Ahdistaako joku asia?

Satru perskeles minkä teit!! :D
Mutta mä niiiiiin tiedän ton tunteen noiden luisteluiden ja yleisurheilun mm kisojen kanssa -asiat tärkeysjärjestykseen! :wink
Mutta nyt kun olen sut moittinut, niin tsemppiä tähän päivään...voihan se olla, että testipaketin sijaan voit avata Tampax paketin..
 
Taidan piinata itseäni huomiseen testin suhteen :) Tänään ois menkkapäivä, jos kierto on 28 päivää niinkuin yleensä..vielä ei oo alkanu!:wideyed:

Lilly: vähän ristiriitaiset fiilikset kun taloudellinen tilanne ei ole mikään kehuttava.. mutta oma vika että pillereitä unohdin ja ajattelin että imetys hoitaa ne päivät milloin unohdin :wacky: mutta jos se on positiivinen niin kyllä hän on yhtä tervetullut kuin Ilonakin :sign17:sign19
 
Kyfi: tiesin että Holby koukuttaa! :angelic: Mä katoin sitä jo aikoinaan kun tuli, ja nyt taas pitää tv:n ääressä :)
 
Tsemppiä satru,kävi kummin hyvänsä :) mä oon koukussa emmerdaleiin,oon ollut jo vuosia. Muita seuraamiani sarjoja on criminal minds,rimakauhua ja rakkautta,kohta taas greyn anatomia ja tietenkin solsidan=ihan paras :p

Siitä appiukosta vielä,ei siinä vielä kaikki että itse jätti tulematta pojan synttäreille,vaati vielä että anoppi lähtee hyvissä ajoin(kl14) takas kotiin nostamaan hänen kanssaan kalaverkot. Meiltä ajaa heille 3,5 tuntia. Sanoin anopille että mitä se nyt haittaa jos vähän myöhästyt,hän kun ei olisi halunnut lähteä kun näkee lastenlapsia niin harvoin. Vastaus oli että sillä hän välttää yhden perheriidan kun tekee niinkuin ukko haluaa! Uskomatonta toimintaa! Kalat oli lapsia tärkeämmät! Ja sitten vielä ihmettelee että miksi me ei käydä niillä. Joo,mä en ala tollasta tyyppiä mielisteleen ja sanon kyllä jatkossakin mielipiteeni asioihin,ihan sama pitääkö hän minusta vai ei. Sääli vaan lasten kannalta kun he kuitenkin tykkäävät fafasta. Mieheni saa jatkossa mennä sinne yksin ,niinkuin aika pitkälti on mennytkin,olen käynyt heillä noin kerran vuoteen.
 
Olen miettinyt, että parempi lapsen olla ilman isoisää kuin kokea sama kuin mitä mieheni. Jatkuva pettymyksien tie ja monenmonta uutta mahdollisuutta on antanut isälleen, mutta isä ei ikinä ottanut niitä tosissaan... Kun hoiti isänä olemisen huonosti ja yrittä nyt petrata lapsenlapsen kohdalla, niin ei siltikään hyvältä näytä
 
Mulla ollut kuumetta eilisestä ja aamuyöstä asti ihan ripulilla... Nyt etoo. Mitenhän päivä menee tuon ikiliikkujan kanssa... Voi yök!
 
Nyt ahdistaa ja hitosti. Tän raskauden oireina ollu pahoinvointi ja järkyttävät migreenit. Samalla oon yrittäny tehä työharjottelua, ja oon joutunu olemaan paljon sairaslomalla migreenin takia. Piti olla viimenen rutistus koulun kanssa,mutta perseelleenhän se meni. Niin paljon sairaslomaa, että ei mene läpi. Puuh. Opettaja tulee lankoja pitkin kun "makoilen vaan kotona tekemättä mitään" ja tammikuulle pitäis yrittää uutta harjottelua saada.. Jos olis oireet siihen mennessä helpottunu. Nyt tekee vaan mieli mennä peiton alle itkemään ja jättää koko koulu! Vaikka olis vaan viimeset 6 viikkoa tekemättä..
 
Mua ahdistaa kun koko ajan pyörittelen päässäni pitäiskö lähteä tästä parisuhteesta ja muuttaa omilleen. Ei meillä oo oikein minkäänlaista läheisyyttä enää, mua vaan ärsyttää lähes kaikki mitä mies tekee tai siis kun ei tee ja yksin saa hoitaa kaiken. Pelottaa tulisinko toimeen yksikseni taloudellisesti ja samalla mietin josko tää helpottais kun vähän lapsi kasvaa.. Luulen että jos lasta ei olisi ja tilanne tää, olisin lähteny jo mutta nyt mietin myös tytön kannalta asiaa. En olis osannu raskaana ollessa arvata että meidän jo jonkin aikaa kestänyt yhdessä olo (6v) muuttuisi näin lapsen saannin myötä.
 
