Ensimmäinen neuvola

Sista

Sista

Jostain jotain jo tietävä
Nyt on meidän eka neuvola käynti takana. Neuvolatäti oli aika nuori ja jotenkin selitti asioita vähän sillä tavalla, että jos kysyin toisen kerran niin katsoi vähän tyhmänä. Mies tuumi taas käynnin jälkeen, että olipas mukava asiansa osaava nainen. Ihan aluksi juteltiin vähä nuoruudesta ja ehkäisystä sun muusta. Sen jälkeen menikin sähköt, joten jatkettiin sitten juttelua pimeässä[:D] Kyseltiin tarkkaan terveystiedot sekä omat, että miehen. Käynnillä mitattiin hemoglobiini, verenpaine, paino, pituus ja virtsasta sokerit, prot. sun muut. Niin ja otettiin verikokeet(hyi hyi). Saatiin mahollisuus osallistua sellaseen seulontatutkimukseen, jossa tutkitaan joittenkin arvojen vaikutusta esim. down-lasten syntymään. Tietty päätettiin osallistua. Varattiin sit aika neuvolalääkärille, joka ottaa papat sun muut mukavat[&:]. Varattiin myös aika ultraan, joka on sit toukokuussa. Saatiin tosi paljon luettavaa mukaan mm. ruokavaliosta, liikunnasta, vauva-lehti, odotuskalenteri.

Kaikki muuttui jotenkin paljon todellisemmaksi siellä. Varsinkin kun neuvolassa oli paljon pikku vauvoja. Tästä se nyt lähtee. Nyt vaan pitää toivoa, että kaikki menee hyvin ja aika mahdollisimman nopeaa. Pitää nyt vaan nauttia tästä kaikesta. Minusta oli hyvä, että eka käynti oli näin alku vaiheessa, koska sain kysellä kaikenlaista mikä painaa mieltä ja varsinkin kaikkea miten itse voin vaikuttaa vauvan terveyteen. Ja suosittelen ottamaan myös odottavat isät mukaan. Tekee siitä heti sellaisen yhteisen asian, koska monesti isät pääsevät nauttimaan raskaudesta vasta kun vauva alkaa liikuskelemaan. Meillä tämä oli mukava kokemus yhdessä[:)]
 
Kivaa, että jäi kiva fiilis käynnistä. Meillä tosiaan neuvola vasta ihan kuun lopussa, mutta sitä ennen pääsee sinne varhaisultraan sitten. Olitteko miettineet varhaisultraa, vai ootatteko sitten siihen varsinaiseen ultraan? Mekin varmasti osallistutaan seulaan, lueskeltiin yhdessä niitä postissa tulleita lappusiakin aiheesta.

Nauti nyt ihmeessä tästä kaikesta ja jokaisesta päivästä! Kyllä se aikakin sitten kuluu [:)]
 
Meillä on ensimmäinen neuvolakäynti 20.4. Niin paljon on kysyttävää että täytynee kirjottaa kaikki paperille ylös että muistaa kysyäkin kaikki [:D]

Onko tapana että mies on mukana jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä? Tai paremminkin onko se suositus?
 
Sanoivat siellä, että hyvähän se on olla mies mukana. Ja itsestä ainakin tuntu siltä, että haluan heti että mieskin pääsee mukaan. Musta tuntuu, että monet tekee virheen kun eivät ota miestänsä mukaan(tietenkin kaikki eivät pysty siihen). Mua ainakin jännitti siellä niin oli hyvä jakaa jännitys miehen kanssa. Pyritään kyllä ihan vastasuudessaki käymään yhdessä aina kun vaan mahollista.

Mulla oli muuten hb 109. Ei ihme kun ei oo oikee voimia. Terkkari otti sen vielä suonesta samalla kun otti verikokeita. Toivotaan, että se vähän nousisi.
 
