Hahahaa. Vähänkö repesin tolle Sannan lopetukselle, Ai, miten niin täällä on yksi väsynyt mamma?! :D
Joo-o. Istuskelen nyt rauhassa koneella, kun pojat ovat nukkumassa. Omaa aikaa, väsyneenä, mutta jotenkin niin kovin onnellisena! Toisinaan sitä oikein pysähtyy katsomaan tuota pientä ihmettä, joka sulostuttaa elämäämme. Tänään Aleksi oli illan isän vastuulla - voi kyllä! Mulla oli ihan omaa tv-aikaa koko illan! - ja tuossa olohuoneen lattialla ne olivat majoittautuneena peiton päälle tyynyineen ja leluineen (isällä oma kirja, jota hän luki, jos kaikilta kommelluksilta ja hymyiltä kerkesi). Minä niitä sohvan nurkasta välillä salaa ja vaivihkaa katselin, minun rakkaani. :) Toisinaan tulee vain sellainen olo, että haluaisin huutaa koko maailmalle, kuinka hyvää tämä elämä nyt sitten on. Tottahan se kuitenkin on, että raskaina päivinä sitä ei koe itseään läheskään yhtä onnelliseksi, mutta tänään taas näin.
Viime yö unikouluineen sujui jälleen mallikkaasti: yksi herätys yöllä ja poikanen nukahti parissa minuutissa unilleen. Noh, se yksikin kerta oli mulle viime yönä liikaa siinä mielessä, etten sitten lopulta saanut enää lainkaan unta. Valvoskelin tuolta vähän vaille neljästä sitten eteenpäin. Muutaman kerran poikkesin sänkyyn houkuttelemaan Nukkumattia piilostaan, mutta ei. Tänä aamuna Aleksi heräsi sitten vasta puoli kahdeksan aikaan ja siirryimme heti aamupuurolle. Poikanen oli niin virkeä ja hyväntuulinen. Taitaa tämä päivän uudelleen rytmitys ja hyvät yöunet vaikuttaa meidän kaikkien mielialaan sitä kohottavasti. Ihanaa! :) Päivällä sitten väsynyt mamma sai ottaa reilun puolen tunnin tirsat ja illalla vielä toiset, joten täällä sitä nyt sitten valvotaan.
Sannan kanssa käytiin tosiaan kaupoilla. Mukaan tarttui joitain vaatteita poikaselle ja kotimatkalla poikkesin vielä postiin hakemaan postimyynnin kautta tilatut lastenvaatteet. Ihan niin kuin olisi joulu. :) Noh, kyllä nää shoppailut näkyvätkin sitten mukavasti tilillä. Vielä on kutakuinkin kuukausi seuraavaan "palkkapäivään". Hups. :/
Pidin yölliset (pika)siivoustalkoot eteisessä ja lopetin varttia vaille puolen yön. Tajusin, että meitähän on nyt tässä perheessä kolme, joilla kaikilla on ulkovaatteet ja kengät. Niinpä mun täytyi raivata eteisen kaappeihin tilaa noille pienille sieville vaatteille, ettei niitä tarvitsisi enää "säilyttää" ruokailutilan isolla ruokapöydällä. Samalla aloin toteuttaa tulevaa projektiani: aion tässä "lähiaikoina" viedä tarpeettomat vaatteet, kengät, laukut ja muut tarvikkeet itsepalvelukirppikselle. Mitä mä nyt oikeesti tekisin esim. niillä uusilla ja lähes käyttämättömillä talvikengillä, jotka eivät tule enää koskaan mahtumaan mun jalkaan, koska jalan koko kasvoi viime raskauden myötä pari numeroa. Mulla ei siis ole mitään toivoa kutistaa itseäni vanhoihin kenkiin, joten menköön tämän kerran. (Mä olen sellainen hamsteri, että mun on vaan vaikea luopua omista tavaroistani. Auts, kun kirpasee rinnasta.) Koitan ajatella, että etenkin niille liian pienille ja siisteille vaatteille (etenkin talvivaatteille) on varmasti ottajia. Mitään nuhrusia juttuja en kirpparille kanna, menkööt tavaroiden hautuumaalle lepäämään hyvin palvelleina.
Nyt alkoi ajatukset muuttua ihan kohmeisiksi. Taitaa väsy viedä...
Bunnille täältäkin onnittelut uudesta kodista. Jouluksi kotiin... (Tämä piikki oli nyt osoitettu tuonne Sannan suuntaan. ;D ) Joo...ja tuparikutsua (lapsi avecilla) odotellessa. Mutta muuttakaa nyt ensin...
Amppu: Jaksamista yhtälailla sinnekin suuntaan masun kasvatukseen! Meillä on kaikki ihan hyvin, mitä nyt vielä pientä pahoinvoinnin poikasta on ilmoilla. Rakenneultra on muistaakseni 15.9. joten sitä jännityksellä odotellessa. Iltaisin on alkanut pienet potkut tuntumaan, kun rauhotutaan yöpuulle. Jotenkin haikea olo, kun nyt oon tainnut kääntyä miehen kannalle siinä asiassa, ettei enempää lapsia taideta enää yrittää. Pieni takaportti kuitenkin jätetään auki, mutta ei ainakaan tällaisella aikataululla mennä eteenpäin. Mä en nimittäin kestä! Se alkuraskauden tajuton väsymys ja pahoinvointi + pieni lapsi hoidettavana...ei, ei, ei. Ehkä sitten myöhemmin meillekin tulee iltatähti tai kaksi. :O (Älkää kertoko mun miehelle, että sanoin ton 2!) Mä olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta väsymyksen myötä ajatusten suunta vähän muuttui.
Ai niin. Maariselle piti vielä sanoa, että meillä oli Aleksin vaatteiden suhteen aivan samanlainen tilanne kuin Venlalla. Kaapissa oli vain kahdet sopivat college-housut, yhdet farkut ja pari bodya. Joonalta lainattiin muutama pitkähihainen paita, mutta siinäpä ne vaatteet sitten olivatkin. Nyt täydensin vaatekaappia muutamilla perusvaatteilla ja oma olo on vähän rauhallisempi. Nyt ei tarvitse panikoida, löytyykö vaihtovaatteita, jos päällä olevat likaantuvat. Pidin Aleksilla kotihousuina sellaisia (housuja ennen uusien hankintaa), jotka ovat kohta jo "polvihousujen kokoa". Pakkohan mun oli niitä muutamaa sopivaa housuparia säästää reissuille, jolloin piti mennä kotiovesta ulos ihmisten ilmoille.
Oon muuten ihmetellyt sitä, että kauhean monissa lastenvaatteissa on pesuohjeena pesu 30 tai 40 asteessa, eikä silloin tietenkään saa kuivausrumpuakaan käyttää. Mä olen niin positiivisesti yllätynyt, että H&M:n bodyt (joilla on hintaa 4,95€) ovat kunnon pesun (60 astetta) sekä kuivausrummun kestäviä. Jee.
Nyt meen nukkumaan, että jaksaisin huomenna lähteä Bunnia, Sinttua ja Sannaa tapaamaan. (Riikka: Ootko sä tulossa? Olis kiva tavata ennen kuin poksahdat...) Rauhallisia yöunia jokaiseen kotiin!