ÄrrinMurrin!

Nyt ärsyttää mies ihan satasella! Olen menossa viimeiseen yövuorooni ensi yöksi. Lapset herätti aamulla ennen seiskaa ja esikoinen ei suostunut rauhoittumaan päiväunille :mad: laitoin miehelle viestiä että persiilleen meni tämä päivä muutenkin. Ja laitoin vielä että soittoja en kaipaa. Olin ajatellut nukkuvani päiväunet kun ukko tulee töistä kotiin, mutta ei. Tämä valopää oli keksinyt lähteä käymään kaupassa ihan muutenvaan ruokaostoksilla ja tuli vasta kuuden jälkeen illalla kotiin! :angry4
En oliskaan halunnut nukkua. Ärsyttää.
Okra. Otin itsekkäästi n. Tunnin lepohetken pojan huoneessa lapset 4&2v leikkivät keskenään missä leikkivätkin. Kokoajan täytyi kuitenkin olla kuulolla ettei ne vaan satuta toisiaan. Arrgh!

Lisäksi saatiin uudet 6vk työvuorolistat ja niinkuin varmaan osaporukkaa muistaakin niin kerroin pomolle ajoissa raskaudesta ettei tarvis näitä yövuoroja tehdä niin kylläpähän siellä niitä vielä 2kpl oli! Sanoin kyllä suoraan listantekijälle että yövuoroja en enää tee. Anteeksi tämä purnaus.
 
Tein esikoisen aikana vielä vuorotyötä, yöt oli raskaita! Sain tosi ajoissa vapautuksen koska en olis millään pysynyt hereillä ja meillä oli silloin aika hurjia öitä, en olis edes uskaltanut siellä olla. Neuvolassakin silloin sanoivat ettei raskaana kannata tehdä öitä, se rasittaa niin paljon ettei tee hyvää.
 
Täällä itkettää, kiukuttaa, suututtaa ja ketuttaa. Opintoihini liittyen olen nyt pakollisella Tilastotieteen kurssilla, enkä tajua siitä YHTÄÄN mitään. Hitonhitto. Huoh. Todennäköisyysjakaumat, bernoullin ja poissonin yhtälöt ja fuckin spss, inhoan teitä juuri nyt.

Ugh. Olen puhunut.


Ehkä hintsun verran helpotti. Vaikka edelleen inhoan niitä!

Ihanaa kun on tämmöinen ketju.:joyful: Olen oikeasti tosi positiivinen ihminen, mutta nyt tosiaan hermo vähän kireällä ja kovat suorituspaineet koulun suhteen (tietty ajanjakso, jolloin pitäisi valmistua yliopistolta, tai tulee kasa uusia opintoja suoritettavaksi:banghead: ).
 
Emeliiiee sanoi:
Täällä itkettää, kiukuttaa, suututtaa ja ketuttaa. Opintoihini liittyen olen nyt pakollisella Tilastotieteen kurssilla, enkä tajua siitä YHTÄÄN mitään. Hitonhitto. Huoh. Todennäköisyysjakaumat, bernoullin ja poissonin yhtälöt ja fuckin spss, inhoan teitä juuri nyt.

Ugh. Olen puhunut.


Ehkä hintsun verran helpotti. Vaikka edelleen inhoan niitä!

Ihanaa kun on tämmöinen ketju.:joyful: Olen oikeasti tosi positiivinen ihminen, mutta nyt tosiaan hermo vähän kireällä ja kovat suorituspaineet koulun suhteen (tietty ajanjakso, jolloin pitäisi valmistua yliopistolta, tai tulee kasa uusia opintoja suoritettavaksi:banghead: ).
Click to expand...

Jos lohduttaa niin tuo tilastotieteen kurssi sai itkemään ihan ilman raskauttakin :D
 
Hahaa Puffin! :joyful: lohduttaa!

Sain juuri näin hetki ennen puolta yötä palautettua laskuharjoitukset, joiden pitää olla palautettuna aamuun mennessä. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan:wtf: ja siis miehen kanssa niitä tein, en olisi yksin kyllä selvinnyt:banghead:

Tulee pitkät 6 vkoa tilastotieteen parissa :woot::woot:
 
Huhhuh ja tsempit sinne! En ymmärrä miten pärjäät, kun itselle tuottaa tuskaa ymmärtää yksinkertaisimmat asiat töissä. :D Olen niin väsynyt, että luetun ymmärtäminenkin käy työstä. Jos olisin jossain koulussa, missä pitäisi oppiakin jotain niin luultavasti jäisi koulu tauolle raskauden ajaksi! laughing6
 
Kiitos vyötiäinen! :happy: kieltämättä itseänikin välillä mietityttää, että mitenhän saan kaikki kurssit ym. suoritettua sitten kun näitä on kaksi. Nyt esikoinen vajaa 2 ja opinnot on suht ok mennyt nyt tämän syksyn, mutta jaksaako isovanhemmat sitten katsoa kahden perään.

Täytyy sitten vaan opiskella öisin, kyllähän sitä joskus kerkeää nukkumaan, kait:joyful: no ei vaiskaan, viikonloput ja illat sitten. Graduntekoa eniten jännään sitten. :nailbiting:
 
Emeliiieelle hirmusti tsemppiä opintoihin!

