Eka pulla uunissa

Minäkin uskaltaudun tänne keskusteluun. Olen siis 26-vuotias ensiodottaja.

On kyllä tosi outoa ajatella, että siellä masussa oikeasti kasvaakin joku. Lapsi on kyllä todella toivottu ja odotettu, mutta loppujen lopuksi kaikki kävikin niin äkkiä. Sairastelin vakavasti aiemmin, jonka takia minun ei koskaan pitänyt pystyä saamaan omaa lasta. Lääkäreiden taholta saimme tammikuun lopussa 2014 luvan yrittää ja nähtävästi hyvin tärppäsi! :)

Itse olen kertonut jo vanhemmilleni ja puolison vanhemmille. Lisäksi muutamalle kaverille ja esimiehelleni. Esimieheni reaktio oli kuitenkin yllättävä, hän pyysi etten kerro asiasta muulle henkilökunnalle... Onko teille käynyt näin?
 
Piipa: no ompa aika jännä reaktio,eiköhän se ole kuitenkin sinun henkilökohtainen asia kenelle kerrot!

Mie oon töissä kertonu parille työkaverille,koska jouduin sairaslomalle.Ja heille just taas sanoin et älkää kertoko esimiehelle mitään,koska en tule hänen kanssaan kauhean hyvin toimeen.....ja toivoisin että hän ehtisi lähteä ennen kun joudun paljastaa....
 
Täällä myös työpaikalla sairasloman takia jouduttu kertomaan Isoimmalle esimiehelle. Lupasi olla kertomatta vielä, on siis nainen ja onnitteli. Otti todella iloisen yllättävästi vastaan tiedon :) Pari työkaveria tietää, olen painottanut etteivät kerro vielä mihinkään. Haluisin itseä kertoa omalle lähimmälle esimiehelle. Hänen vastaanotosta en olisikaan niin varma, vaikka nainen hänkin on.
Määräaikainen työsuhden jännittää ja saan varmaan "haaveilla" vakituisesta tässä tilassa kun olen :confused:

Tärkeintä on kuitenkin tämä raskaana olo sekä että saadaan terve vauva marraskuussa. Muu maailma saa valitettavasti odottaa :wink:rolleyes:
 
Jospa minäkin vihdoin uskaltatuisin näille foorumeille niin sanotusti. Olen 28-v ensiodottaja ja tänään 10+5 lasissa. Raskaaksi tulin ensiyrittämällä, ja minä sekä mieheni olemme todella innoissamme odottamassa ekaamme. Mä en ole ottanut mistään selvää ennen raskautta ja lapsista on nyt jonnin verran kokemusta, mutta aika vähäistä. Lapset ei on ns. koskaan kiinnostanut minua se enempää, mutta kovasti odotan kuitenkin omaamme. :p

Ollaan jo kerrottu läheisille ja parille kaverilla, mutta töissä kertominen vähän jännittää. En kyllä tiedä miksi, sillä esimieheni on todella mukava mies. Taitaa johtua siitä että vaihdoin työpaikkaa viime vuoden loppupuolella, eli olen ollut siellä vasta puolisen vuotta. Viihdyn töissäni erittäin hyvin ja olen aina ollut jonkinasteinen työsuorittaja, niin ensin kyllä kauhistutti ajatus jäädä työelämästä pois.

Vointi on ollut hyvä. Pari viikkoa olin kävelevä zombi, eikä kesäaikaan siirtyminen oikein auttanut asiaa. Minulla on ollut jonkinasteista iltapäivä pahoinvointia, eli kun lähtee töistä niin on ollut etova olo. Vaikka syönkin välipalaa ennen lähtöä töistä, niin kotiin tullessa olen yleensä viettänyt lyhyen hetken sohvalla.

Eka neuvolakäynti tehty ja labrassa käyty, ja nyt odotetaan kutsua ultraan. Meidän neuvolatäti oli oikein mukava, mutta tuo labrassa käynti oli kaikkea muuta sillä vastassa oli tympeä täti.
 
