Epävarmuudet ja pelot

Ja sitten on vielä meitä, jotka pitkään toivovat tulevansa raskaaksi... Ei se kaikille niin helppoa ole! [:o]
 
juuri näin..ja kaikille ei tosiaan edes siunaannu sitä hienoo mahdollisuutta saada omaa lasta.[&o]

muistaakseni tuolla kyseisellä henkilöllä on vielä oma lapsi (näin kyseisen henkilön tuossa yks päivä työntelemässä lastenvaunuja), joka niin tökerösti kommentoi, että lapsia tulee kun ei osaa käyttää ehkäisyä..[8|]

sen nyt ehkä ymmärrän, että jos joku itseä reilusti nuorempi (oon siis 20v ja joulukuussa 21v) esim. 14-15v tulee raskaaks, sitä kuitenkaan toivomatta, niin sillon voi kyllä laittaa sen piikkiin ettei osaa käyttää ehkäisyä (jos on vielä siis itse tietoinen siitä, ettei tiedä ehkäisystä mitään, eikä ota edes asioista selvää ennen kun alkaa peittoja heilutteleen), mutta muuten tollasen kommentin ilmoille tuominen on aika kohtuutonta.
 
Mä nyt taas ruikuttelen tästä samasta asiasta, mutta mulla rupeaa oikeasti olemaan stressitaso ihan äärettömän korkella tästä asiasta..vauvan liikkeet.. Ei todellakaan pahalla kellekkään mut mua suorastaan vituttaa kun muut jollain rv16 (siis ensiodottajat)tuntevat jo joka päivä paljon liikkeitä. Eihän se heidän vika ole ja hyvä juttuhan se vaan on, mutta ei noi "ehkä mä jotain saatoin äsken tuntea..tai sit se oli suoli tai elohiiri.." kauheesti lohduta kun rv 20 uhkaavasti lähestyy. Ehkä tähän vaikuttaa myös se että kun on jo yhden keskenmenon kokenut niin ei suostu tätä uskoa ennen kuin sitä tai tätä tapahtuu, mutta jotenkin päivä päivältä kun eteenpäin mennään niin varmemmin tulee sellaisia kylmiä väreitä että en taidakkaan 3½kk päästä jäädäkään mamma lomalle [:(]

Oon kokeillut vaikka mitä. Mehua, makaamista, mahan silittelyä, mahan "tönimistä" kaikkea mitä vaan voin mutta ei..ei mikään ei auta..ei auttanut eilenkään vaikka töissä olin ja kotiin tulin sit nukkumaan niin ei se ees sillon liikkunut. Kyllä kai näillä viikoilla pitäisi jo jotain tuntea, mutta mitä pitemmälle mennään sitä vähemmän tulee edes näitä "ehkä toi oli se!" tuntemuksia. Pelottaa aivan kauheasti mennä sinne rakenne ultraan 26.pvä kun jos ne sanookin että tää on kuollut jo monta viikkoa sitten.. Tälläsen stressin alaisena oon vaan ihan vitun äkänen, omissa ajatuksissani , unohdan koko ajan mitä olin tekemässä, eilenkin polin työpaikan ohi (!?!) kun olin niin mietteissäni. On tosi ahdistavaa olla töissäkin kun ihmiset alkaa tietämään että oon raskaana ja ite on vaan sellanen olo että oonkohan nyt sittenkään..

Sekään ei juuri lohduttanut kun tosissaan 4vko oon töissä ollu pois ja menin sinne ja oikein yritin pullistella mahaa ja olla sillei et kattokaa nyt niin kukaan ei sanonut tai huomannut mitään! Sit vasta kun laitoinkin toiset housut enkä työhöusuja ne kyseli et mitkä housut sulla on ja sanoin ettei mahdu päälle omat työhousut niin ne ei sillonkaan älynnyt mitään vasta kun yks läheisempi työkaveri sanoi että ne on mamma housut niin ne oli sillei "aijaa!! onneks olkoon!" Eli ilmeisesti näytän siltä et oon syönyt vaan 100 hillomunkkia lomalla..todella lohduttavaa.

