Ensimmäinen...Paniikki!

[Ansba]

Hei!
Tässä sitä ollaan, selkeä plussatesti tänä aamuna tehty. Ei aikaisempia raskauksia takana, eikä siis mitään hajua miten tässä nyt pitäisi olla
Yli vuosi yritetty ja viime kuussa kävin aukiolotutkimuksessa, jossa näytti vähän siltä että putket ois ollu tukossa, mutta aukesivat sitten. En ois ikinä osannu arvata et vielä samasta kierrosta tärppäis. Oireita oli heti oviksesta asti, mutta se selkeän plussan ilmestyminen oli silti yllätys.
Nyt kaipais tässä vähän vertaistukea, että miten tähän pitäisi suhtautua? Saanko jo iloita, vaikka vasta todella alussa ollaan? Mitä seuraavaksi, uskaltaako tästä edes kertoa kellekään? Mies tottakai tietää ja vaikuttaa iloiselta, mutta ite olen jotenkin aivan äimänä...

P.s olen täysin ekakertalainen myös minkäänlaisella foorumilla, että koittakaa kestää

 

[kaHja88]

Onnea! :) Kertomisen ajankohta on toki jokaisen oma asia, mut me odotettiin ekaan ultraan. Silloin voi jo sanoa olevansa turvassa :) Ja onhan se kiva mennä kuvan kanssa kertomaan.. Ajattelimme myös tämän raskauden kanssa tehdä niin.

 

[Hansus]

Onnea plussasta. Itse oon nyt toista kertaa raskaana lyhyen ajan sisään. Edellinen meni valitettavasti kesken . Eli melkein ekakertalainen täälläkin. Me kerrottiin miehen perheelle ja suvulle raskaudesta ennen ultraa ja teki kyllä pahaa kertoa myöhemmin, että kesken se meni.

Alunperin oli tarkoitus kertoa vasta ultran jälkeen, mutta koska oltiin menossa viettämään juhannusviikonloppua mökille miehen suvun kanssa eikä siellä salailu olisi onnistunut päätettiin kertoa jo aiemmin.

Tälläkertaa ajateltiin odottaa ultraan, että varmistuu ensin onko siellä kaikki hyvin Perjantaina siis plussasin ja tähän mennessä tietää vain mies ja oma äiti. Yhdelle kaverille todennäköisesti kerron lähipäivinä kun pitää jonkun kanssa päästä puhumaan. Tälle kaverille kerroin viimeksikin jo ihan alussa.

 

[Julianna89]

Itsellä on 9v tytär aiemmasta suhteesta, ja viime joulukuun raskaus oli ensimmäinen 3v yrityksen jälkeen mieheni kanssa. Mtn kokemusta ei ollut keskenmenoista ja toki ajatteli et "ei sellaista meille tapahdu, ei ole ennenkään". Tulihan sitä kerrottua jo ennen varhaisultraa ja sit sen jälkeen (rv7->) monelle, et ihanaa meille tulee vihdoin vauva. No, keskenhän se sit meni tai kkm selvis sit np-ultrassa. Paskamaistahan se oli kaikille keskenmenosta kertoa, enkä halunnut edes kuulla sitä pahoittelun/voivottelun tulvaa, halusin omassa mielessä käydä sen surun läpi silloin.
Nyt sit ei oo uskaltanu kertoa tästä raskaudesta muille kuin omille vanhemmille, en halua enää toista kertaa kaikkien tietävän jos tämäkin menee kesken. Miettiny et kertoisto sit np-ultran jälkeen vai vasta sit rakenneultran jälkeen kun sit olis jo raskaus varmemmilla vesillä. Jotenkin nyt ei ole uskaltanu edes vauvanvaatteita katsella, niin epävarma ja pelontunteinenkin tämä alkuraskaus on tällä kertaa.

 

[Kevättäodottaen]

Ansba, ei silti kannata elää keskenmenon pelossa, vaan nauttia siitä että nyt on jo yksi vaihe mennyt hyvin. Loppujen lopuksi keskenmenoja sattuu aika vähän; 10-15%:lle. Eli noin joka kymmenennelle. Keskenmenon pelko on tosi monella odottajalla, itselläni myös. Mutta kun asia ei oikeastaan ole käsissämme niin ollaan rauhassa ja toivotaan parasta

 

[Mrs R.]