Tervetuloa mukaan Julie.

Itsellä noi labrat ylihuomenna. Sit onkin enää reilu viikko nt-ultraan! :)
 
Jospa tämäkin nainen nyt sitten uskaltaisi kirjoittaa oman tarinansa! Ootte muuten kaikki tosi mukavia, tekisi mieli jo tavata teidät kaikki ja jutella vauvasuunnitelmista kanssanne :) Olen nimittäin aika huono ottamaan yhteyttä pelkästään virtuaalimaailmassa...

Olen siis 19-vuotias innostunut nainen ja me saamme poikaystäväni kanssa tämän nyytin marraskuussa :Heartred Minulla ei TODELLAKAAN ollut suunnitelmissa lapsen saaminen, mutta ehkäisystä pidättäytymisen ansiosta tulin tietenkin raskaaksi. Mutta, ei se haittaa! Olen nyt elämäni onnellisimmassa tilanteessa ja haluaisin, että se vauveli alkais kasvaa jo masussa :) Olen siis 10 + 4 raskaana. Minulla on ollut jonkin verran aamu-, päivä- ja iltapahoinvointeja ja jopa oksensin kerran. Hui! Jaaaaa mielialani on ollut sellaista, että itken jonkun pienen jutun takia tai sitten nauran hulluna. Sellaista se on. Poikaystäväni kanssa menemme naimisiin kesällä. JEEE!!! Kuka olisi uskonut lähipiiristäni, että Minä A. MENEN NAIMISIIN B. SAAN LAPSEN jo 19-vuotiaana. En olis minäkään... :D

Toivotan teille, naiset, kaikkea kauneutta arkeenne ja lempeyttä läheisiltänne. Sillä, sitä te tarvitsette nyt todella paljon. Minäkin: kaipaan haleja ja en kieltäytyisi niskahieronnasta...
 
Hihi täällä mennään jo 14 viikolla! Ihanaa! Tänää siis rv 13+2 :love017 Ootan niin paljon, että liikkeet alkaisi varmasti tuntua. Nyt muutaman kerran tuntunut lantioluuhun kevyt muks.. en tiedä voiko vielä olla lapsi vai aiheuttaako joku muu tuntemukset.. on tosin tuntunut niin nopealta ja kuitenkin jämerältä esim. ilmavaivoihin verrattuna.. tiedä sitten toivooko sitä vaan :laughing002 :stop ja mulla siis kohtu hieman kallellaan taaksepäin ja istukka edessä, joten voi olla, et tuntemukset menee aika myöhäiseksikin :sad002
 
Paljon on täällä uusia, tervetuloa munkin puolesta. Olen lähinnä kirjoitellut tuonne fb-ryhmään mutta olen täälläkin käyny päivittäin lueskelemassa :)

Täällä on nyt 9+4 ja en millään malta odottaa 8.5 olevaa ultraa!!! Aika menee niiiiiiiin hitaasti :P Tänään tai huomenna pitäis postiin pärähtää doppler niin jos sen avulla jaksais odotella rauhassa =)

Ei edelleenkään pahoinvointia eikä mitään muutakaan. Turvottaa kyllä sen verran että öisin on otettava sormukset pois ja tuntuu että farkut painaa mutta hyvin ne päälle kumminkin menee.