Pakko kommentoida tuohon miehen mukana oloon... Mielestäni oli tosi mukavaa, kun mies oli ekalla neuvolakerralla mukana! Eka kerta, kun on sellainen pitempi juttelukerta.. Saadaan kaiken näköistä paperia ja tietoa. Ja muutenkin. Kuten joku sanoi, että tuli ekalla kerralla todellisemmaksi se raskaus itselle, pääsee isäkin heti mukaan ja tulee tilanne hänellekin todellisemmaksi! [:)] Miehet kun jäävät muutenkin usein vähän ulkopuoliseksi raskaudessa..
Saahan se mies olla mukana vaikka joka kerta, mutta eri asia silloin, kun käydään vain äitin perusjutut läpi; paino,hb,verenpaine jne.. Ekalla kerralla kyllä suosittelen ottamaan miehen mukaan! [:)] 
 
Itsekin toivoisin, että mies ehtisi mukaan, etenkin nyt siihen ensi viikon ultraan. Ekaan neuvolaan tuskin pystyy tulla, koska se osuu perjantai-aamulle, jolloin miehellä on aina puhelinpalaveri, josta ei oikein voi olla poissa. Mutta yhdessä ollaan kuitenkin tutustuttu niihin lappuihin sikiöseulonnoista, terveys- ja päihdekyselyihin yms. Oli jopa kiinnostunut niistä [:)]
 
Mä NIIN olisin mielelläni ottanut miehen mukaan neuvolaan, joka on siis vasta ensi viikon to (22.4.), mutta eihän se kuitenkaan pääse, kun neuvola on keskellä päivää ja se on töissä... :(
Mäkin joudun keksimään tekosyyn lähteäkseni töistä kesken päivän, kun en TODELLAKAAN ole vielä kertomassa yhtään kenellekään tästä asiasta.

Aika jännää mun mielestä, että eri puolilla Suomea on näinkin erilaiset järjestelyt. Siis että jossain mennään ensin lääkärille ja sitten terkkarille ja sitten sinne ultraan, tai päin vastoin, tai ei ole ultraa kuin vasta joskus vuonna nakki, tai...
 
Täällä odotellaan myös ensimmäistä neuvolakäyntiä, joka on 21.4 :) eli ensi viikon keskiviikkona.. kyllä vähän jo jännittää.. Mies onneksi pääsee mukaan ja haluaakin tulla! :)
 
Minä en aio vielä varailla neuvolaa. Nuorimmalla on aika 26.4 ja siellä kai pitää ottaa asia puheeksi. Itselleni tuli eilen postissa kutsu papa-kokeeseen ja sen ottaisi sama neuvolatäti, joka on minulla ollut viimeiset kolme raskautta ja lapsillakin siitä asti, kun tänne muutimme. Meillä kun lasten- ja odotusneuvola ovat samassa. Saas nähdä maltanko silloin 26. päivä vielä mieleni ja menen pokkana annettuun aikaan, mutta sitten räväytänkin uutiseni ettei sitä koetta oikein voi nyt ottaa, kun taidankin olla raskaana. Yleensä ensimmäinen neuvolakäynti on ollut joskus 10. viikon jälkeen. (esikoisesta muistaakseni jo viikolla 6) Ei millään jaksaisi TAAS mennä sinne... Yleensä kun uudestisynnyttäjälle tuo ensimmäinen käynti on vain sellainen: "Kyllähän sinä nämä asiat tiedät"-käynti.

Eli tällaista tämä on, kun noita tenavia pyörii jo useampia jaloissa, sitä neuvolaa ei odotakaan innoissaan ja jännittyneenä, kun ei siellä ekalla kertaa edes kuule sydänääniä... Toisaalta meillä yleensä on ultra ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä, siitä kyllä jaksaa innostua joka kerta.

Niin ja mies saattaa kyllä lähteä kuskiksi heittämään minut neuvolaan, mutta sisälle ei tule, jonkun on isommista tenavista huolehdittava. Toisaalta olisi tietysti ihan kiva, jos hän voisi olla läsnä ensimmäisen ultran ollessa kyseessä, kun koskaan ei tiedä mitä näkyy. Mutta tilanne on mikä on.

Nyppii, kun taas otetaan ne samat verikokeet, jotka on otettu niin monta kertaa aiemminkin, miksipä se veriryhmä olisi parissa vuodessa muuttunut? (ANTEEKSI, ETTÄ TULEN TÄNNE RUIKUTTAMAAN, KUN MUUT OVAT ASIASTA NIIN INNOISSAAN!) Ultria lukuunottamatta en tälläkään kerralla osallistu muihin seulontoihin.
 
