Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

En oo mitenkään pelännyt synnytystä ja oon miettinyt että eihän se kipu ikuisuuksia kestä. Mutta eilen illalla kun olin menossa nukkumaan niin jotenkin havahduin että se on oikiasti MUN alapää joka repiää :nailbiting: järkytyin aika pahasti :eek: vaikka oon sitä ennenkin miettinyt, mutta nyt se tilanne tuli vaan niin elävästi mieleen :oops:
 
Hei positiivista siinä on se, että sitä ei itse näe :D Arvaa paljon sit sattuis! Oli kyllä ne lähikuvatut synnytysvideot sen verta ällöjä, että en edes haluaisi nähdä :D Ei taida mieskään katsoa, sen verta näytti häijyttävän häntäki :p

Jossakin Mitä sairaalaan mukaan- listassa oli muuten myös peili, jotta voit katsoa, kun pää syntyy. JUU EI KIITOS!
 
Mä en taida uskaltaa kattoo ihan hetkeen kyllä toosaa jos sitä kautta lapsi on tullakseen :D ja ei muuten kato ukkokaan.. xD
 
Mä oon just niin tyhmä että ihan varmasti katon, järkytyn, sitte itken sitä miehelle niin paljon, että sekin haluaa nähdä. Onneks mä suunnittelinki, että toinen tehän vasta noin vuoden päästä. Ehkä se siihen mennessä taas sit haluaa mua :'D
 
marsupilami sanoi:
En oo mitenkään pelännyt synnytystä ja oon miettinyt että eihän se kipu ikuisuuksia kestä. Mutta eilen illalla kun olin menossa nukkumaan niin jotenkin havahduin että se on oikiasti MUN alapää joka repiää :nailbiting: järkytyin aika pahasti :eek: vaikka oon sitä ennenkin miettinyt, mutta nyt se tilanne tuli vaan niin elävästi mieleen :oops:
Click to expand...


Siis kaikki äidithän ei todellakaan repeä! :) Monta tunne, jotka on synnyttäneet useammankin lapset ilman repeämiä. Eikä ne repeämätkään aina ole pahoja ja kamalia.
 
Juu ei todellakaan repeä kaikki, nimim. lapsia 3 kaikki alakautta ja repeämiä 0.
Huomasin itse ainakin hyyyyyyyvin huonoksi ideaksi kurkata peilillä alakertaa muutama päivä synnytyksestä. En suosittele kellekään. Enkä todellakaan!!!!! aio synnytyksen aikanakaan sinne kurkkia, eikä tasan kurki mieskään. Riitti että tokaa (?) tehdessä avasin silmät kesken ponnistuksen ja näin... no... asioita joita en olisi tahtonut. Mulla ei tee yhtään heikkoa katsoa muiden ponnistuksia (siis synnytysvideoita oon katsonut), haaveilenhan mä pääseväni opiskelemaan kätilöksikin ensi syksynä, mutta ei, en missään nimessä halua omaa alakertaani nähdä "in the action".
 
Minä taas katsoin ehdottomasti heti seuraavana päivänä synnytyksestä, miltä se alapää näytti! :D Olihan se turvoksissa, mutta noi muuten ei sen kummempi kuin muulloinkaan. :)
 
Pitää nyt jatkaa, kun viimeksi taaperoinenvaaperoinen keskeytti. :)

Kurkkasin tosiaan peilillä alapäätä n. vuorokausi synnytyksestä. Tein sen, koska kauheasti aina pelotellaan sillä, kuinka ''paikat on sitten pilalla'' ja ties mitä. Ajattelin, että parasta vaan kurkata heti, niin on asia pois päiväjärjestyksestä, eikä tarvitse pelätä ja suurennella asiaa mielessään! Ja ainakin olin vielä sairaalassa, jossa oli ammattilaisia kertomassa, onko näky ok, jos itseä epäilyttäisi. :wink
 
Tietenkin kaikki tekee niinkuin itse haluaa :) Mä aion vastakin kurkata vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen :)
 