Fb-ryhmässä jaettiin tällänen video: https://www.youtube.com/watch?v=1w9o89KkX2A

Itse katoin ja aivan ihana dokkari miten nämä pienet ihmeet saa alkunsa =)

Eipä tässä kai muuta.. =)
 
Helou! Poksis, täällä 13+0! Jihuuuu!! Ehkä vihdoin voi alkaa luottamaan siihen että tälläkertaa kaikki todellakin menee hyvin! :Heartred Ja mieskin jopa sanoi tänään että ehkä tästä nyt voi jo puhua/ei tarvitse salailla enää (hän kertoi parhaalle ystävälleen vasta pari päivää sitten meidän uutisen). :happy093. Käytiin tänään miehen kanssa ultrassa, siellä pikkunen liikku hirmusesti ja sydän pamppaili! :love7 Sydänääniä ei kuunneltu, mikä jäi vähän kyllä harmittamaan, mutta enpä itsekkään tajunnut sitä siinä hetkessä kysellä että oisko mahdollista, n. puoltuntia me saatiin katsella tyyppiä ja "sen puuhia". Hassua oli nähdä miten toinen liikkuu hirmusesti mutta itsellä ei ole siitä mitään tietoa vielä, kun ei tunne mitään :)
Ja tää on ihan pieni juttu, mutta kävin sillon viikolla 9 ultrassa jossa määritettiin raskauden kesto, niin sen mukaan tänään just alkoi 13+0, noh, tänään sain neuvolakorttiin merkinnät viikko 13+1 ja vastaa viikkoja 13+2.. Eli minkä ihmeen mukaan nyt pidän omia laskujani :dontknow Kahdella päivällä ei nyt tietenkään ole niin suurta merkitystä, mutta jäi ärsyttämään/häiritsemään o_O Eli ei tän suurempia murheita tällähetkellä :wink
 
norelli käsittääkseni menee viikot sen mukaan, mitä neuvolassa laskettu, jos päivät ei heitä yli 5 päivää suuntaan tai toiseen menkoista/oviksesta lasketusta ajasta :)
 
Täällä alkoi tänään 15. raskausviikko. :) Viikon päästä toinen neuvolakin jo. Kyllä on aika rientänyt! Oon tässä odotellut että milloin se seesteinen ja energinen keskiraskaus oikein alkaa... On edelleen niin vetelä ja voimaton olo, ettei mitään ylimääräistä oikein jaksa tehdä! Oksentaa ei onneksi ole tarvinnut vähään aikaan. Huimaus on välillä aika pahaa. Toivottavasti saisi pian vähän lisää energisyyttä! :smiley-bounce013
 
Mä nyt myöhäisessä vaiheessa tänne kirjottelen, vaikka oon jo jonkun aikaa täällä notkunut :D
Tosiaan täälläkin esikoinen tulossa ja alussa tunteet oli tosi sekavat. Monet painosti keskeytykseen ja lähdinkin sitä projektia raskain sydämin viemään eteenpäin, mutta yritin puhua itselleni, että se olisi järkevintä. En kuitenkaan keskeytykseen pystynyt, tuntui niin väärältä ja pahalta. Tiesin, mitä itse haluan ja kyllä ne keskeytykseen painostaneet on hienosti tukena, vaikka pelkäsin, että menettäisin parhaimman ystävän ja yhden todella läheisen ystävän. Oli muitakin, jotka oli keskeytyksen kannalla, mutta niistä en ottanut stressiä sen pahemmin.

Nyt kuitenkin kaikki niin loistavasti, välillä omantunnon tuskia siitä, että lähdin edes harkitsemaan keskeytystä, mutta mies vaan sanoi, että olen fiksu kun olen pohtinut asioita järkisyistä. Kuitenkin aina asiat järjestyy parhain päin ja tässä mennään tunteella. Tottahan se on, ettei koskaan oikein ole oikea aika lapsille. Ne kuuluu tehdä silloin, kun siltä tuntuu. Ja nyt tuntuu just siltä :Heartred