Niin tättärä, harmillista tässä varmaan enemmän on se, ettei ole vielä tullut niitä muita pikkuveljien ja pikkusiskojen odottajia, jotka voisi jakaa näitä toisia tuntoja :) Luulisi tosin niitäkin vielä tulevan, mutta siihen asti antaa tulla vaan, vaikka muut ollaankin näitä intoilijoita. Tuohan on ihan täysin ymmärrettävää, ettei niin hypetä sitä neuvolaa, kun se on jo niin tuttu juttu. Tosin, itsekään en sitä neuvolaa ihan hirveästi odota, jos se olisi ennen sitä ultraa niin sitten ehkä, koska siitä tavallaan kaikki alkaisi. Mutta sitä varhaisultraa odotan ihan täpöllä ja siis todella peloissani olen myös. Siskolla todettiin rypäleraskaus ja se on ollut aikamoinen koettelemus. Vaikka onkin harvinainen, niin sai taas kyllä miettimään. Onneksi tosiaan on se varhaisultra.

Odotusaikakin on varmaan aika erilainen vauva-ajasta puhumattakaan, kun on jo lapsia useampi ennestään. Aika kuluu varmaan siivillä. Tsemppiä sinne hulinaan ja toivottavasti säästyt pahimmilta oloilta!

EDIT. Paitsi että Vetkulallahan oli toinen tulossa :)
 
Teille kaikille esikoisen odottelijoille täytyy sanoa, että ottakaa tästä raskaudesta ilo irti. Se ensimmäinen on aivan ainutlaatuinen ja kaikkine vaivoineen, huolineen ja omituiseinekin aatoksineen todella ainutlaatuista ihanaa, upeaa aikaa, jota ei millään takaisin saa. Jokainen raskaus on erilainen, jännittävä ja upea kokemus, mutta kyllä se ensimmäinen on aina ensimmäinen ja jo sen vuoksi erikoinen. Lisäksi myöhemmissä sitä ei ehdi niin täysin keskittyä vain siihen raskauteen.

Jännittäähän tämä minuakin, joka kerta on uusi ja ihmeellinen. Kun eri ihminenhän sitä tuolla joka kerta kasvaa niin olisikin mielestäni omituista, jos joka kerta oireet ja tunnot olisivat samanlaisia. Vielä siitä neuvolakäynnistä, itseäni hieman jännittää se, että joudun tädille sanomaan, että olisinkin taas tulossa äitiysneuvolan puolelle. No, tuskin tuo kamalasti hämmästyy, tietää kyllä haaveeni isosta perheestä.
 
Ensimmäinen neuvola takana! Huutomerkillä siksi, että nyt vasta tuntuu että päästiin kunnolla alkuun. [:)]
Jo matkalla sinne huomasin, että tulevasta isästä alkaa tulla tuleva isä. Koko käynnin ajan piti pitää kädestä kiinni ja voi sitä hämmentynyttä hymyä. Vaikka ensimmäisellä kerralla isä olikin lähinnä kuunteluoppilaana, oli ehdottomasti hyvä että oli mukana. Ainakin tässä tapauksessa. Totesi itsekin, että nyt vasta alkaa tajuta, että aika seikkailu alussa. Ja nimenomaan minun kanssani.

Nippu iltalukemista ja monta putkea verinäytteitä. Hb:sta ei vielä tiedä, voisin kuvitella että aika alhaalla ollaan. Alhainen verenpaine on laskenut entisestään. Ei ihme että aamuisin huippaa. Ajattelin ensin, että passittavat lisätutkimuksiin lonkkaleikkauksen takia (murtui n.10v sitten ja sisällä on aika paljon metallia) mutta eipä hoitaja siitä paljon hetkahtanut. Lääkäri sen sitten katsoo, mennäänkö automaattisesti sektiolla.

Hyvä kokemus siis.
 
Ensimmäinen neuvola täälläkin takana.. :) mukava kokemus oli, vaikkakin kaiken sen puheen jälkeen vähän sekavakin olo. mutta oli ihanaa, kun mieskin oli mukana ja kuulemassa kaikesta. Mulle ois eka ultra-aika tulossa kättäriltä näillä näkymin joskus kesäkuun alussa ja samalla otetaan labrat.. minusta jotenkin jännä, kun täällä on neuvolakertoja niin vähän. nyt kun on käyty ekassa niin seuraava vasta viikolla 22 tyyliin..:O jossain justiin luki, että niitä ois kerran kuussa.. mutta ei näköjään, ainakaan täällä. Mutta saatiin paljon luettavaa ja myös yks dvd :) pitää se kattoa vaikka tänä iltana miehen kanssa yhdessä<3 siellä se meijän pieni mahassa on ja äitinsä koville laittaa, kun ei salmiakkaan saa paljo mitään syödä :D
 
Minäkin täällä odottelen koska tulisi kutsu ultraan. Ja samoin ihmettelin sitä, että seuraava neuvola on vasta joskus puolentoista/kahden kuukauden päästä. Mutta mikäs tässä ollessa.
Välttelin myös ensin salmiakkia, mutta neuvolassa todetun verenpaineen takia kävin ostamasa "lääkkeeksi". Ainahan mulla on alhainen ollut, mutta ei koskaan alle sadan!
Mutta joo, totta, jos on verenpaine vähänkään koholla, niin ei kannata.
 
