Ei ole lähipiirissä vauvoja eikä läheisillä ystävillä, joten vastaus on kyllä mietityttää. Neuvolasta sanottiin että heti vaan kaikkiin mammakerhoihin ettei jää ihan yksin!
Ensimmäisen lapsen odottajat
- Ketjun aloittaja Kaffee
- Aloituspäivämäärä
Mulla on siskolla 2,5v ja 1,5v lapset ja lisäksi sisko taitaa olla jälleen raskaana :) ja ystävä pariskunta odottaa ensimmäistään nyt ja heillä la huhtikuussa :)
Mulla ei oikeestaan oo kans tuttavillakaan lapsia. Se vähän jännittää, et kun ei sit oo alusta asti jotain leikkikaveria tms. Olishan se kiva tehdä yhdessä jonkun kanssa juttuja ja käydä leikkimässä. Mun pikkusiskotkin on jo 8vuotiaita ja niitä tuntuu kiinnostavan vaan kaverit ja harrastukset. Saa nähdä kuinka innostuvat sit vauvasta :)
Mutikkakeitto
Näppärä viestien naputtelija
Sama homma täällä eli ei kellään lapsia pk-seudulla. Pitää myös kanssa tunkea noihin mukaan ettei jää yksin sitten kotiin kun mieskin on aina viikon poissa.
Mun veljellä on kolme lasta. Oon myös siinä mielessä onnekkaassa asemassa että sattumalta yhdellä tuttavalla myös syyskuussa laskettu aika ja asutaan siis samalla paikkakunnalla. Lisäks yks toinen kaveri saa kesäkuussa pikkuisen. Onneks on muutama henkilö jonka kanssa jakaa kokemuksia. Teistä on kuitenkin suuri apu 
LA23.9.2016; Mun lähipiirissä monet ovat tehneet lapsia jo vuosia sitten, mutta toisaalta lähipiiri ei ole tässä lähellä, kun ei asuta Suomessa. Yhdellä ystävällä on kolmikuukautinen, ja häneltä kyselen eniten neuvoja. Kotikulmilla ei ole oikein ketään keneltä saisi tukea.
Mulla ei oikeastaan täällä Helsingissä ole mammakavereita. Ympäri Suomea sitten kyllä löytyy kavereiden lapsiperheitä ja samaan aikaan odottavia kavereitakin on muutama ilmaantunut.
Eli vähän huolettaa nämä arkipäivän tukiverkostot! Molempien puolelta myös tulevat isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä :/ Kavereita uskon kyllä löytäväni. Juuri eilen ultraan mennessä katsoin kun tohon meidän asuinalueen asukastalon pihaan oli parkkeerattu ainakin parikymmenet lastenvaunut. Joku kerho meneillään ja kaikenlaisiin kerhoihin ajattelin sitten heti mennä mukaan kun se on mahdollista :)
Lähinnä tarve ajoittaiselle hoitoavulle mietityttää. No toki sitäkin saa tarvittaessa vaikka rahalla!
Eli vähän huolettaa nämä arkipäivän tukiverkostot! Molempien puolelta myös tulevat isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä :/ Kavereita uskon kyllä löytäväni. Juuri eilen ultraan mennessä katsoin kun tohon meidän asuinalueen asukastalon pihaan oli parkkeerattu ainakin parikymmenet lastenvaunut. Joku kerho meneillään ja kaikenlaisiin kerhoihin ajattelin sitten heti mennä mukaan kun se on mahdollista :)
Lähinnä tarve ajoittaiselle hoitoavulle mietityttää. No toki sitäkin saa tarvittaessa vaikka rahalla!
Helsingissä voin lämpimästi suositella noita asukastalojen ja leikkipuistojen vauvajuttuja. Meilläpäin on vaikka minkälaista jumppaa, muskaria, mll:n perhekahvilaa ym. Myös seurakunnilla on paljon toimintaa. Vaikka kaveripiirissä olisikin lapsiperheitä, harva kuitenkaan tämänkokoisessa kaupungissa asuu siinä ihan naapurissa :)
Riippuu varmaan asuinpaikasta, Helsingissä kaupungin leikkipuistojen verkkosivut, mll:n paikallisyhdistysten fb-ryhmät/verkkosivut, seurakuntien sivut, muskareita järjestää esim. musiikkiopistot, liikuntajuttuja erilaiset liikuntaseurat. Kannattaa katsoa ihan lähikaupan/kirjaston/asukas- tms. talojen ilmoitustaulut!
