Positiivisuusketju...

No nyt akkia deletoimaan kaikki ne tuhat viestia, mita tanne on kirjoittanut! :grin
Vaan uskon, ettei ketaan oikeasti kiinnosta jonkun mamman umpitavalliset jorinat ainakaan niin paljon, etta jaksaisi stalkata. Ja jos joku stalkkaakin, niin on hoidon tarpeessa.
Ma en itse ole jaksanut enaa moneen kuukauteen lukea taalla mitaan artikkeleita. Kaikki samat, muka-hauskat, jutut kiertaa tuossa etusivulla vuodesta toiseen. Toki mukaan mahtuu ihan asiaakin, mutta suurin osa tuntuu semmosilta liibalaaba-jutuilta... Varsinkaan raskausaiheet eivat kiinnosta enaa tippaakaan!
Kayn pyorahtamassa taalla vain taman keskustelupalstan takia! :)
 
Minä en ole oikeastaan missään vaiheessa kovin paljoa lukenut noita artikkeleita, neitiä odottaessa toki vähän enemmän mutta nyt en juuri mitään. On paljon otsikoita, joiden alta ei juttua edes halua lukea (täältä, Ilta-Lehdestä, mistään) kun niin herkästi alkaa itkettää.
 
Meillä oli tänään jotenkin aivan ihana hetki pojan kanssa. Poika ei ole oikeastaan koskaan viihtynyt kovin hyvin sylissä, ihan vaan "hengailemassa" ja laiskottelemassa, ja yleensä halailu ja pussailu ei ole yhtään pop. Maksimiaika sylissä on yleensä pari minuuttia. Kauhea tarve olla koko ajan liikkeessä ja touhuta jotain, ei malta sylitellä. Tänään suorastaan hämmästyin kun syömisen jälkeen tultiin olkkariin, istuin nojatuoliin poika sylissä ja se jämähtikin siihen syliin! Jotain se kovasti tuntui ihmettelevän ja kuuntelevan, en vieläkään keksi että mitä, kun oli ihan hiljaista. Lötköteltiin siinä ja sitten käänsin pojan istumaan niin että oli kasvot muhun päin. Oli kovin totinen ja vaan katseli mun kasvoja kauhean mietteliään oloisena. Tapitti silmät suurena, kai se mietti että onpas pöllön näköinen toi mutsi :D Sain sieltä lopulta vähän hymyäkin irtoamaan ja pelleiltiin kaikenlaista. Tunnin se siinä varmaan nökötti ja voi että miten onnelliseksi äiti voikaan tulla pelkästään siitä että lapsi rauhoittuu syliin, katsoo silmiin, hymyilee ja on niin suloinen :´)
 
Aamulla kävin huvin vuoksi vaa'alla, ja sehän näyttää jo -2kg aloitus (ennen raskautta) ja -11kg viime talvesta :eek: Ja tästä varmaan 8kg on pudonnut sen jälkeen kun palasin töihin. Tälle mammalle paras laihdutuskuuri on näköjään perhe/työelämän yhdistelmä ripauksella stressiä. En ole urheillut pariin kuukauteen, enkä pahemmin katso mitä syön silloin kun syön. Välillä tosin jää kokanaisia aterioita väliin kiireen takia. Mutta paino putoaa, enkä tiedä tarkalleen miksi :grin
 
Niin ja poika on terve ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun aloitti päiväkodin, melkein kaksi kuukautta sitten. Kakka on normaalia ja räkää ei enää ole, ja yskäkin jo parantunut melkein kokonaan. JA uudet poski- ja kulmahampaat ovat nyt puhjenneet kunnolla. Ja mikä ihaninta niin poika on taas oma iloinen itsensä piiiiiiiitkästä aikaa, haluaa leikkiä itsekseen ja nauraa räkättää hassuille jutuille, ja viihtyy myös halattavana aina välillä :Heartbigred
 
No niin. Enpä ole pahemmin kerennyt kirjoitella tänne, vaikka olen kyllä käynyt teidän juttuja lukemassa. Mulla on ollut se jatko-opintohaave ja vuoden verran tutkimussuunnitelma tekeillä. Nyt päätin että perhana mie teen tämän, ja anoppi auttoi lapsenvahtimisessa. Niinpä olen viikon tehnyt sitä aika orjallisesti ja kas, vuoden kesken ollut työ on nyt valmis! Jee! No, ei tämä paljoa muuta, en uskalla hakea jatko-opintopaikkaa koska työkkäri on uhkaillut tukien menettämisellä. Eli teen sitä työtä nyt itsenäisesti ja haen paikkaa sitten, jos saan töitä.... Vähän vaikeaa, mutta olen silti iloinen, kun sain ton homman valmiiksi. :happy093
 