3 lasta synnyttänyt ja nyt miettin synnytystä huomattavasti enemmän kuin silloin :) Ei kyllä pelota tai jännitä mutta lähtökohdat on vähän erit.. Ystävä lista vapaaehtoisista mukaan lähtiöistä on tehty :D
Aijemmat synnytykset on kestänyt 1-4h välillä joten täytyy toivoa että tämä lyyli ei pidä kiirettä. Ehtii soittaa edes jonkun viemään synnärille. Ehkä eri rakennusaineet auttaa asiaan ;D
 
mä en osaa oikee sanoo ku ens synnyttäjä ja en oo iki nähny synnyttänyttä alapäätä :DD kai mä jossai vaihees katon varmaa sitku tulee mielee.. ei varmaa heti jaksa peilin etee juosta ja varmaa hankalaa sairaalas ku ihmisiä :D mut ei mua kiinnosta jos mies haluu synnytyksessä käydä kattomassa, mulle ok koska on se sen ennenki nähny, toivottavasti ei vaa jää traumoja sille jos kattoo, en usko et siinä hirveesti jaksaa aatella että kattooko vai eikö, mutta en tiedä ku en oo kokenu :) haluisin että suurimman osan ajasta ois mun vierellä ja pitäis olkapäästä ja ehkäpä silittelis, en tiiä tykkääkö siinä hiplaamisesta :D
 
Esikoisen jälkeen en tainnut pariin viikkoon kurkistella, mutta jossaim vaiheessa tarkistin että miltä näyttää. Mm onko se haava/tikit missä ja onko parantunu. Että varmaan sitten kun siltä tuntuu, tuskin heti kuitenkaan. Peiliä synnytykseen en kyllä halua! Miehen ei tartte kurkistella ku on muutenki herkkä veren suhteen. Ei ois kiva jos kesken kaiken pyörtyis..

Synnytystä en ole suuremmin ajatellut tai murehtinut. Toivon että kaikki sujuis ilman isompia ongelmia. Esikoinen synty 10h jälkeen 9min ponnistusvaiheella. Sanovat että toinen voi olla nopiampi. No, kunhan tytön ehtii viiä hoitoon ja synnärille pääsee
 
Mie kyllä aion kurkkia menemään, lähtis taas sillä ajatuksella liikkeelle, että synnytys on nimenomaan se mitä varten seki värkki on suunniteltu, ja se lienee luonnollista että se semmosessa touhussa muuttuu. Mieski saa kyylätä jos vain uskaltaa, ois ehkä helpotus jos sen hillittömiä himoja sais vähäksi aikaa vähennettyä... :D
 
uus näkökulma toi himojen hillintä, ei yhtään huono idea! :D
 
No nii. Ny mää sekoon.
Aloin miettii et jos sängyn päädyssä olis peili niin ponnistaisin nopeemmin ja haluisin kyl nähdä miltä se näyttää :D
 
Mää meen sinne pelkopolille. Kivut ja hallinnan tunteen katoaminen hirvittää. Tai siis se, että mitä jos menee niin paniikkiin siitä kivusta, ettei tajua totella kätilöä ja noudattaa ohjeita. On myös ihan kiva, että pääsee sinne synnärille tutustumaan. Jotenkin helpompi sitten mennä synnyttämään, kun tietää mihin on menossa.
 
hei te ketkä olette jo synnyttäneet aiemmin tai muuten tiedätte, minua mietityttää synnytyksessä tuo lääkepuoli. Oon tietyllä tapaa kontrollifriikki ja vaikka luotan täysin hoitohenkilökuntaan ja lääkäreihin, on tärkeää että tiedän koko ajan mitä tapahtuu. Kertooko ne aina jos laittavat jotain lääkettä, kivunlievitystä, mitä vaan, ja onko niistä ihan ok kieltäytyä halutessaan?
 
Minä mietin täällä synnytystoivelistaa, eikä ole mitään hajua mitä haluaisin avautumisvaiheessa kipuun. Varmaan ainakin ilokaasua, mutta kuulostaa aika heppoiselta yksinään. Luin, ettei akvarakkuloita kannata ottaa. Sitten mietin petidiiniä, mutta pelkään että se laittaa oksettamaan. Nyt harkitsen diapamia kun luin, että sitä voidaan käyttää rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Minä kun olen kova jännittämään. Kellään kokemuksia diapamista synnytyksessä tai muuten?
 
Mä otin kaiken mitä sai, vain kunnon lääkkeet auttoi. Ja ne kysy siitä heti ku mentiin ja sanoin et oon lääkemyönteinen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top