En ole sss ollut samassa tilanteessa, mutta itse voisin sanoa tekeväni näin (tosin helpompaa sanoa kuin tehdä):
- väärin ajatella lapsen parasta, koska aina se ei ole lapsellekaan parasta jos vanhemmat ovat väkisin yhdessä
- ja miksi et pärjäisi? Mieheni sisko erosi miehestään 2 vuotta sitten. Heillä on 2 lasta, tosin ovat n. 10 vuotiaita. Häntä myös alussa jännitti kuinka taloudellisesti pärjää, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin naureskeli tuolle ajatukselle. Kyllä asioilla on tapana järjestyä.
Harvoin sitä etukäteen osaa arvata mihin suhde menee...


Olemme mekin saaneet keskustella useaan otteeseen tuosta toisen tekemättömyydestä ja miehen haluttomuudesta. Mutta ei sentäs noin paha ole. Puhe on auttanut tekemättömyydessä, mutta aina ehkä vain vähäksi aikaa, kunnes taas pitää jäkättää.Sanoinkin kerran, että minä en eroa. Meidän suhde loppuu sitten siihen, kun sinä saat jäkätyksestä tarpeeksesi, mutta vink vink sitä voi omalla toiminnallaan vähentää. Minä olen valmis laittamaan kaiken likoon ja yrittämään loppuun asti!! Mitä seksiin tulee, sitä on ja välillä on taukoja. Uskon että siihen tulee muutos, mutta koska, sitä en tiedä. Nyt väsyttää ja ei tee mieli puklulta haisevaa naista :) ymmärrän
Mutta kohta saa niitä kahdenkeskisiä hetkiä todella etsiä/järkätä
 
-sss: Kuulostaa tutulta... Esikoisen kohdalla mulla oli monta kertaa hilkulla etten lähtenyt. Kuitenkin kitkuttelin sen vauva- ja taaperoajan, ja päätin että sit lähden jos ei tilanne muutu. Mies ei muuttunut, mutta lapsi kasvoi, tuli itsenäisemmäksi ja mitä sitä myöten sain enemmän omaa aikaa ja miehenkin oli helpompi hoitaa lasta. Nyt tän tokan kohdalla tiedän millaista tää elämä on, eikä juurikaan eroa esikoisen vauva-ajasta. Tiedän kuitenkin, että elämä helpottuu ja aika menee nopeesti. Mun pointti on siis se, että älä tee hätiköityjä päätöksiä. Mutta tee se päätös mikä pitää tehdä ja mikä tuntuu itsestä parhaimmalta. Joka tapauksessa tulet pärjäämään hyvin!
Ja siis mun mies ei rellestä missään, ei ryyppää, ei pelaa, mutta tekee niin paljon töitä, että ei ehdi/jaksa paljoa lapsia hoitaa. Toki siivoaa ja hoitaa (omakoti)talonmiehen hommat, mut kaikki muu on mun vastuulla. Pyykit, kaupassa käynnit, ruuan laitto, lasten ruokkiminen ja puhtaana pito. Tekee jotain vaan jos erikseen pyydän, eikä aina sitäkään kun on jotain muuta hommaa/työtä... Joskus kyllä edelleen menee hermo :D
 
Kiitos LiLLY kun kerroit :)

Meilläkään ei oo kyse mistään rellestämisestä tai vastaavasta, mies on yrittäjä ja tekee 14tunnin työpäiviä jonka jälkeen tulee kotiin, rojahtaa sohvalle ja tuijottaa telkkaria. Mä ymmärrän kyllä että väsyttää ton työmäärän jälkeen mutta ennen tytön syntymää puhui kuinka aikoo vähentää ja haluaa olla kotona mahdollisimman paljon, mutta sitä ei oo tapahtunu. Mutta myös mua väsyttää ja haluaisin edes joskus syödä ilman että joku ruinaa syliin ja jos haluan omaa aikaa pitää viedä tyttö mun isälle tai äidille tunniks-pariks. Meillä ei vieläkään nukuta kunnolla ja se verottaa omansa tässä mun jaksamisessa..