Sama juttu kuin Sophiella. Perhe- ja tyoelaman yhdistaminen on pitanyt hoikkana. Miinuspuolena inhottava stressi, lieva anemia ja hiusten irtoaminen. En kasita, miten minulla ylipaansa on enaa tukkaa jaljella. Luulin ensin, etta irtoilu johtuu hormoneista pojan pikkuvauva-aikana...
Lisaksi minua ahdistaa, etta minulla on nykyisin tyokannykka ja se, etta ko. numeroa jaetaan mainoksessa kuukausittain taalla ilmestyvassa venajankieliessa paikallislehdessa. Ei se edes joka paiva soi, mutta silti koen angstia ja tuskanhikea, jos joku soittaa mulle ei-tyoaikana. Ymmarran, etta tama on oikea tapa kanavoida oikeat henkilot oikealle ihmiselle, mutta jotenkin ma koen sen ahdistavaksi, jos poika huutaa taustalla ja ma koitan saada selvaa, mita langan toisessa paassa sanotaan. o_O Ja sitten jos puhelun aikana on pakko paasta nettiin tarkistamaan joku asia ja poika meuhkaa taustalla tai tulee vetamaan lapparin johdon irti ja koko kone simahtaa. :mad: Miten tuntea itsensa luotettavaksi ammattilaiseksi kaiken kaaoksen keskella?
 
Meillaki pojalla on nyt terveempi jakso meneillaan. Nuhaa on toisinaan ja pienta yskaa, ei tule rinnasta, eika hengitys enaa rahise. Kumpa vain pysyisikin terveena!
Ja me vanhemmat emme ole varmaan koskaan olleet yhta sairasta sakkia kuin nyt, kun poika tuo kaikki taudit ja virukset tarhasta kotiin. :sad001 Koko ajan jommalla kummalla on pienta flunssaa tulossa tai menossa, vatsatauteja, yskaa, kuumeilua. Meilla on siis jatkuvasti joku kipeena. Itse olen nyt pikkukuumeessa ja nuhassa, juon yrttiteeta ja vedan paracetamolia. Aamuisin on vilun vareet, kun heraa, mutta jotenkin sita vain jaksaa ja jaksaa...
Lisaksi odotan innolla aitini lahettamaa joululahjapakettia, joka on postin seurantakoodien mukaan lahtenyt jo Suomesta ja se painaa 8 kiloa! Ma olen sanonut, etta minulle tai miehelle ei tarvitse hankkia mitaan, joten luultavammin kaikki onkin vain pojalle! :)
 
Olipas kiva viikonloppu! Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut ja eilen illalla käytiin miehen ja kahden muun pariskunnan kanssa keilaamassa jonka jälkeen pelattiin meillä Aliasta. Vietiin poika mun äidin luo yökylään, ja se tarkoitti sitä että ensimmäistä kertaa yli vuoteen MOLEMMAT saatiin nukkua pitkään, yhdessä. On ollut muutama viikonloppu että jompikumpi on saanut nukkua rauhassa, mutta ei vielä kertaakaan yhdessä. Mentiin puoli kahdelta nukkumaan, mutta ei sitä sitten kuitenkaan vähän yli kymmentä pidempään tullut nukuttua. Oli silti rentouttavaa, kun sai heräilläkin ihan rauhassa, tehdä kunnon aamupalan eikä heti tarvinnut sännätä sängystä touhuamaan. Ja kylläpä oli hiljaista! Iltapäivällä vasta mentiin hakemaan poika kotiin. Kyllä mua nyt silti väsyttää, kun pe-la yönä menin nukkumaan puoli neljältä ja poika heräsi kuudelta. Huokaus! Torkuin toki vielä muutaman tunnin, mutta ei siinä montaa tuntia kaikkinensa unta kertynyt. Onneksi pikkujoulut on vain kerran vuodessa :D Seuraavat yökukkumiset sitten luvassa ties milloin, ei nyt hetkeen tee mieli valvoa tähän malliin. Nuo pitkät aamu-unet yhdessä miehen kanssa voisin vaikka ottaa tavaksi, mutta harvinaiseksi herkuksi taitaa jäädä.
 