Meillä oli yrittämistä takana, lopetettiin se, kun alko käydä mulle henkisesti liian raskaaksi. Sitten jotenkin päätin että ei mulla nyt oo aikaa lapsille, enkä niitä halua (puolustus reaktio). Suunnittelin elämää paljon, oli pitkiä matkoja tiedossa jne. mutta nyt sitten kaikki onkin erilailla. Yritin niihin suunnitelmiin vedota itselleni, että pitää tehdä kaikenlaista, mutta ei. Matkustaa voi lapsenkin kanssa sitten :) Ja kun olen 16 vuotiaasta asti "kärsinyt" vauvakuumeesta, eli noin 4 vuotta. Mutta tää on opettanut kyllä jo paljon, vaikka raskaus onkin alussa. Ei muiden mielipiteillä oikeasti ole väliä, kunhan itse on onnellinen. Tosi ystävät pysyy, vaikka niiden mielen mukaan ei tekis asioita. Ne jotka lähtee, saa lähteäkin :)
 
Kyllä mullakin nyt parina päivänä on tuntunut alavatsassa kiristystä ja paineentunnetta. Siellä se pieni varmaan alkaa nyt venytellä paikkoja. :) TOSI vähäisillä masutuntemuksilla on kyllä menty tähän asti. Tänään rv 14+2.
 
Autumn täällä myös parina päivänä alavattassa kiristystä. Varsinkin kun töissä istuu suht pitkään ja lähtee liikkeelle. Myös urheillessa kiristää välillä. Ihanasti masu alkanut kasvaa :) nyt rv 13+6

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä 12+1 ja ei taas oikein mitään tuntemuksia. Milloin tää Epävarmuus oikein loppuu??:rolleyes: Onneksi olen löytänyt sykkeen dopplerilla, muuten hyppisin varmaan seinille torstain ultraa odotellessani. Toisaalta välillä olen osannut jo nauttiakin vähäoireisuudesta, mutta aina kun luen mitä kaikkea kremppaa ja kolotusta muilla on niin tulee tunne et "Onkohan siellä masussa ees ketään enää kun ei missään tunnu?" Noh, mä oon teitä hiukan jäljessä, joten ehtinee noita liitos-ja kiristyskipuja vielä tännekin löytää. Ja sitten varmaan kiittelen itseäni kun en nauttinut täysilöä tästä vaiheesta. :grin

Mitäs muuta täällä oli..? Mulla kaveripiiri ja menot pysyneet ennallaan. Oon toisaalta jo sen ikäinen että useimmilla ystävilläkin jo perhettä on, ja hyvin olen vielä kelvannut lapsettomien ja sinkkujenkin menoihin mukaan. Olen ollut illanistujaisissa ja mökkiviikonlopuissa mukana ihan normaalisti, skipannut vain baarireissut. Ja kivaa on ollut, viihdyn (omaksikin yllätyksekseni) ihan hyvin selvinkinpäin bileissä, kuhan ei ihan örvellykseksi ylly. Muutenkin on ollut lenkkitreffejä, kahvitteluja, leffareissuja jne mitä normaalistikin kaverien kanssa teen. En ymmärrä miten raskaus etenkään tässä vaiheessa sulkisi noista mitään pois, joten ehkä olis peiliin katsomisen paikka niillä "ystävillä" jotka raskauden takia eivät mukaansa kelpuuta.

huh, jopas tuli postaus.. :p
 
Tinja79, eipä mullakaan pahemmin mitään oireita ole ollut väsymystä ja sitrushimoa lukuun ottamatta. Tässä nyt taas kommentoin täällä oman kategoriani ulkopuolella (mulla on jo ns. kolmas pulla uunissa), mutta rauhoituksen sanasena voin kuitenkin kertoa, että kaksi ensimmäistä raskautta ovat mulla olleet myös samalla tavalla hyvin vähäoireisia. Ymmärrän kuitankin hyvin huolen ja epäilyksen, mikä mieleen hiipii, että mahtaako kaikki olla hyvin, kun oireita ei juurikaan ole. Tästä samasta syystä päätin itsekin käydä omakustanteisesti varhaisultrassa. Toisaalta olen ollut hyvin kiitollinen siitä, että olen esim. välttynyt pahoinvoinnilta...

Niin ja mä tulen vielä sunkin perässä. rv 10+4
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top