Mitä tohon mun pärjäämiseen taloudellisesti tulee, niin se tosiaan on mun suurin huolenaihe jos tästä omilleni päättäisin lähteä. Jäisin vähän niinku tyhjän päälle, mies omistaa yksin meidän asunnon ja on osallistunut aina enemmän taloudellisiin kustannuksiin kun tulot on noin 7kertaa isommat mitä oli mun töissä ollessa. Tiedän myös ettei se varmasti pidemmän päälle oo tytön kannaltakaan parempi vaikka oltaisiin yhdessä jos jatkuvasti riidellään! Meillä on ajanjaksoja kun kaikki on ok, sitten näitä huonompia, mutta mä en tiedä riittääkö mulle enää se että parempana aikana kaikki on tosiaankin vain "ok". Täytyy miettiä rauhassa ja katsoa mitä tuleman pitää..
 
Mä ajattelen ja useassa paikassa lukeekin, että vauva-aika laittaa parisuhteen koetukselle, siinä omalla tavallaan punnitaan parisuhdetta, joka voi olla sen jälkeen paljon vahvempi tai sitten ei. Siinähän se punnitaan.
Minä juttelen miehen kanssa paljon näistä asioista ääneen ja suhteemme toimii, olemme samaa mieltä asioista. Toki välillä tulee sanottua jotain ikävästi, mutta itse tiedostan sen johtuvan väsymyksestä tai stressistä, ei miehestä. Hän yrittää ja tekee OMALLA TAVALLAAN, niinkuin minäkin eikä se minun tapani ole aina se "oikea" tapa. Kun katson miestäni lastemme kanssa huomaan olevani aivan liian ylihuolehtivainen äiti ja mies taas uskaltaa antaa tytöille enemmän heidän tarvitsemaansa vapautta tai antaa vaikka suurempia paloja sormiruokia. Pieniä, mutta tärkeitä asioita.

Se, että tuntuu jollekin ei välttämättä ole miehen vika. Omaa lähimmäistään voi vaan olla helpointa "syyttää". Joskus pitää miettiä, mistä asiat oikeasti johtuvat. Miksi on vihainen..mutta jos on jo aidosti pidempään tuntenut ettei ole siinä parisuhteessa, missä toivoisi tai ei näe yhteistä tulevaisuutta, ei lapsi ole syy olla yhdessä. Valesuhde vahingoittaa lasta vielä enemmän, koska lapsi aistii kyllä. Toki on vaikeaa lähteä pitkästä suhteesta, mutta pitää miettiä, onko se tapaa ja tottumusta se tunne, kun on tottunut itse tiettyyn arkeen. Voi olla vaikeaa lähteä ja alku hankalaa, mutta jos on syytä, niin kyllä se on lopulta sen väärti.
 
Ja taloudellisestihan jos pärjäämistä miettii, niin mies on kyllä elatusvelvollinen.

Mutta joo.. Munkin mies useasti puhunut, että täytyy vähentää työmäärää. Hah. En enää usko noita juttuja. Miten sitä voisi yhtäkkiä tehdä vähemmän töitä? Jos on kuitenkin samassa työpaikassa tekemässä samaa työtä. Ehkä haluaisi vähentää, muttei voi... Kaksi eri asiaa.

Mutta kuulosti kyllä -sss ihan meidän arjelta tuo sun kuvaus.. Yksin vessassa käynti joskus viikonloppuna on luksusta. Jos siis mies sattuu olemaan hereillä. Minä kun nousen aina pojan kanssa. On harvassa ne kerrat kun olen saanut aamulla nukkua ja silloinkin pyytänyt, että ole pojan kanssa että mun on pakko nukkua vähän.
 
-sss Olet saanut hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Mä olen myös tuon juttelin kannalla. Kannattaa avautua miehelle. Kerro miltä susta tuntuu. Kävi miten kävi, kuitenkin sun väsymys, turhautuneisuus ym. on tuotu esille. Tosin..ei se aina auta. Mä erosin ed. miehestä 15v aviovuoden jälkeen. Tuntui että tein kaiken siinä elämässä..Lapset, koti, eläimet, opiskelin samalla, kävin töissä. Aina oli hällä joku syy miksi mun piti joku asia tehdä. No aloitin sitten juttelemaan. Kerroin joka päivä miltä musta tuntuu..miten olen luovuttamisen kynnyksellä..Kirjoitin jopa kirjeitä hälle, että saisin asian perille. No..ei auttanut. Päätin erota ja ensimmäiset sanat mitä hän sanoi kun kerroin miksi., oli : mikset sanonut mitään!? En ollut uskoa korviani ja sain kyllä semmosen raivarin etten varmaan ikinä ollut saanut samanlaista..Silloin tajusin että päätös oli oikea. Ei toi tuosta muuttuisi..Kun ei edes tajua tehneensä mitään väärin. Enkä ole katunut eroa vaikka kaksi yhteistä lasta. Hänkin nyt uudessa suhteessa, eikä kuulemma mitään oppinut.. Onneksi ei mun murhe. Mutta siis pointti. Kannattaa yrittää puhua ensin. Vaikka se ärsyttäisi ja tuntuisi turhalta. Kuitenkin teilläkin pitkä suhde takana. Tsemppiä! Nää asiat ei oo koskaan helppoja, kävi miten kävi.
 