Mä huomasin että meillä oli "vanhanaikaisesti" neuvolan ilmoitustaululla. En ole netistä tai muualta löytänyt yhtä laajaa kokoelmaa näistä, pitää ens kerralla napata kuva siitä! :D
Minulla hyvä ystävä sai viime kesänä ensimmäisensä, jonka ylpeä kummitäti olen. :) ne vauvauutiset olikin sitten viimeinen niitti tälle vauvakuumeiselle ja lähdettiin avomieheni kanssa heti yrittämää omaa mini-me:tä.
Nyt vihdoin sitten.. :)
Mieheni sisaruksilla on myöskin yhteensä 5 lasta, että serkuksia löytyy kyllä hänen puoleltaan. Harmillisesti en itse ole kovin ruotsinkielen taitoinen ja mieheni koko suku on ruotsinkielinen.
Minun perheessäni tämä onkin sitten ensimmäinen lapsenlapsi, eli hän tulee kyllä olemaan spesiaali. :)
Nyt vihdoin sitten.. :)
Mieheni sisaruksilla on myöskin yhteensä 5 lasta, että serkuksia löytyy kyllä hänen puoleltaan. Harmillisesti en itse ole kovin ruotsinkielen taitoinen ja mieheni koko suku on ruotsinkielinen.
Minun perheessäni tämä onkin sitten ensimmäinen lapsenlapsi, eli hän tulee kyllä olemaan spesiaali. :)
Voipi ollakin :) mihinkäs olet eksynyt? Itse siis Saksassa asunut jo... *laskee sormilla, järkyttyy kun pitää ottaa toisenkin käden sormet käyttöön*.. öö, yhdeksän vuotta! Mihin tää aika oikein menee?! :D
Onpas kiva, että löytyy muitakin käsityö ihmisiä, täytyypä heti käydä vilasemassa joko löytyy hyviä ohjeita toisesta ryhmästä :)
Ei oo mullakaan lähipiirissä ketään, keneltä kysellä neuvoja tai vaihtaa kokemuksia. Suomessakin vasta yhdellä kaverilla jälkikasvua, tämäkin kyllä lupasi toimia vertaistukena, jos mitään kysymyksiä on. Onneksi täällä kaveriporukka koostuu entisistä aupaireista, eli kokemusta lapsista löytyy kyllä hoitomielessä kaikilta. Saa nähdä kuinka siellä naamat venähtää, kun viikonloppuna ajattelin uutiset kertoa :D olin just Suomessa lomalla ja tuliaispusseihin laitan kaikille "*etunimi*-tätille" kortit
mutta siis, kyllähän sitä ihan hirveesti pyörii kysymyksiä ja ajatuksia päässä jo valmiiksi ihan kaikesta, mitähän se on sitten kun muutama kuukausi mennään eteenpäin ja koko ajan tulee lisää pohdittavaa!Meillä kanssa ensimmäinen tulossa. Alkuun oli vähän järkytys, että "nyt jo" kun tärppäsi ekalla, mutta ilolla odotetaan toivottua pikku toukkaa. Itse olen ensimmäinen kaveripiiristä jolla lapsi tulossa ja se vähän jännittää. Täytyy yrittää etsiä mistä noista kerhoista löytyisi tietoa ettei jää ihan yksin. Mies tekee reissuhommaa aina välillä ja on silloin arkipäivät työmaalla ja tulee vaan viikonlopuksi kotiin.
Sissis, sitten voidaankin hyvin vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia saksalaisesta järjestelmästä :)
Tällä viikolla oli muuten niskapoimumittaukset ja ultrassa näytti kaiken olevan normaalia. :) saako nyt vähän huokasta ja oikeesti alkaa kunnolla innostua ja ruveta suunnittelemaan kaikkea? :D
Tänään aloin kattelemaan arvosteluja paikallisista synnytysklinikoista ja kätilötaloista, isossa kaupungissa kun valinnanvaraa riittää. Mun on vaan aina niin vaikea tehdä päätöksiä, niin osa musta toivoiskin käytännön olevan, että kun postinumero on tämä, niin menet tänne synnyttään. Ehkä alan kuitenkin kallisttun tuollaisen synnytystalon/kätilötalon puolelle (jos siis ei raskauden aikana todeta mitään mikä voisi ongelmia aiheuttaa), olisi ehkä vähän rauhallisempi ja ihmisläheisempi meno, kuin isolla klinikalla.