En minnekään neuvolaankaan välttämättä halua nyt sydänääniä mennä kuuntelemaan koska ei se sitä todista että siellä oltaisiin kunnossa..Liikkeet kuitenkin pitäisi kaikkien kirjojen ja oppaiden mukaan edes vähän tuntua jo. Ja neuvolakirjassakin sanottiin että kun ekan liikkeen tunnet niin sitten niitä rupeaa päivittäin tuntumaan. Ainut minkä ehkä voisin 90% varmuudella sanoa että on tuntunut oli viime sunnuntaina kun tuntui samassa kohdassa alamahaa "Kopkop" mutta sen jälkeen ei mitään...ei mitään mitä voisin edes 10% varmuudella sanoa että olisi vauvan liikkeitä. Yksi sanoi jossain keskustelussa että hän ajattelee niin että "raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan" ja yritän kovasti niin ajatella mutta ei se auta...

Todella nautinnollista kun tässä tätä stressiä puskee joka paikasta muutenkin nii ei edes minun ahdistus/srtessi saa vauvaa potkimaan kun sekin stressaantuu...olo on mitä ankein ja töihin pitäisi parin tunnin päästä selvitä, mutta kun tuntuu niin itkettävän ja ahdistavan että tuntuu että pää räjähtää.. töissä on vielä vuoropäällikkönä yks hirvee natsi joka ei varmaan anna yhtään armoa vaikka oisi kuinka paska päivä.. vähän pelottaa että saattaa tulla senkin kanssa tappelu tänään ja kun se on pomon kulta poju niin tässä on monon kuva perseessä ennen kuin mamma loma ees oletetusti alkaisi. *huokaus*
 
Voi hitsi basura, mutta kyllä ne liikkeet kohta sullakin alkaa tuntua, ihan varmasti! [:)] Mutta ymmärrän että asia huolettaa koko ajan ja vetuttaa. Sydänäänien kuunteluttaminen neuvolassa kuitenkin antaa varmuuden että siellä ollaan elossa, eli harkitse kuitenkin josko pyytäisit sinne ajan??

Mulleki neuvolatäti sanoi että noin parin viikon sisällä alkaa todennäköisesti liikkeet tuntua varmemmin eli tässä vaiheessa ei ole mitenkään varmaa tai ehdotonta että liikkeiden pitäisi edes tuntua! Joku toinen tuntee jo vk 15 liikkeitä mutta ei sitä voi verrata silleen itseensä, kun oma ruumiinrakenne vaikuttaa asiaan. Se kop-kop oli varmasti vauveli!

Tsemppiä!...
 
älä murehdi basura, vaikka onkin helpommin sanottu kun tehty[:)] liikkeiden tuntemiseen vaikuttaa istukankin paikka, jos se on tuossa juuri päällä, niin se heikentää liikkeiden tuntemista. siitäkin syystä voit tuntea liikkeet myöhemmin, kun pienokaisen liikkeet käyvät vahvemmiksi.

sadepilven kanssa oon kyllä samaa mieltä siinä, että kannattaa tosiaan käydä kuunteluttamassa ne sydänäänet, kun se tosiaan sen varmuuden antaa että siellä ollaan ylipäätänsä elossa.

ymmärrän toki, että asia sua harmittaa ja stressaa, mutta ainakin se sydänäänten kuuleminen auttaisi asiaa ja helpottaisi varmasti sun oloo.

jaksamisia odotukseen!![:)]
 
Basura:Uskon et kohdun ja istukan asento sulla vaikuttaa ja sehän tuntuukin aluks ja välillä sellaiselta elohiireltä! Mut soita ihmees neuvolaan nopea aika niin tulee helpottuneempi olo. Vaik on semmoinen aavistus et vknlopun aikana tänne tulee joltain aika iloinen viesti...[:)]
 
Yhdyn samaan edellisten kanssa! Eli neuvolaan mars tai sitten ihan lääkäriin jos haluat enemmän tietää kuin vain kuulla sydänäänet [:)]
Toki lääkäri tulee maksamaan, mutta uskon, että on hintansa väärti, että saat mielenrauhan joka on tässä tilanteessa äärimmäisen tärkeä!!!!
 
Aika on todella raastavaa kun joutuu jotain odottamaan, mutta toivon, että sieltä kohta puoliin tulee iloisia uutisia masuasukilta [:)][:)] Ja ihan varmasti myös tulee!!
 