Meilläkin tänään takana ensimmäinen neuvolakäynti, ja mies mukana. Oli kyllä tosi mukavaa, että mies oli siellä. Näin tämä tosissaan tuntuu yhteiseltä matkalta, eikä yksinäiseltä taapertamiselta.
 
Meillä neuvolatäti taisi puhelimitse aikaa varatessani ihmetellä, että tuleeko se mieskin mukaan..., mutta mielestäni hyvä näin, varsinkin ekalla kerralla. Jatkossa sitten voikin katsoa, että kannattaako sinne tulla mukaan mittailemaan hb:tä ym.
 
Itselläni hb oli 144 (ei ole ollut ikinä näin korkea), joten kuulema pitää juoda paljon. En tiedä voiko vitamiinit jo vaikuttaa, jotka aloitin jo pari viikkoa sitten, esim ladyvita plussan. Sitä saa muuten edullisemmin ruokakaupasta kuin apteekista tai luontaistuotekaupasta, jos se kiinnostaa [;)].
 
Meilläkin oli tänään ensimmäinen neuvola. Tuleva isä oli onneksi mukana, kun kyseltiin hänenkin suvun sairauksista ym.
Hb 129 ja muutenkin kaikki ok. Alusta asti olen syönyt ladyvita mamaa, neuvolatädin mielestä hyvä vitamiinilisä.
Kuultiin yllätykseksii pikkuisen sydänäänet, onnesta sit itkettiin:) Ultra 24.5, sitä odotellessa!
 
 Mul ois eka neuvola 4.5 tiistaina[:D] Mitäs kaikkee siellä tehään?[:)] Ilmeisesti otetaan verikokeita ja keskustellaan raskauteen liittyvistä asioista. Mun mies on tulossa mukaan[:)] onneks se pääsee! Kiva kuulla et se eka neuvola auttaa tajuumaan tän tilanteen paremmin. Mä en vielkää tajuu ollenkaan olevani raskaana, vaikka oonki niin innoissani[:D]

Ihanaa odotusta kaikille[:D]
 
Meillä oli ensimmäinen neuvola viikko sitten maanantaina. Vähän jännitti mennä, kun sukulaisia asuu ihan siinä neuvolan naapurissa ja he eivät vielä tiedä asiasta. Selvittiin kuitenkin :)

Miehelle neuvolassa tuli paljon tietoa, mutta itse en kyllä saanut mitään uutta. Olin ehkä jollain lailla pettynyt. Ihmeellistä oli se, että sieltä sai mukaan putkilot, joihin pissatestit piti itse ottaa ja toimittaa labraan. Ei siellä myöskään verikokeita otettu, vaan nekin labrassa. Ja itse piti varata ajat sekä labraan että ultraan. Ensimmäinen ultra on sitten 20.5, hieman jännittää. Samana päivänä aamulla sokerirasituskoe. Neuvolantäti sanoi, että jo iän puolestakin joutuisin siihen, mutta ylipaino lienee suurempi syy.

Pahoinvointi oli poissa viikon ja alkoi siis tänään taas uudelleen. Ei olisi kyllä tarvinnut.
 
olin tänään ensimmäisessä neuvolassa...
tosi ihana neuvolantäti...kyseli tosin mielestäni tyhmiä mutta se sen hommaan kuuluukin...kauheesti tuli tietoa ja jotain vihkosiakin mukaan sain...

verenpaineen katsoi ja hemoglobiinin...hyviä molemmat...

ei osannut vielä sanoa laskettua aikaa...noh se selviää mulle 2 viikon päästä alkuraskauden ultrassa ja niissä...silloin pissitestiä, verikokeita yms yms juttuja...hihi...

kävin tänään jo ultrassa kun vuosin...sain nähdä ötökkäni ja et sykekin näkyi...siel se ötökkä matkassa vielä vaikka aika runsasta vuotoa tässä ollut...heh...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top