Esikoinen haaveissa 2017

tiiamariia

tiiamariia

Sanavalmis juttuseppä
Lokamammat 2017
Elokuun äidit 2019
En enää usko tänä vuonna nappaavan, niin ajattelin luoda uuden ketjun. Yritystä meillä siis takana 12/15 asti. Eka plussa tuli heti 1/16, päätyi keskeytyneeseen keskenmenoon, lääkkeillä yritettiin tyjentää, lopulta kaavittin 3/16 raskausviikoilla 13. Toinen plussa pärähti testiin 9/16, mutta päätyi taas keskeytyneeseen keskenmenoon. Lääkkeellinen tyhjennys tehtiin raskausviikolla 10, todettu raskausviikoilla 9. Viimeisin oli itselle ja miehelle myös tosi iso juttu, ja aateltiin pitää taukoa. No, nyt on mennyt jonkun aikaa ja tuntu että pää hajoaa tän vauvakuumeen kanssa. Sovittiin tänään että jatketaan siis. Miehen ainoat epäilyt kuulemma olikin mun jaksaminen tässä asiassa.

Tervetuloa kaikki esikoisesta haaveilevat! :)
 
Mä voisin liittyä myös tänne :) meillä yritystä 7/16 alkaen. Teillä on ollu kyllä tosi rankkaa tiiamariia! :(
 
Hei!
Mä kanssa liityn tänne. Oon lukenu näitä ketjuja kesästä lähtien, mutta en oo juuri kirjoitellut. Eli meillä esikoisen yritystä 1/15 alkaen. Mutkia on ollu meilläkin matkassa aika paljon.Ekaan plussaan meni vuosi ja se meni kesken viikolla 7. Keväällä hakeuduttiin lapsettomuustutkimuksiin yksityiselle, kun meille oli kaks eri gynee sanonu et julkiselle ei päästä koska raskaus oli kuitenkin alkanut. (Nyt oon tiettu lukenu täältä että on päästy vaikka keskenmenosta ei ole vielä vuotta aikaa, mikä on ihan loogista, ku jatkuuhan se lapsettomuus aina vaan vaikka raskaus ois alkanu jos menee kesken) Sen kummempaa vikaa ei löytyny, paitsi mun ikä, oon 37. Gyne sano että joka toinen munasolu on huono tässä iässä. Aloitettiin letrot kuitenkin ovista tukemaan ja tulin raskaaksi elokuussa toisesta letrokierrosta. Arvaatte varmaan että kesken meni sekin. Tällä kertaa nähtiin syke varhaisultrassa, mutta viikolla 9 todettiin kkm. Se eka oli kans kkm. Molemmat hoitu lääkkeellisellä tyhjennyksellä eikä tarvittu kaavintaa. Toi toinen veti takin aika tyhjäksi meiltä molemmilta, vaikka mies ei siitä niin paljon puhu. Nyt pelonsekaisin tuntein odotetaan ja toivotaan uutta raskautta alkavaksi. Haluaisin uskoa että vuosi 2017 olisi meille se onnen vuosi, jolloin saadaan vauva syliin asti. Takaraivossa sanonta "ei kahta ilman kolmatta" taistelee sanonnan "kolmas kerta toden sanoo" kanssa.

Tiiamariia, meillä aika samanlaiset tarinat, sinulla raskaudet vaan edenneet hieman pidemmälle. Ootko harkinnut keskenmenotutkimuksia? Meidän gyne sano et kromosomitutkimukset harvoin antaa syytä keskenmenoille ja ovat kalliita. Hyytymistutkimuksen pystyy tekemään vasta 3 kk raskauden jälkeen eli meidän tapauksessa tammikuussa. Itse olen vakuuttunut siitä että ns. huono musasolu on hedelmöittynyt ja raskaus on siitä syystä mennyt kesken. Pitäisi vaan saada hyvä musasolu hedelmöittymään. Mies oli ihana ku se ehdotti että yritetään vain silloin kun on hyvä munasolu. Se onkin tosi hyvä idea, mut ku ei sitä voi mistään tietää. Hän luuli että ne on tasaisesti joka toinen kierto hyvä ja joka toinen huono!
 
Mä liityn tänne myös. Jahtu ja tiiamariia, teille isot jaksamisentoivotukset ja auringonpilkettä rankkoihin aikoihin!