Mulla kans ihan eka raskaus ja menossa nyt varmaan 5+5. Välillä mulla on ihan onnellinen ja varma olo, välillä taas oon todella epävarma. Just äskön taas eksyin lukemaan kertomuksia keskenmenoista ja iski tosi epävarma olo Kaikki on tietenkin aivan uutta, eikä mitään aikaisempaa kokemusta, johon verrata. Puhun miehellekin koko ajan tulevaisuudesta tyyliin "jos meille nyt syntyy vauva toukokuussa". Mun epävarmuutta lisää sekin, että meillä tärppäs ekasta virallisesta yrityskierrosta, joten tuntuu menneen vähän liian helposti tää homma. Tiedän, että tossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, mutta jotenkin on vaikea uskoa, että tän asian kanssa pääsisi oikeasti näin helpolla.

Pahoittelut vähän sekavasta viestistä, mutta näitä tunteita on aika hankala kiteyttää.

 

[Ansba]

Kiitos kaikille Omalla kierolla tavalla helpottaa kuulla että samoja pelkoja on muillaki. Ei kai tässä auta muu kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta
Miehen kanssa juteltiin, että mennään vähän fiiliksen mukaan tuon kertomisen suhteen. Jos tuntuu aiheellista kertoa niin sit kerrotaan, mutta muuten ei vielä kiirettä

 

[LoveMyLife]

Muistan tuon tunteen kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä, kaikki pelotti ja jännitti. Sen fiiliksen kun saisi kokea joskus uudelleen!
Onnea !!

Mä plussasin eilen ja miehen siskolle kerroin heti, hänelle kerron kaiken.
Muille ei kerrota vielä , odotetaan ultraan ja ehkä siitä vähän yli, en tiedä. Juurikin fiiliksen mukaan.

 

[Viljo]

Mulla on kans melko ristiriitaiset tuntemukset asian suhteen, toisaalta tekis mieli kuuluttaa kaikille, että olen vihdoin ja viimein kuuden vuoden odottamisen jälkeen tehnyt positiivisen raskaustestin ja meille tulee vauva, mutta toisaalta en usko sitä itekään ja puhun myös miehen kanssa aiheesta tyyliin jos meille tulee vauva. Mitä useammalle kertoo, niin yhtä monelle täytyy tietty sitten kertoa mahdolliset huonot uutisetkin, jos sellaisia on tullakseen. Kyllä mä innoissani ostin yhden palkintobodyn plussauksesta ja kaupoilla ohimennen silmäilen kaikkea vauvoihin liittyvää, saahan sitä haaveilla ja millon sitten jos ei nyt :)

Viihdytän itseäni usein miettimällä, että miten tämän iloisen asian sitten aikanaan kerromme lähisukulaisille :) Osa ei varmastikaan enää osaa odottaa meiltä moista uutista kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Onnellista ja mahdollisimman ressitöntä alkuraskautta kaikille meille plussanneille!

 

[Sussu]

Onnea! :) ekassa raskaudessa pelkäsin aika paljon ja kaikkea. Nyt päätin nauttia ja yrittää olla pelkäämättä. Sitten jos menee kesken niin sillä on joku tarkoitus, ja suren sen sitten enkä etukäteen.
Minä ajattelin kertoa varhaisultran jälkeen lähimmille, ja muille vasta sitten 3 kk päästä.
Ihanaa odotusta kaikille :)!

 

[Aleksina]

Mulla meni 2 ensimmäistä raskautta niin nappiin (ei minkään näköisiä ongelmia normaaleja raskausoireita lukuunottamatta), niin ei oltu mitenkään henkisesti varauduttu että tämän kolmannen yrittämisen kohdalla voisi jokin sitten mennäkin pieleen. Joten kerrottiin heti 3 yrityskerran kohdalla heti plussauksesta, ja kun km tuli vasta viikolla 10 täysin yllätyksenä, se oli melkoinen shokki. Ja sitten piti kertoa kaikille joille oltiin jo ehditty sanoa... Se oli aika rankkaa, kun olisi halunnut vain ihan itse käydä kaiken läpi: Mutta tietysti läheisten tuki auttoi hirveästi toipumisessa.

Nyt on sitten tarkoitus kertoa vasta kun oikeasti tiedetään, että kaikki on niin kuin pitääkin. (Vaikkei mikään tietysti koskaan ole sata varmaa). Parhaalle ystävälle oli kyllä heti pakko kertoa, kun plussasin, mutta sen lisäksi vain mieheni ja minä tietää.
Varhaisultran jälkeen varmaan kerrotaan lähimmille ihmisille. Muut saa todeta, kun/jos masu alkaa kasvaa.

Kovasti onnea ja iloista odotusta kaikille! :)

 

[Puzika]

Itse tein tänään raskaustestin ja huhhuh kun tuli ihan puskista kun varsinaisesti emme ole yrittäneet lasta(toki ilman ehkäsyä oltu jo 6v ja tulee jos on tullakseen-ajatuksella). Mie en voinu olla kertomatta omille vanhemmille heti :) Miulla on siis kaksi lasta ennestään ja kerroin heidänkin odotuksesta heti lähimmille. Itsellä on useita keskenmenojakin takana, mutta silloin surukun on osattu jakaa lähimmäisten ihmisten kesken. Tsemppiä raskauteen!