Tällä viikolla oli muuten niskapoimumittaukset ja ultrassa näytti kaiken olevan normaalia. :) saako nyt vähän huokasta ja oikeesti alkaa kunnolla innostua ja ruveta suunnittelemaan kaikkea? :D
Tänään aloin kattelemaan arvosteluja paikallisista synnytysklinikoista ja kätilötaloista, isossa kaupungissa kun valinnanvaraa riittää. Mun on vaan aina niin vaikea tehdä päätöksiä, niin osa musta toivoiskin käytännön olevan, että kun postinumero on tämä, niin menet tänne synnyttään. Ehkä alan kuitenkin kallisttun tuollaisen synnytystalon/kätilötalon puolelle (jos siis ei raskauden aikana todeta mitään mikä voisi ongelmia aiheuttaa), olisi ehkä vähän rauhallisempi ja ihmisläheisempi meno, kuin isolla klinikalla.
Muko, piti vastata jo ajat sitten, mutta näköjään jäi! Tosiaan, nyt saa huokaista ja alkaa innostua ja suunnitella! Mä alan aina välillä kantaa uudestaan huolta, mutta ainakin tänään on iloinen ja valoisa olo – ehkä keväinen sääkin auttaa.
Mä selvittelin synnytyspaikkavaihtoehtoja jo edellisen raskauden aikana, joka tosin päättyikin keskenmenoon. Jos me asutaan syksyllä edelleen täällä, haluan synnyttää tuossa viereisessä sairaalassa, johon on noin 400 m. kävelymatka. Mua synnytys huolettaa sen verran, että itselle sairaala tuntuu sopivammalta, vaikka kätilöiden ylläpitämät synnytystalot ovat tosiaan täällä suosittuja. Kovin paljoa ei kuitenkaan voi vielä synnytyspaikkaa suunnitella, sillä saatetaan muuttaa johonkin vähän isompaan kaupunkiin, jos mies vain ehtii löytää järkevän työpaikan. Haluttaisiin johonkin, jonne Suomesta olisi helppo lentää, jossa mulla olisi hieman helpompi löytää tukiverkkoja ja jossa miehelle olisi useita mahdollisia työnantajia. Muutamia hyviä vaihtoehtoja siis on.
Voidaan jutella maakohtaisia juttuja myös yksityisviesteinä. :)
Mä selvittelin synnytyspaikkavaihtoehtoja jo edellisen raskauden aikana, joka tosin päättyikin keskenmenoon. Jos me asutaan syksyllä edelleen täällä, haluan synnyttää tuossa viereisessä sairaalassa, johon on noin 400 m. kävelymatka. Mua synnytys huolettaa sen verran, että itselle sairaala tuntuu sopivammalta, vaikka kätilöiden ylläpitämät synnytystalot ovat tosiaan täällä suosittuja. Kovin paljoa ei kuitenkaan voi vielä synnytyspaikkaa suunnitella, sillä saatetaan muuttaa johonkin vähän isompaan kaupunkiin, jos mies vain ehtii löytää järkevän työpaikan. Haluttaisiin johonkin, jonne Suomesta olisi helppo lentää, jossa mulla olisi hieman helpompi löytää tukiverkkoja ja jossa miehelle olisi useita mahdollisia työnantajia. Muutamia hyviä vaihtoehtoja siis on.
Voidaan jutella maakohtaisia juttuja myös yksityisviesteinä. :)
Alien&I, kertovat, ettei lopu. Mä kans tapaan huomenna kätilöä ja toivoisin kovasti, että samalla vois jotenkin katsoa, että kaikki on kunnossa. Meillä kätilöt eivät kuitenkaan ultraa, enkä tiedä, onko niilllä dopplereitakaan. Todennäköisesti kaikki on ihan ok, mutta...