Mun tarina siis kaikessa lyhykäisyydessään on seuraava: Mulla on ollut krooninen vauvakuume viimeiset kuusi vuotta. Välillä on ollut hetkiä, että oon luullut sekoavani vauvakuumeeseeni... Tämän ajanjakson aikana mulla on päätynyt kaksi parisuhdetta eroon juurikin sen takia, että mä haluan lapsia ja kumppani ei.

Tapasin nykyisen mieheni viime elokuun alussa. Kyseessä on ns. salamarakkaus ja totisesti sielunkumppanin löytäminen. Halutaan molemmat edetä kohtalaisen nopeasti koska epäröintiä ei ole ja toivomme perhettä vielä suunnilleen tässä ikävaiheessa, mä olen siis 30 ja mies 28. Eilen allekirjoitettiin yhteinen vuokrasopimus pikkuisesta kolmiosta lapsiperhealueella. Muutto tapahtuu tammi-helmikuun vaihteessa. Alustavasti ollaan puhuttu, että muuton jälkeen jätetään ehkäisy pois (me siis ollaan koko ajan menty "luonnollisen" ehkäisyn kanssa eli varmoilla ja sitten hedelmällisellä viikolla käytetty kondomia). Esikoinen saisi siis vuonna 2017 luvan tulla :love2
 
Muokattu viimeksi:
Ihanaa Elma Auroora että olet sielunkumppanin löytänyt ja hän on kanssasi samoilla linjoilla lapsiasiassa. Nää on niin isoja juttuja että molemmilla pitää olla 100% halu, eikä niin että toinen vain on varma. Mun mies on mua 9 vuotta nuorempi ja hän ei ollut yhtä nopeasti varma perheenperustamisesta kuin minä. Siihen kun yhdistetään mun ikä ja biologisen kellon tikitys, niin malttia piti olla etten alkanut painostamaan häntä liikaa.
Teille toivon nopeeta plussaa sitten kun yritys pääsee alkuun!
 
Minäkin liityn tänne.
Meilläkin yritystä heinäkuusta asti, mutta vielä en ole saanut edes haamuja testiin.
Riesana koko ajan pitkittyvä kierto ja ikääkin jo 30, joten gynellä pitäisi mennä käymään, josko selviäisi ovuloinko ylipäätään ollenkaan.

Yhdessä ollaan oltu jo yli kymmenen vuotta, mutta emme ole vauvakuumetta juuri poteneet (ennenkuin nyt yrityksen alkaessa tietysti on vähän iskenyt :)), kun opiskelut ja vakkarityöpaikan löytäminenkin veivät aikansa.
 
Dossier meil on yhteistä kyllä! pitkittyvät kierrot ja ei edes haamuja saati plussaa..
 
Jahtu, kiitos :cat: Mua on myös mun ikä vähän pelottanut enkä sen takia ole kauhean kauaa halunnut odotella. Samaten kokemukset suhteiden kariutumisesta mun lapsihaaveiden takia on pelkona taustalla. Onneksi mieskin nämä ymmärtää ja on samoilla linjoilla, toki selittää asia on pitänyt, hän kun ensi alkuun tuumi että "lähivuosina" perheellistytään. Keskustelun myötä ollaan löydetty yhteinen linja - mä henk.koht. olisin edennyt jo nopeamminkin :D
 
Siis vitsi mulla menee hermo toho kännykkäsovellukseen! Olin kirjottanut todella pitkän vastauksen Jahtulle, ja kun painoin lähetä, tuli teksti että pitää olla joku authorisoitu käyttäjä ja koko teksti hävis. En siis näköjään voi kännykällä kirjoittaa vaikka näen kaikki tekstit ja oon kirjautunut. Mutta asiaan.

Tutkimuksia ollaan mietitty, mutta julkiselta on sanottu, että vasta sitten tutkitaan kun tulee 3 keskenmenoa. Yksityiseen meillä ei vaan ole varaa. Käytiin viime raskaudessa yksityisellä ultrassa jossa keskeytynyt keskenmeno todettiin, ja gyne totesi että on mahdollista, että mulla on kohdussa seinämä. Hän laittoi myös lähetteeseen julkiselle että tutkisivat asian. Julkiselta kuitenkin todettiin tähänkin asiaan, että vasta kun on 3 keskenmenoa. Mun mielestä todella törkeää, kun epäilys asiasta kuitenkin on. Ja jos se kolmas keskenmeno tulee, niin laitetaan ihminen kokemaan lisää surua ennen kuin voidaan tutkia.
 
Tiiamariia, tuo "tarpeeksi monen" keskenmenon odottaminen on niin karua ja julmaa :( Kamalasti voimia!