Mulla oli tänään neuvola, ja mähän en kans tunne vielä mitään liikkeitä, ja samoilla viikoilla ollaan Basuran kanssa. Niin helpotti se kun kuunneltiin sydänäänet ja se täti sano ku paineli mahaa ja ehti niitä ääniä, että ompas liikkuvainen kaveri, ja äänet ku löyty, nii potkikin samalla, mutten mä edelleenkään mitään tuntenu. Ja ultrassa sanottiin joskus ihan alussa, että istukka on silleen et hyvin tuntee liikkeet sitten kun alkaa vauva kasvamaan.. Kyllä semmonen stressi oli tähän aamuun asti, et huhhuh.
Neuvolatäti sano sitten vaan että joskus 20-23 alkaa varmasti tuntumaan, ja sano et ensiodottajille on kauheen rankkaa just viikot 16-23 jos kauheesti alkaa ootteleen potkuja, ne tuntuu sitten aikanaan.
Että tsemppiä kovasti sinne, ja jatketaanhan niitten liikkeitten oottelua :)
 
Jep, samaa mieltä edellisten kanssa. Nyt vaan neuvolaan tai lääkäriin, niin saat mielenrauhan ja voit taas nauttia odotuksesta kaikessa rauhassa. Ei kai äidin hirveä stressikään ole hyväksi vauvalle.
 
Aurinkoista viikonloppua kaikille ja ihanaa masun kasvatusta! [:)]
 
Mäkin yhdyn samoihin ajatuksiin edellisten kanssa!
Kaveri joka oottaa nyt toista niin ensimmäisen kanssa tunsi ekat liikkeet vasta 22 viikolla. Eikä hänelläkään maha näkynyt vasta kuin viikolla 21 pikkupömppö. Ja nyt toista oottaessa tunsi ekat liikkeet 15 viikolla. Me ollaan kaikki niin erilaisia.
Älä ole huolissasi basura! Voimia odotukseen!! [:)]
 
ei tunnu eikä näy täälläkään ;-) sydän äänet oli toissa viikolla kuitenkin rauhoittavat ja nyt kun oli tää viikko vähän viileämpää olen nauttinut kesästä, mitä nyt vähän kiukutellut, kun en pääse kotiin (kun olen niin väsynyt tuohon ramppamiseen ja kaiken lisäksi unet jää vähiin)
 
Jotain liikkeen tapaista saattaa olla, mutta ei mitenkään kovin selvää... et eiköhän se kohta tajuntaan sieltä tule.
 
olen kulkenut tämän viikon suorat housut + pikee paita päällä ja ei tästä voi sanoa, onko lihomista vai muuta. Jos pari viikkoa menisi nopeasti, niin sitten olisin 3 viikkoa lomalla, niin eiköhän sitten pitäisi tulla jo aika selvän kumparareen kanssa lomalta ;)
 
Kiitos kannustuksesta! Heti tuli parempi mieli [:)] Oon vaan niin jääräpäinen että "minä en soittele koko ajan neuvolaan" ja töissäkin vielä nostelen kaikenmaailman painavia laatikoita kun en raaski apua pyytää kun tottunut pärjäämään yksin ja ilman apuja keltään missään asiassa. Työkaverit sit juoksee perässä kiukuttelemassa kun en saa nostella jne.. [:D] Mutta kyllä mä nyt kuitenkin ajattelin vielä ootella ennen kun neukulle soittelen josko sieltä kumminkin jotain tuntuisi joskus tässä kohta.. sinne rakenne ultraan on kuitenkin aikaa vain 12 päivää niin ehkä sit mielummin olen sen 12 päivää raskaana kun menen jotain mahdollsesti traagista heti kuuntelemaan. Veikkaan että vaikka siellä sydämmet jyskäisikin niin kerkeän keksimään uuden huolen aiheen ennen seuraavaa varmennusta niin taitaa olla yhtä tyhjän kanssa [:)]