Aika vahvasti näyttää siltä, että menkat alkoi. Paria viikkoo vaille 2 v tauko, nyt ainakin jonkinlaisena tuli takaisin.
Mies totes, että et oo tainnu yhtä iloinen olla menkkojen alkamisesta ennen.. :D

Joskos sais siis vähän tasapainoon tän hormonimyrskyn kropassa ja (vetää henkeä) plussatuulia mulle päin, kiitos! :D :D

Nyt mä en enää valita.
 
Jostain syystä rupesin katsomaan näiden ketjujen viestimääriä ja näyttökertoja, jotka muuten on ihan hurjia. Ja huomasin, että meidän suosituimmat keskustelut ovat jotakuinkin

1. Vauvan (ja miksei äidinkin) nukkuminen
2. Valitusketju
3. Kiinteät
4. Positiivisuusketju

Nukkumisketju voittaa ihan mennen tullen, noissa muissa on sitten kysymys onko tärkeämpää vastausten vai näyttöjen määrä. Joka tapauksessa tosta kyllä saa vähän sen kuvan, että me puhutaan nukkumisesta ja valitetaan. :laughing021 Ja kun nukkumisketjussakin valitetaan aika paljon. Vaikka nouseehan tää positiivisuuskin täällä aika usein esille. :rolleyes:
 
Mä vein tän vielä askeleen pidemmälle ja laskin katsomismääriä verrattuna viestimääriin. Saa realistisemman kuvan kuinka suosittuja on. Ehkä 10 ketjua tms kävin läpi iltapuuroa keitellessäni.. Tavallisimmin jokaista uutta viestiä on katsottu n 30-35 kertaa.
Yllätys yllätys voittaja on 'julkkisketju' äidiksi -- myöhemmin: n 55 katsojaa per viesti.
Kakkoseksi nähtävästi tulee K18-ketju n 45 katsojaa/viesti ja kolmanneks kuvia-ketju, about 42 katsojaa/viesti.

Ei mitään uutta auringon alla. Olemme tirkistelynhaluista kansaa. :wink
 
Tuli vastaan tämmöinen "jos taaperollasi olisi puhelin, millaisia viestejä hän lähettäisi:

http://funny.diply.com/trendyjoe/15-texts-your-toddler-would-send-if-they-had-a/68171

Osui ja upposi! Paitsi että tänään pikkulatte lähettäisi tämmöisen:

"Isillä alkoi tänään kolmen viikon loma. Luojan kiitos! Alkoi vähän kiristää hermoja olla aina vaan ton mutsin kanssa kahdestaan."

Iloista lomaa itse kullekin! :cool05
 
Kotiuduttu ja eilinen oli huilipäivä, mitä nyt kökötettiin patterissa kii pakkaselta turvassa.. Tänään sit mulla oli pitkä työpäivä ja autokoulu alkoi.

Isi oli lapsen kanssa, kun kerta on lomalla. Tunnustan, mulla oli pieniä epäilyksiä miten täällä pärjätään niin pitkä päivä, mut upeasti oli mennyt.
Mies oli saanut tytön jopa päikkäreille vaunuihin hyvin kivuttomasti.

Kun lopulta rämmin kotiin, mies sanoi ensimmäisenä "sorry täällä on hirvee sotku" ja "nyt mie ymmärrän sinnuu paljon paremmin". :wink Sit se pyyhälsi vessaan ja lausui onnessaan, että päivän eka kerta kun pääsee vessaan ja voi laittaa oven kiinni!
Joo, reissussa ja vähän sen jälkeenkin mulla ei ollu yhtään kertaa, että oisin päässyt vessaan ilman avecia. Eli 'been there done that'.

Luulen, että tän viikon (mies kotona, minä töissä) jälkeen meidän ymmärrys toisiamme kohtaan on saavuttanut seuraavan levelin. :wink

Joo tästä se nyt tosiaan lähtee, parin kolmen kuukauden rutistus, mutta sitten, mikäli kaikki menee suunnitellusti, me ollaan vapaita! Jiiihaaaa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top