Ite nyt esikoinen tulossa eli opiskelulle ihan riittämiin aikaa, mutta oon niin väsyny :sad001 Onnks yks kurssi vaan portfolion viimestelyä vaille valmis ja yks kurssi noin puolessa välissä. Mutta sitten ois se oppari! Aihe, suunnitelma, aikataulu, alustava sisällysluettelo hienosti tehty ja kirjalähteitä paljon kasassa, mutta inspistä ei meinaa millään tulla! Nyt junnaa niin pahasti vaan paikallaan, että en tiiä tulleeko tästä mittään.. Valmistua ois kuitenki tarkotus jo tossa tammikuun lopulla! Onneks se ei oo mikään kiveen hakattu ku normaaliajassa valmistuminen ois vasta 12/2018. Jospa sitä kuitenki ennen vauvan tuloa sais opinnot kasaan!
 
Kiitos Intoilija! :happy::happy:

Tsemppiä sinne oppariin! Sitten kun saa alkuun hommat, niin usein lähtee siitä sitten hyvin menemään eteenpäin. Se alku on aina ärsyttävin:dead:

Ota joku päivä hyvät ja maukkaat eväät ja vaikka joku namipussi mukaan, ja menet kirjastoon tms.istumaan teet mindmapin siitä, mitä kaikkea oppari käsittää ja pitää sisällään. Sit huomaatkin kun miellekartta on kasvanut lisåå ja siinå on jo suunnitelmaa poikineen:)

Mä tykkään noista miellekartoista ja vastaavissa tilanteissa käyttänyt:) pitäis käyttää vaan useammin. Toki jotkut tykkää ja jotkut ei :)

Tsemppiä!
 
Emeliiiee kiitos vinkeistä! Oon huomannu et toi napostelu jotenki keskittymään paremmin, varsinki jos lukee jotain vähänkään puuduttavampaa tekstiä :D Miellekartta on kyllä kans tosi hyvä työväline, tulee vaan käytettyä ihan liian vähän..
 
Argggggggg.. nyt kyl osaa sapettaa ja PALJON! Np-ultran lääkäri sillo kk sitten käski otattaa uudet veren vasta-aine seulat kk päästä ultrasta mikä olis tänään. No neuvolahan "laitto mulle lähetteen" niihin verikokeisiin tälle päivälle. Reippaana tyttönä tänään sit menin niit verikokeita otattamaan, mut yllätys yllätys ne olikin sit eri mitä oikeasti piti ottaa! Täytynee nyt sit oottaa et ne stn soittaa takas sielt neuvolan uudesta palvelunumerosta ja ratkasee millon ne kokeet sit otetaan. Muuten ei nii väliä, mut niiden vastauksis menee yli 2vk ja ne pitäs olla rakenneultrassa mukana, johon ne nyt sit ei välttämättä kerkeäkään... stn stn!!!!!
 
Entisestä lehmänhermosta muututtu varsinaiseksi kiukkupussiksi :/ mä oon niin väsynyt et kaikki kiukuttaa ja menee hermo heti kun jokin vastustaa.. en tykkää yhtään tästä.
 
Ja mä en tykkää itsestäni kun menetän hermoni jatkuvasti. Tiuskin esikoiselle joka ei sitä tosiaankaan ansaitse mutta en voi sille mitään :S
 
Niin tuttu fiilis..

Mulla oma väsymys kiukku kohdistuu kaikista eniten tuohon 4v jokapaikkaan menevään esikoiseen. 2v on yleensä sitten se herran enkeli.
Mut onneks oon vielä saanu jotenkin järkättyä myös aivan helmi hetkiä sen pojankoltiaisen kanssa :Heartred pyrin pitämään kiinni myös päivän mukavista hetkistä eli hetki kiikkupolttista tai tuikkista meillä voi pelastaa huonommankin päivän :) tai sitten niinkuin viikonloppuna yhteinen siivous, ihan parasta! Tai joku väsyny arki-ilta ihan vaan hetki kirjan lukua kainalossa/sylissä.
 
Tännekin kiukku rantautunut. Kaks kertaa jo kiihtynyt tänään nollasta sataan. En olisi kaivannut tätä kyllä yhtään...
 
Itse en nyt yleensäkkään mikään pitkähermoisin ole, mutta nyt viimeviikkoina on kyllä ärsyttänyt IHAN kaikki! Isommat lapset ja etenkin puoliso saa osansa kiukusta, koirat saa raivon partaalle pienimmästäkin, auton ratissa raivoan ja töissä kiukuttaa. :mad: Puolisoa käy sääliksi, juuri tässä kysyi ensimmäisenä lauseena töistä tullessani että "Teinkö taas jotain väärin?":sorry: Kovasti oon hälle yrittäny sanoa kuinka olen kovin pahoillani kun kaikki ärsyttää.. :sad001 Tunteisiin menee herkästi puoleen jos toiseenkin.. :smiley-angelic006
 
Täälläkin puoliso saa osansa minun kiukutteluista. Hermo palaa pienimmästäkin. Toisen ei tarvitse mitään tehdä niin raivoan hänelle. Onneks oon sairaslomalla niin töissä saavat hetken olla rauhassa :D
 
Niin tuttua, että tunteet pinnassa kaikin puolin ja kotona oon hermoraunio välillä.. Mieskin eilen sanoi asiasta että aina oon pahalla päällä. Harmittaa. Toki vuorotyö ja taapero "kuormittaa" tavallaan myös, univelkaa on jne.. Vielä kun jaksaisi silti pysyä rauhallisena aina ja jaksaa vaan. Mut ei.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top