Sormiruokailusta: Sen mitä itse olen tuosta sormiruokailusta (baby-led weaning) lukenut, niin vauvalle voi huoletta antaa mitä tahansa (paitsi niitä muutamia, mitkä on alle 1-vuotiailta kielletty, esim. hunaja ja lanttu). Palojen on hyvä olla sen kokoisia, että niistä saa hyvän otteen (esim. parsakaali on oikein oiva, kun varresta saa otteen ja sitä kukintoa voi sitten imeskellä/pureskella). Tuon sormiruokailun idea perustuu siihen, että vauva saa omassa tahdissaan tutustua kiinteisiin ruokiin ja varsinaisesti nälkä hoidetaan maidolla siihen asti, kunnes ruokaa alkaa oikeasti mennä vatsaan asti. Tuo englanninkielinen nimitys avaa tuon homman idean paremmin. Eli lapsi saa omassa tahdissaan siirtyä maidosta kiinteisiin. Toki noita ohjeita voi soveltaa myös ns. sekakäyttöön, eli vaikka soseita antaisikin, niin varmasti vauva tykkää myös syödä itse. Niitä kakomisia ei kannata pelätä, vaan se kuuluu ihan olennaisena osana siihen, kun vauva oppii liikuttamaan ruokaa kielellään nieluun ja jos pala on liian iso, vauva kakoo sen takaisin suuhun. Se toki kuulostaa hurjalta ja yökkäyksiä ei tietenkään ole välttämättä kiva katsoa, mutta nuo on ihan luonnollisia reaktioita. Tietenkään vauvaa ei saa jättää yksin, jos vaikka oikeasti tulisikin tukehtumistilanne, mutta ei meillä ainakaan ole sellaista tullut, vaikka välillä onkin yökitty hurjastikin. Alkuun pojua myös puistatti, kun nieleskeli. Ilmeisesti palan tunne kurkussa oli sen verran inha ja outo, mutta nykyään ei kyllä puistata enää mikään.
Jos tuntuu, että lapsella menee hermo, kun ruuasta ei saa otetta (tätä kyllä tapahtuu meilläkin välillä), niin sitten kannattaa tarjota sellaista mistä otteen saa. Minä olen tehnyt puurosta leipää, jota poika saa syödä aamupalalla. Eli olen sekoittanut keitetyn puuron sekaan jauhoja ja öljyä, levittänyt taikinan pelille noin sentin paksuiseksi levyksi ja paistanut uunissa. Toimii hyvin sormiruokana ja sotkee paljon vähemmän, kuin jos antaisi pojalle pelkkää puuroa. Ollaan pari kertaa myös tehty kasvislettuja (kesäkurpitsa-porkkana- ja pelkkiä porkkanalettuja). Taikinaan tulee vettä, jauhoja, muna ja kasvikset raastettuna). Nuokin pysyy hyppysissä hyvin ja niistä saa myös hyvin palasia irti, kun on ihan pehmeitä.
Olen lukenut netistä blogia "Lenni-led weaning", josta olen myös noita ruokaohjeita löytänyt (ja muokannut). Sieltä löytyy paljon muitakin hyviä ohjeita ja neuvoja ja muutakin infoa asiasta, jos kiinnostaa lukea.
Ei tämä vauvojen ruokailu kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole. Eli ei asioista liikaa kannata stressata. Ja ainakin noi meidän pojat on olleet todella taitavia ruokailijoita ihan alusta saakka, eli eiköhän tuo syöminen ole samalla tavalla luonnollinen toiminto kuin imeminenkin...
Toki kannattaa ne ensimmäiset kerrat ajoittaa siten, ettei vauvalla ole mikään kuolemannälkä, eli antaa vaikka ensin maitoa ja sitten istuttaa syöttötuoliin ja antaa eteen kaikenlaisia sopivia palasia maisteltavaksi. Niin jaksaa sitten keskittyä siihen tutkiskeluun, kun ei tarvitse nälästä hermoilla...