Eniten ehkä ahdistaa tämä oma olotila että jotenkin aina kun kerron että olen raskaana niin tulee jotenkin sellainen olo että huijaan..kun ei tosissaan vieläkään ole sellaista oloa että olisin raskaana..voihan se olla tietysti jotain alitajuntaista itsesuojelu vaistoa että äitinikin kuulemma mua oottaessa ajatteli että ei siellä mitään ole kun oli kuulemma ollut samanlaisia oireita kuin silloin kun sai keskenmenon. Ja varmaan tää mun oma massa vaikuttaa siihen etten tunne kauheen helposti..toivotaan näin [:)] aina tulee uusi päivä. jos se huominen vaikka olisi sitten vähän parempi.. hormoonitkin varmaan vaikuttaa jonniin verran [:D]
 
minä odotan kolmatta lasta, kahdessa ensinmäisessä olen tuntenut liikket vasta viikoilla 23-24 ja nyt ei minkäänlaista vaikka enssynnyttäjä en ole!

Kyllä ne sieltä tulee..hitaasti hyvä tulee [;)]

Ja jaksamisia suhde puolelle...miehet on toisinaan yksinkertaisia ymmärtämään näinkin helppoja asioita kuin NAISET!![:D]
 
Omanapa Mulle sisko sanoi (joka oli kuullut tämän ohjeen neuvolasta), että aina pitää laittaa turvavyö vatsan alle. Itsellä se menee jo siihen automaattisesti, kun jo aloin sitä nykimään alaspäin jo ennen kuin maha edes näkyi. [:D]

Mulla on sellanen työpaikka, että siellä saa muutenkin varoa koko ajan, ettei tule turpaan tms. Vanhusten yksityinen hoitokoti, jossa pari väkivaltaista dementikkoa ja tämän vuoden puolella sinne on ruvettu laittamaan myös mielenterveyspotilaita (vanhempia), meidän kylän suljetun mielenterveyshoitoyksikön mentyä kiinni. On pari sellaista jotka potkii, hakkaa, puree ja kuristaa jos vaan saavat otteen esim. ohimennessä tai hoitotoimenpiteitä tehtäessä. Ainahan niitä on pitänyt varoa, mutta nyt olen huomannut, että ensimmäisenä suojelen vatsaani. Esim. sukkia jalkaan laittaessa olen sen verran käppyrässä, että jos potku tulee, niin se osuu ennemmin vaikka naamaan kuin vatsaan.
On kyllä useasti käynyt työpaikan vaihto mielessä tämän raskauden aikana (ja muutenkin, meillä kun on sellainen paikka missä ei kukaan viihdy), mutta en enää viitsi jäädä työttömäksi (täällä työllisyystilanne erittäin huono) ennen vauvan tuloa. Alunperin minun oli tarkoitus olla siellä vain heinäkuulle (mulla siis vakipaikka), että olisin päässyt liiton rahoille, mutta kun tulin raskaaksi, päätin sinnitellä vielä äitiyslomaan asti.
 
Heippa kaikki!
Löysin minäkin vihdoin tämän palstan..Elikkä täältä pääkaupunkiseudulta oon ja nyt tulossa kohta puolin täyteen viikko 19. LA on 9.1 ja ensimmäistä odotan. Noita Basuran epävarmuuksia lueskellesani, aattelin jakaa oman kokemuksen näistä raskausajan panikoinneista..
 