Kyllähän se niin on, että vauva-arki tuo tullessaan niin paljon kaikkea, että parisuhteet saattavat olla koetuksella/muuttua.. Samoin voi käydä ystävyyssuhteillekin. Itse olen koettanut ajatella (ja ihan miehen kanssa yhdessä asiaa pyöritelty), että saatamme lapsen myötä tovin jos toisenkin olla erilaisessa suhteen tilassa (joskus jopa "erillään"). Koetamme muistaa ettei se tarkoita sitä, että olisimme lopullisesti jotakin muuta, vaan ympyrällä kulkien kohtaamme taas jossakin vaiheessa. Uskon, että se mitä meillä on ollut ei katoa lopullisesti vaan on hetken jäässä. Saattaa kuulostaa hömppäpaskalta, mutta tämän voimalla sitä mennään..sekin helpottaa kun "saa olla vähän hankalaa" . Mutta nyt täytyy lisätä, että toistaiseksi meillä ei ole ollut väsykiukkuja suurempaa hätää ja jos parisuhteessa on suuria huolia ja harmeja (kuten lapsuudessani alkoholi, henkinen paska jne) niin onhan silloin vaan kyettävä ajattelemaan itseään ja samalla lapsensa parasta. Äitini on ollut hullu ja pysynyt suhteessa, ja meillä on silti ollut hyvä elämä lukuunottamatta paskaa isäsuhdetta. Eikä kai kenenkään sisäköksikään ole tarkoituksen mukaista jäädä jos muutosta ei ole näköpiirissä. Huoh, hankalia asioita lapsilla tai ilman. Toivottavasti asiat selviävät :Heartred
 
Joskus näiden kiireisten ja saamattomien miesten ( :grin ) kanssa täytyy tehdä SELKEÄT pelisäännöt. Meillä mies on myös kiireinen ja olen paljon pojan kanssa kahdestaan aamusta iltaan. Olemme sopineet että jokatoinen aamu mies herää pojan kanssa ja minä saan nukkua. Tämä sopimus on auttanut itseäni huomattavasti! Näin saan tarvitsemani unen ainakin jokatoinen päivä. Aiemmin kun mitään sopimusta asiasta ei ollut tehty, niin mies lupaili herätä, mutta jäi kuitenkin makoilemaan niin pitkäksi aikaa että itse ehdin jo turhautua ja nousta ylös. Tämä oli vain yksi esimerkki miten asioiden selkeyttäminen voi auttaa. Tällaisia sopimuksia voi tehdä muitakin, omaan arkeen ja jaksamiseen liittyen. Seuraava sopimus mikä meillä on vähän työnalla vielä, on että saisin ainakin yhden illan viikossa omaan käyttööni. Tämän otamme käyttöön alkuvuodesta, saa nähdä kuinka toimii. Itse kaipaan kovasti omaa aikaa, mutta kokoajan se siirtyy tai tulee "tekosyitä" ettei se toteudu. Kannattaa muistaa, että vauvavuosi on todella suuri koetinkivi parisuhteelle ja väsymyksen vuoksi asiat synkistyvät mielessä entisestään. Kukaan ei voi ulkopuolelta kertoa toiselle mikä päätös on oikea juuri hänen kohdalla. Eroaminenkin voi olla oikea päätös. Kyfi tuossa edellä kirjoitti myös hyvin osuvasti asioiden hyväksymisestä.
 
