alkiolta ei löytynyt sydäntä :( surunmurtamana vaikea jatkaa elämää...

hallansuru

hallansuru

Satasella mukana keskusteluissa
kävin ultrassa tänään ja sain tietää että tää raskaus aiotaan todennäkösesti keskeyttää.viikkoja on 7 mutta alkiolla ei näy sydäntä ollenkaan ja sen pitäs näkyä vähän yli 6 viikolla :/ oon surrut jo valmiiksi niin paljon ettei mikään helpota pahaa oloani.lääkäri on 99 prosenttia varma että tää raskaus ei jatku enää kauan :( ehdin iloita raskaudesta, turhaan..... :( miksi kohtalon pitää näin kolhia....oon ihan hajalla kun aattelen ensiviikon ultraa jossa lähes varmasti todetaan et raskaus keskeytetään :( sit oon taas siel keskenmenon saaneiden puolella...tällä kertaa se ottaa raskaammin vielä jostain syystä...
 
Voi kuinka surullista emoticon Lepäile ja toivu rauhassa.
Toivottavasti seuraava raskaus jatkuu onnellisesti loppuun asti <3

Voimia! *rutistaa*
 
Voi, mikä suru! Voimia sinne. Mullakin on keskenmeno takana, ja nyt uusi raskaus - kyllä välillä jännittää, että mitenhän tällä kertaa. Viimeksi meni kesken harvinaisen myöhään (vk 21) ja olin ihan orientoitunut olemaan äiti, ostanut lastenvaatteita ja kaikkea. Välillä tuntuu ettei uskalla iloita raskaudesta ennenkuin sitten vasta joskus ihan loppuvaiheessa, ja tekisi mieli salata raskaus muilta. Ihan läheisille olen kyllä kertonut. (Mulla nyt vk14.) Toisaalta ajattelen myös, että tämä pienen piirin pieni ilo on kuitenkin sen arvoista, vähän hauraampaa, mutta toisaalta kaikki hyvät tunteet on sinänsä hyviä lopputuloksesta huolimatta. Ettei voi puolta raskautta murjottaa vain "varmuuden vuoksi". Sunkin ilo äitiydestä on varmasti ollut hyvä ja aito tunne, joka on ollut tuntemisen arvoinen sillä hetkellä. Keskenmenoni jälkeen kuulin tosi monista, jotka ovat vasta 3. tai 4. kerralla saaneet elävän lapsen. Mahtaa olla raskasta, mutta jos se sen vaatii niin sitten vaatii. En muuta keksi kun koittaa uskoa, että sellainenkin on vielä mahdollista - jollei tällä kertaa niin sitten vaikka seuraavalla. Tai sitä seuraavalla. 

Jaksamista - ja kyllä se vielä siitä! Sure rauhassa surusi loppuun ja sitten jossain vaiheessa tuntuu taas siltä, että haluat yrittää uudelleen.
 
Olen todella pahoillani puolestasi hallansuru! Voimia ja jaksamista sinulle. Vaikka nyt varmasti tuntuu mahdottoman vaikealta, niin anna itsellesi aikaa. 
 
kiitos kovasti teille kaikille tuesta ja lohdutuksesta.
perjantain ultrassa selviää jatkuuko raskaus vai ei.lohdukseni kuulin toisella sivulla että jollain toisellakaan ei erottunut sydän ollenkaan mutta myöhemmin kyllä.hän sanoi minulle että älä vielä heitä toivoa.tuntuu et pitäs heittää :/ tuun kuitenkin kertoo tänne mikä se tuomio oli.kiitti oikeesti teille.saan paljon lohtua sanoistanne ja tuestanne! :)

palaan kertomaan viimeistään perjantaina kuulumiset.
 
Paljon voimia ja haleja täältäkin!

Haluan kertoa sinulle oman tarinan, jos vaikka siitä olisi jotain apua. Eli odotan toista lastani ja alku oli vaikea. 

Vko 8 käytiin ultrassa (KOKS) ja siellä ei näkynyt mitään muuta kuin ruskuaispussi. Lääkäri sanoi, että tulee varmaan 2 viikon sisällä itsestään ulos ja ei antanut mitään toivoa. Seuraava ultra 2 viikon päähän ja jos ei alkio ole  tullut ulos niin kaavintaan :(. Seuraavat kaksi viikkoa oli rankimmat elämässäni, itkin ja odotin, että vaavi tulee ulos.

Vko 10 uudelleen ultraan ja tällä kertaa minut ultrasi ylilääkäri. Etsinnän jälkeen löytyi VAUVA!! Meinasin saada sydänkohtauksen, koska olin jo luopunut toivosta, nyt sitten itkin järkytyksestä. Minulla kohtu eteenpäin voimakkaasti kallellaan ja vauva ihan jossain perukoilla eli oli vieläkin vaikea nähdä häntä. 

Nyt 19 viikkoa raskaana ja vieläkin pelkään kauheasti johtuen tuosta alusta. Ensi viikolla menen 4d-ultraan ja sitten seuraavalla rakenneultraan, jotta saan mielenrauhan.

Voin vain kuvitella tuskasi :(. Paljon voimia tulevaan!

 
voi että...uudessa ultrassa todettiin että kyllä alkio on eloton ja sillä ei ole sydäntä.huomenna aloitan keskenmenon lääkkeellisesti :( oon aivan surun murtama.hajosin siellä ultassa täysin.sain hirveen paniikkikohtauksen ja itkin ja en saanu henkee kunnolla.mies ja lääkäri piti käsistäni kiinni jotta voisin rauhoittua.

nyt en ole varma mennäkkö osastolle hoitaa tää juttu vaiko sitten kotona.minulla kun on astma ja anemia niin koti ei nyt välttämättä ole paras vaihtoehto :/ pitää nyt miettiä tarkkaan mitä teen.aion aluks koittaa olla kotona mutta sen näkee sit kykeneekö....lääkäri varoitti astmasta ja anemiasta...

mutta kyllä olen nyt rikki, kappaleina.... :/ ja jos joudun osastolle niin mies ei halua jäädä luokseni sinne :O huh huh.saan olla siellä yksin :'(
 
voi suru! miksei mies halua jäädä sinne osastolle, ootko varma ettei oo suostuteltavissa? musta osasto on turvallinen paikka saada keskenmeno, kun lääketieteellinen hoito on tarvittaessa lähellä. ja sitten asian voi ikäänkuin myös "jättää sinne" ja lähteä kotiin. toisaalta voi olla hyväkin itkeä asia kunnolla yksin ja sitten kohdata mies ja muita ihmisiä. tota asiaa ei nimittäin kukaan muu ihan täysin ymmärrä kuin sinä. elämän loppuminen itsen sisällä on hurja kokemus. ihmiset on kuitenkin ihmeellisen voimakkaita. mä uskon että säkin löydät voiman itsestäsi käydä se läpi. toivotan sulle paljon rohkeutta! ja ota ihmeessä yhteyttä neuvolapsykologiin tai vastaavaan henkilöön ton jälkeen, sulle tarjotaan varmasti tapaamista sieltä. ja jatka kirjoittelemista tänne! kerro miten meni (ja myös sitten kun taas tulee uusi raskaus..)
 
Takaisin
Top