Itselläni on ollut tosi oireeton raskaus alusta saakka. Mitä nyt väsymys on ollu välillä aika laamannuttava.. mutta siis ensimmäiset kuukaudet meni lähinnä miettiessä, et onkohan siellä ketään oikeesti masussa. Np-ultran jälkeen huokasin hetkeks helpotuksesta, mutta ei mennyt kuin pari viikkoa kun taas aattelin et onkohan siellä kaikki kunnossa. Ennen kesäloman päättymistä meninkin sitten vielä käymään yksityisellä ultrassa. Viikkoja tuolloin 15 ja aattelin et, hyvä saada asiasta varmuus kun kuitenkin töissä haluaa jo yleisesti asian jakaa kaikkien kanssa. No, lääkäri katteli sitten ja totes et joo kaikki näyttäs olevan hyvin ja mitat ok, mut kyllä nämä sikiön aivolohkot on jotenki ison oloiset! No, siitähän menin sitten ihan lukkoon ja kun yritin jotain saada lekurista irti, niin se vaan selitti jotain umpimähkään ja käytti latinankielisiä termejä puheessa, et kaikki se meni kyllä täysin ohi korvien. No, ei muuta kun lähete naisten klinikalle. Ja kolme viikkoa sitten odottelin maha kipeänä ja googlailin netistä tietoo, jota oli siis tosi nihkeesti. No tällä viikolla käynti naisten klinikalla ja tutkimus harvinaisen kliininen tapahtuma. Kätilö oli hiljaa ja otti mittoja.. kunnes sitten sanoi, että kyllä täällä kaikki ihan kunnossa, ei muuta kun onnellista odotusta! No tosi onnelliseks totta kai tultiin molemmat miehen kanssa tästä, ettei etes osattu kysyä et kumpi se vois olla tyttö vai poika. Ja tää nyt sitten korvas mun rakenneultran, joka siis ois ollu parin viikon päästä kättärillä. Ehkä vähän harmittaa, kun ei tajunnu mitään kysymyksiä esittää, mut nyt vaan pääasia et kaikki kondiksessa!
 
Ja siis en minäkään niitä liikkeitä vielä tunne. Joskus tulee sellanen tunne vaan, et nyt tais jotain tapahtuu.. mut ei voi olla varma. Siitäkin huolimatta, kovasti vauva masussa liikkuin ja heilui ;) Nyt siis yritän parhaani mukaan olla huolehtimatta ja panikoimatta.. Noo, ehkä voi käyä jossain vaiheessa tuolla 4D-ultrassa [:)] Mutta jos jossain vaiheessa toista lasta odotan, en varmaankaan tuu olemaan näin hysteerinen. Mut kaikki kun kokee ekaa kertaa, niin ei voi tietää miten kuuluis asioiden mennä.
 
basura & päikky29 Jos ei muuta, niin nautitaan menkattomasta ajasta niin kauan kuin sitä riittää [:D]

Sen verran mulla tuntuu, että aamuisin kun alkaa olla puoli hereillä ja alkaa se kyljen vaihto, niin ei tavispömppömaha ole ennen pyörimistä haitannut, vaikka melkein kaikki kyljenvaihtoon olen ennenkin herännyt. Jotain ylimääräistä ja tukevaa laidalla on, joka ei pömpön tavoin vain ole vaihdettavissa puolelta toiselle. Tai siis etteikö tuntuisi vähän ilkeältä.
 
ALKUPERÄINEN: basura

Eniten ehkä ahdistaa tämä oma olotila että jotenkin aina kun kerron että olen raskaana niin tulee jotenkin sellainen olo että huijaan..kun ei tosissaan vieläkään ole sellaista oloa että olisin raskaana..voihan se olla tietysti jotain alitajuntaista itsesuojelu vaistoa että äitinikin kuulemma mua oottaessa ajatteli että ei siellä mitään ole kun oli kuulemma ollut samanlaisia oireita kuin silloin kun sai keskenmenon.


Tunnistan tämän kyllä niin hyvin. Minäkin menen ihan "uskon varassa" ja välillä tosiaan tuntuu että huijaan kaikkia kun puhun raskaudestani, ja huijaus vielä paljastuu kun koko homma peruuntuu!

Ja kaikki vihlaisut ja tuntemukset ja tuntemusten puuttumiset tulkitsee automaattisesti ensin huolen kautta ja huonoina merkkeinä. Sanon itselleni, että tämä on ihan ymmärrettävää neljän keskenmenon jälkeen, ja että OIKEASTI en voi tässä mielentilassa luottaa tuntemuksiini. Oli ne sitten mihin tahansa suuntaan. Eli tosiaan, uskon varassa mennään ja raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan (hirveän hyvin sanottu tuo!).

Yritän siis keskittyä muistamaan, että kyse on omasta mielentilastani ja peloistani, ja että raskaudesta itsestään en ole kykenevä tekemään tarkkoja havaintoja. Sulla varmaan Basura vähän sama juttu: kun kerran on huoli vallannut mielen sen läpi ei enää pysty näkemään asioita selvästi. Koita sinnitellä! Ajattele, että nämä vahvat tuntemukset ja huoli todistaa sun kyvystäsi kiihkeisiin tunteisiin, varmasti myös ne positiiviset tunteet tulevat sitten aikanaan olemaan tosi vahvoja.
 