käytii sitten siellä appiukolla...
Mies kävi sisällä viemässä yhen jutun ja tuli takas autoon. sano ettei pappa tuu synttäreille, uus rouva on kuulemma töissä. No ajeltii sitten appiukon perässä yhteen paikkaan hakemaan aurinkopaneeleja. Heikki (mieheni) sitten touhusi siinä niiden miesten kanssa ja miä vähän keskustelin jounin kanssa. appi kyllä kartteli mua kuin ruttoa, ei ees katsekontaktia voinut ottaa. Ei tullut sanomaa alisallekaa mitää kun se oli mun sylissä. Sit menin juttelee. Tokaisin että ette sitten tule synttärijuhliin. appi sanoi että rouva töissä ja hänellä ei ole ajokorttia, jäi kuulemma poliiseille. Kysyin sit et mikäs mussa oikein nyppii? Hetken oli hiljaa ja sanoin et eikö oo pokkaa sanoo. appi älähti "ai että mulla ei oo pokaa?! Et vittu voi sanoo mulle tollee!!" Sanoin et no eihän sulla ole kun heikille soitat ja valitat musta mut mulle et uskalla sanoo mitää. No sit se sano, et kun mä kuulemma tarviin oikein vapaapäivän sen jälkee kun ne on meillä käynyt. hän tulee hyvää hyvyyttään auttamaan heikkiä ja miä en arvosta. En oo ikinä noin sanonut. sanoin kyl et on se mulle helpotus kun ei ketää ylimääräistä kestittävää, kuitenkin hoidan alisan viikolla ja sitten vielä viikonloppuna kun miehet tekee hommia. Mutta hienostipa appi ymmärtää, eihän se ole koskaan lasta kasvattanutkaan...

No sit sanoin et mua nyppii se et se haukkuu kaikkia mun sukulaisia ja vieläpä alisan kuullen. appi sit tokas et iteppä oot ihmissuhteet pilannu. sanoin sit et sä et tiiä mun ihmissuhteista mitää, mut mietippä omia suhteitas. Joka kerta niiden mökillä on sukuriita ja sulla on aina mielipide, vaikka et siihen sukuun kuulu, suku nimittäin uuden rouvan. Ja heikin synttäreilläkää et oo ikinä käyny. appiukko yritti livistää, ja sanoin et nyt tää keskustellaa läpi. se sit sano ettei oo koskaa saanu noin loukkaavaa kutsua. Sanoin et jos siinä olis lukenut pappa sukunimi, se ei olisi koskenut tätä rouvaa ja se olisi suuttunut. Kirjoitin pelkän sukunimen, koska olette naimisissa ja se on teidän yhteinen sukunimi. appiukko tokas: "älä kuule ala" ja lähti. Tokaisin perään et just tollasella asenteella menetät otteesi lapsenlapsestasi. appi sanoi ettei kiinnosta ja lähti. Sitten huusin sille kun vitutti jo armottomasti (ne miehetkin kuuli sielläaurinkopaneeleitten luona) " ai että sua ei vittu kiinnosta oma lapsenlapses!!??" appi sanoi että ei. Kysyin sit et sanonko sit kun alisa on iso et pappaa ei vaan kiinnostanut enää. hän sanoi joo.

No enempää en kokenut tarvetta keskustella, eiköhän tullut selväksi. Heikki ei oikein riemastunut. se sanoi että siihen ei tarvii yhteyttä pitää. Sanoin sit et mä en, ja ei alisakaa, mut heikki saa. Heikki sanoi ettei se halua, kun kerta ei hänen lapsensa merkitse mitää.

Heikki sitten siinä pohti soittaisko poliiseille. No eipä tarvinnut, matkalla oli puhallusratsia. Heikki sanoi siinä yhteydessä poliisille että takana oleva mersukuski ajaa ilman korttia. No varmasti saa kuulla isältää perästäpäin, mutta heikki kommentoi "ei kiinnosta!"

Ja mistä koko soppa alkoi?? Kun minä en alisan synttärikutsu korttiin kirjoittanut pappa sukunimi, vaa pelkästään sukunimen.
Ei sen ukon alter ego kyllä ollut mahtua sille maatilalle
 
Noora92: Tuohon ei voi kyllä sanoa kuin huh-huh. Onpa aikamoinen tyyppi tuo sun appiukkos!
 
Kyllä mä olen kahjoista appivanhemmista kuullu mutta tuo taitaa kyllä viedä voiton. Ukko tulee kyllä katumapäälle jossain kohtaa mutta mä pitäisin muksuni visusti poissa. Ainakin siihen asti että lapsi osaa itse pyytää pappaa kylään tai kyselee muulla tavalla hänestä.
 
NinjaK, saattaa ymmärtää ukko että oma lapsi ja lapsenlapsi vois ollakin ihan kiva juttu elämässä. Mutta sanotaan nyt suoraan, että se ymmärrys tulee aivan liian myöhään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top