Mä kävin tänään ostamassa Minisunin mammavitamiinipurkin, itselleni ensimmäisen sellaisen. Jotenkin tosi ristiriitaisissa fiiliksissä seisoin siinä vitamiinihyllyn edessä. Mun vauvakuumeeni on kestänyt jo niin kauan että se on vähän niin kuin jo osa mua, sekä se pelko että se toive ei koskaan toteudu vaan suhteet toisensa perään kariutuu juuri sen takia. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Oletteko te muut kokeneet millaisia vauvakuumeita?

Oon kai jotenkin niin epäuskoinen edelleen että onko tämä nyt oikeasti tässä tilanteessa mun elämäni että voin oikeasti alkaa valmistautumaan jo konkreettisellakin tasolla raskauden yrittämiseen, että mulla tosiaan on tuo toinen joka myös haluaa perheen, ja vieläpä mun kanssa. Toisaalta tosi onnellisessa olossa että ei hitto, mä tosiaan ostan tätä purkkia tässä, tuo toinen tosiaan haluaa perheen, ja vieläpä mun kanssa!

Ristiriitainen olo. Pelkään että tää onni katoaa.
 
Kiitos Elma Auroora :) Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat! Mulla on vastaava vitamiinipurkki kaapin uumenissa, mietin uskallanko olla toiveikas ja alkaa niitä taas napsimaan.. mun pelko on lähinnä se, että mies jossain vaiheessa alkaa ajattelemaan että mun kanssa ei voi saada lasta ja sen takia haluais toisen kumppanin. Vaikka ollaan jo puhuttu adoptiovaihtoehdosta ja kaikkea. Mutta kun mielikuvitus ottaa vallan niin siinä sitä kaikkea kuvitellaan..

Mä oon aina tienny että haluan lapsia ja perheen ja oon haaveillu äitiydestä koko ikäni. Jo melko nuoresta asti olen pelännyt lapsettomuutta, joka juontaa varmaan osin juurensa siitä että mut on adoptoitu, eli adoptiovanhemmat ei ole saaneet omia lapsia. Mutta fyysisesti vauvakuume alkoi heinä-elokuussa 2015, siis musta tuntui että mun kohtu huutaa että vauva tänne heti!! Vaikea selittää. :D Siinä sitten joulukuuhun asti puhuin miehelle kuumeineni kunnes hänkin oli sitä mieltä että annetaan vauvalle lupa tulla. :)
 
Mulla ihan sama kun Elma Aurooralla ja tiiamariialla! tiedän siis tunteen :) just tänään mietin et miten se onkin niin et just me joudutaan sitä vauvaa näin kovin odottamaan, menemää ns. "vaikeimman kautta" se on jotenkin niin epäreilua. Itekkin reilu 10 vuotta haaveillut ja vauvakuumeillut ja kun lupa tuli mieheltä niin en uskonut että mulla on oikeesti mahollisuus saada vauva ja olla äiti. Pelkään tässä mitä pidemmälle tää menee että jos en vois saada lapsia tms. se on niin pelkona alitajunnassa koko ajan.. Mun kaveri tuli raskaaksi heti kun oli pillerit lopettanut, edes menkkoja ei kerennyt välissä tulla. Jotenkin vaan raastaa. Oon onnellinen hänen puolesta mutta suoraan sanottuna hiton kateellinen :( ja poden huonoa omaatuntoa siitä et miks musta tuntuu välillä niin pahalta se :sad001
 
Voi tietäisittepä Tiiamariia ja Kirahvi36 kuinka lohdulliselta tuntuu kuulla että joku ymmärtää nämä tunteet! Mähän oon siis jo pitkään ollut lähipiirini ainoa lapseton, ja ymmärrystä saati vertaistukea ei todellakaan ole ollut. Oon välillä ihan sairaan kateellinen ja vihainenkin kavereille, jotka valittavat lapsiperhe-elämästä, kun se on sitä mitä eniten itse elämässä kaipaa ja kokee olevansa vailla. Kyllä mä silti järjelläkin osaan ajatella, että suo siellä ja vetelä täällä jne :D Välillä vaan yksinäisyys kalvaa tässä asiassa.

Pelko, se kalvaa. Entä jos ei onnistukaan lastensaannissa.
 