 

[Miiuska]

Täälläkin ensimmäinen raskaus ja kaikki uutta ja jännää. Minäkään en oo kertonu ku parille lähimmälle henkilölle ja pomolle koska ihmetteli ihon huonontunutta kuntoa. (tähän vähän avausta, eli vaihdoin syksyllä työpaikkaa huonon sisäilman vuoksi ja alku meni lääkkeiden kanssa loistavasti, kun lopetin allergialääkkeet niin iho hiukan kiukuttelee johtuen varmaan ulkoilman homeista ja muista pölyistä.) Raskaus onnistui ekasta kierrosta työpaikan vaihdoksen jälkeen. Toki keskenmeno ja kaikki riskit mietityttää koska allergian lisäksi minulla on synnynnäinen sydänvika sekä astma, että toivon toki ettei vauvalla olisi mitään näistä sairauksista.
Onko muut jo miettineet raskauden ajan/ vauva vakuutuksen ottamista?
TSEMPPIÄ KAIKILLE!:)

 

[kaHja88]

Me otettiin vakuutus ja kannatan sitä muillekin. Ei olla toki vielä tarvittu, mut mikäli neiti perii isänsä korvat ni voi olla et joudutaa sit korvatulehduksie takii käymää lääkäris ni mieluummi sit menee kunno lääkäril.. Ja ku vakuutus kert alkaa jo enne syntymää ni se kattaa kaiken :) Ja tuo vakuutus on vissii voimas ihan vanhuute asti xD

 

[Justiina]

Meille tulee ehdottomasti vakuutus myös tälle lapselle, suosittelen jos mahdollista. Omassa asuinkunnassa terveyspalvelut mielestäni huonot, myös lapsille.

 

[Julianna89]

Meille tulee myös ehdottomasti vakuutus tälle tyypille. Itse kun olin korvalapsi(ahtaat korvakäytävät jotka tulehtuu helposti), tyttökin sen sit peri multa. Ehdottomasti haluan viedä lapsen heti ammattilaisen tarkistukseen, itsellä ei oikein ole luottoa tuohon arvauskeskukseen. Ja no tytön tilanteessa vakuutuksella säästettiin monia tonneja; putket, kitarisaleikkaus, nielurisaleikkaus ja lukuiset lääkärikäynnit. Tuossa kyseisessä vakuutuksessa kun omavastuu jtn 50e/vuosi niin huoletta on voinu aina tarvittaessa viedä yksityislääkärille. :)

 

[piiu84]

Otetaan vakuutus tietenkin.
Pojille ei tullut otettua, onneksi ei oo tarvittukaan. Tytölle otettiin ja se oli onni. Tyttö kun joutui olemaan syntymän jälkeen vajaa 2 kk sairaalassa ja senkin jälkeen joka kuukausi on ollut jos jonkinlaista lääkäri/osastokäyntiä.
Nyt kesällä täytti vuoden niin sen jälkeen on vähentyneet käynnit :) [emoji106]
(täytyy koputtaa puuta)

 

[Sussu]

Meillä kans ollu vakuutus kovassa käytössä. Putket ja Kitarisat leikattu.

 

[Helios]

Ensimmäistä odotellaan myös täällä ja kaikki on hirveän jännittävää vielä tässä vaiheessa. Olo on ainakin vielä ollut ihan kohtuullinen eikä pahoinvointi ole ollut ylivoimaista.

 

[Ansqqu]

Täällä myös ensimmäinen tulossa ja odotan lasta yksin.. Lapsi oli toivottu eikä sitä keritty odottaan kuin 4kk kun jo tärppäsi. Mies vaan jänisti siinä kohin ja otti hatkat, alun totaalisen kieltämisen jälkeen on kyllä rauhottunut ajatuksen kanssa mutta muutti suoraan uuden naisen luo joten meidän suhde on luultavasti selvä.
Eilen tuli käytyä np-ultrassa ja pikkuinen oli juuri niin täydellinen kuin olla vaan voi, se tunne kun näki näytöllä ensimmäinen vilahduksen ötökästä..... Ja isä oli myös mukana vaikka kaikki olikin varmoja ettei isä sinne tulisi, itse luotin kyllä että tulee paikalle. Luulen että tää ultra otti isällä kaikista eniten tunteisiin, pari onnenkyyneltä itki kun päästiin pihalle..