Varmasti kressida onkin ne hyvät tuntemukset sitten yhtä vahvoja..Nämä hormoonit varmaan monin kertaistaa huolen ja stressin yms kun tuntuu nuo hormoonit lisäävän tuota kiukkuakin ja suruakin että miksei sitten muitakin tunteita.

Mulla onneks on ollut koko raskauden ajan (jo ennen kun tiesin raskaudesta) niin ihmeellisiä yllätys aivastuksia vähintään kolmesti päivässä. (yleensä n. 10 kertaa päivässä [:D]) Ennen plussausta ihmettelin että oonko tulossa kipeeks vai mikä on mutta nyt on kyllä aika vahva kuva siitä että se johtuu raskaudesta. Jostain luinkin että jollain on samanlaisia oireita ollut koko raskaus ajan. Siis töissäkin ihan just kerkeen tunkee pääni paidan sisään ettei kaikki klimpi lennä ruokaan kun kerkeä päätänsä kääntämään [:D] (ja yleensä takanakin on jotain elintarvikkeita niin viitsi oikein sinnekkään aivastella [:D]) se on sit mukavaa kun räkä valuu tissivakoa pitkin [:D]

Nyt on taas vähän semmosta kutittelua eilen tuntunut, mutta on kyllä vieläkin sellaista etten kattoon ihan hypi kun voi tosissaan olla vaikka mitä kutinoita ja ei todellakaan päivittäin että ihan satunnaisia juttuja vaan. Mutta kai se on sit vaan aateltava et vauva se on ja jos ne mitkä tuntuu on sellasia että se kaiken energiansa pistää niihin potkuihin ja muut liikkeet ei sit vielä tunnu..tierä häntä, mut onneks on töissä niin ei siellä kerkiä niin ajattelemaankaan (enpä ois koskaan uskonut tuota lausetta sanovani [:D])
 
Miulla on sikäli vähän eri ajatusmaailma, koska olin jo luopunut koko ajatuksesta, että meille koskaan tulisi lasta. olen käynyt alku hoidoissa vuonna 2001 ja päätynyt siihen, että jos ei luonnollisesti tule, niin olkoot sitten tulematta. En mitenkään ole ylitsepursuavan onnellinen kaikelle kansalle, koska se ei ole niin selvää, että se on totta. Toisaalta olen tehnyt jo sen luopumistyönkin aikoinaan, ja jos nyt vielä tulisi keskenmeno, niin uskoisin, että olisi se kuitenkin helpompi kuin monelle muulle. Hiljaisesti hihittelen ja hymyilen onnellisesti ja odottelen milloin ne ihmiset huomaa, ketkä eivät tiedä.

Olen onnellinen ja ihmeissäni siitä, että tämä sittenkin tapahtuu [:D] Ihan äitiys ei heti iskenyt päälle kuin sormia napsauttamalla, mutta uskon, että se sieltä tulee, kun lähemmäksi vuoden vaihdetta päästään. Enkä olisi uskonut että tämä on näin helppoa. 2 viikkoa vielä rakenneultraan ja mukava viikonloppu koiraharrastusten parissa takana ja edessä, joten nautin nyt tästä [:)]
 
Neuvolassa oli sydänäänetkin sellaista metsästystä, etten ihmettele yhtään, jos on sellaisessa asennossa, että kutittelee ihan eri paikkaan eikä tunnu.
 
Onko sulla oonuska75 ollu sit montakin keskenmenoa vai onko ongelma ollut siinä ettei ole tärpännyt? Itella on taas semmonen olo sen kohdunulkoisen jälkeen että jos tämän menetän niin saattaa psyykekin sitten horjahdella melko rankasti..vaikka kumpikin raskaus oli vahinko, niin kerkesin siihen edelliseenkin kiintyä jo niin paljon vaikken kauaa sitää kerennyt edes tietämään ennen leikkausta. Senkin takia ehkä stressaan niin paljon liikkeistä ym koska en tosisaankaan yhtään mene vannomaan että pää kestäisi keskenmenoa. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top