Joo täältä löytyy todella vertaistukea kaikkiin niihin fiiliksiin minkä kanssa kamppailee! Näiden ihmisten tuki on kyl niin hienoo ♥ nyt plussatuulia kehiin kaikille ♥
 
Kai se on pakko itteki uskaltautuu kirjottelemaan, eikä tyytyä tähän lueskelijan rooliin! Kuitenkaan ei usko ihan kovin korkeella ole tän vuoden viimesenkään kierron kanssa :sorry: Meillä tjottailu aloteltu 8/15 ja varsinainen yritys 2/16. Tätäkin ennen ehkäisy hoidettu vaan varmoilla päivillä ja välillä unohdeltu nekin. Ollaan pikkuhiljaa alettu harkitsemaan, jos soittelisi aikaa lääkäriin, kun ei taho tärppäävän. Yläkouluikäsenä gyne arveli, että olisi endometrioosi, muttei asiaa sen paremmin tutkittu sillon ja nyt se sitten mietityttää. Pieni pelko vaan on etteivät ala mitään viellä tutkiskelemaan, kun ikää on vasta 21 vuotta ja näitä elämänkilojakin on kertyny ihan runsaati.

Keskustelitte noista vitamiinijutuista; mitä kaikkia vitskuja ja muita poppakonsteja käytätte? Itse (sekä mies puoliks pakotettuna :laughing002) syön minisunin mamaa, gelee royalea sekä vehnänalkioöljyä.

Tiiamariia, ihan käsittämätöntä tuo, että pitäisi se kolme keskenmenoa olla kun vasta tutkittaisiin :eek: ei vaan voi aina ymmärtää...
 
Heippa Milmiina ja tervetuloa :greet008 kyllähän tuo alkaa jo aika pitkä aika yrittämistä olla, ei muuta kuin soittoa vaan... Mä en syö muuta kuin Minisunin mamaa vaan, katsotaan nyt mitä poppaskonsteja sitä aika sitten tuo kavalkadiin :biggrin

Kerroin tänään parille ystävälle että ollaan päätetty aloittaa yrittäminen ensi vuonna. Kai mä konkretisoin sitä itsellenikin sillä :D Kyseessä on kyllä mun pitkäaikaisimmat ystävät, jotka ovat eläneet erittäinkin oleellisena osana mun vauvakuumeen ja tyhjän sylin tuskan purkuani. Ajatukset pyörii nyt tosi paljon tässä, kun päätös on vihdoin tehty. Pitäisi kai yrittää nyt keskittyä vuoden pakettiin pistämiseen, jouluun ja sitten elämän pakettiin pistämiseen muuttoa varten mutta mä vaan mietin vauvoja ja sukusoluja :sign19
 
Elma Auroora Mä niin samaistun tohon! Kyllä tää yrittäminen ja muu vauvamietintä saa jotenkin koko muun elämän pysähtymään, kun ajatukset vaan seilaa tietyissä asioissa. Hippasen saattaa tuo opiskelukin unohtua välillä :schocked028

Tosta tulikin mieleen, kelle kaikille ootte kertonut yrittämisestä tai aiotte yleensäkkään kertoa?
Meidän yrittämisestä tällä hetkellä tietää vain yksi opiskelukaveri, jolla myös yrittäminen päällä sekä tutoropettaja, joka on aivan ihana myötäeläjänä tässä tilanteessa. Miehen ystäväpiiri taas koostuu sellaisista henkilöistä, ettei uskotakkaan että keneltäkään vauvauutisia kuuluu vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen, joten ymmärrystä meillekkään tuskin suotaisi. Myöskään kummankaan vanhemmille ei olla kerrottu, mutta mietitty kyllä että pitäisiköhän... :confused005
 
Mä oon kertonu yhelle parhaimmista kavereista, ne alotti myös yrittämisen pikkasen mein jälkeen (nyt siis jo raskaana :shifty:) muille ei olla vielä kerrottu mut luulen et moni saattaa ehkä epäillä tän mun hullun vauvakuumeen tuntien ja nyt kun mentiin kesällä naimisiin :wink
 
Onpas outoa kirahvi. Mulla alkoi menkat tänään, sinänsä hyvä että pääsi piinasta taas ja uuteen kiertoon. Mä käytän maitohappobakteereita, omegoita ja d-vitamiinia aina, ja nyt lisäksi sitä minisunin mamaa myös. Siitä muuten tulee tosi huono olo jos ottaa tyhjään mahaan!

Mulla tietää läheisimmät ystävät jotka on ollut matkassa mukana alusta asti. :) Mutta ei kerrota kellekään muulle ettei tule paineita mistään suunnilta, ja toisaalta molempien perheet on tällä hetkellä sitä mieltä ettei edes kannata yrittää niin en ala mieltäni pahoittamaan sillä että he ovat eri mieltä asioista kuin minä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top