Parhaat käytännöt ja ohjeet vauva-ajalle

Minulla oli antibiootteja vaativa rintatulehdus esikoisesta kuusi kertaa ensimmäisen puolen vuoden aikana ja kuopuksesta neljä. Niiden lisäksi oli näitä alkavia tulehduksia, joita pystyi hoitamaan kotikonstein. Pahin tulehdus kesti viikon lääkkeistä huolimatta. Niksejä rintatulehduksen välttämiseksi on monia, mutta niiden noudattamisesta huolimatta oletan, että nytkin saan tuon kamalan vaivan. Joskus kadehdin äitejä, jotka voivat tehdä mitä tahansa ja eivät sairastu. Minä en edes haaveile uimisesta ensi vuoden aikana eikä meillä voi tuulettaa, jos olen kotona. Jääkaapin kanssa pitää olla todella varovainen. Kesälläkään ei voi olla pelkällä t-paidalla jne.
 
Mä olen toistaiseksi kuulunut niihin onnekkaisiin, jotka on selvinneet ilman rintatulehdusta. Useammalla ystävällä on kuitenkin ollut ja kun olen kuullut miten kamalasti se sattuu ja miten korkean kuumeen voi nostaa, niin nostan hattua äideille, jotka siinäkin kunnossa ovat imettäneet vauvaa ja hoitaneet vauvan tarpeet.
 
Mahtava ketju, seuraan mielenkiinnolla! :) Minulla kun ei ole lähipiirissä ketään, kenellä olisi lapsia ja keneltä kysyä neuvoa, eikä itsellä ole hirveästi kokemusta lapsista muutenkaan. Esikoinen on tulossa ja vähän kauhistuttaa, mutta uskon, että pärjätään ihan hyvin loppujen lopuksi, juurikin tuolla ajattelutavalla, että tekee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. :)
 
Minulla oli rintatulehdus, kun poika päätti hyljätä toisen tissin ja en sitten pumpannut tarpeeksi. Outoa oli, että tissi ei ollut kipeä mutta 40 asteen kuume nousi. Antibiootit auttoi hyvin ja sen jälkeen ei tullut. :)
 
Ja sit jos sattuu tulemaan sitä maitoa reilusti yli omien tarpeiden. Luovuttakaa! Se on monelle pikkukeskoselle, tai muuten vastasyntyneiden teholla hoidettavana olevalle pienelle ihmeelle kultaakin arvokkaampaa!

Toki siitä saa verotonta tuloa myös jonkun verran, mutta mua on aina enemmän lämmittänyt ajatus siitä, että ehkä olen jonkun perheen pienokaisen alkutaivalta ollut turvaamassa.
 
Minä en esikoisen aikaan jotenkin tajunnut luovuttaa maitoa, vaikka sitä olisi varmasti riittänytkin. Tai havaihduin asiaan oikeastaan liian myöhään ja sitten en enää saanutkaan luovuttaa (olikos se raja 6 kk?). Nyt ajattelin yrittää, koska se on todella tärkeää ravintoa sairaalassa oleville vauvoille! :Heartred

Ne jälkisupistukset on kyllä hurjia! Siinä vaiheessahan on jo kaikki synnytyksen kivunlievityksetkin haihtuneet, joten tuntemukset on voimakkaita! Ja yhdistettynä siihen, että ne tulevat aina imettäessä, joka sekin on alkuun kivuliasta. AUTS! Mutta mä sain sairaalassa oikein sellaisen kipupiikin, kun tuli niin kauhistuttava kipukohtaus. Se helpotti tosi paljon :rabbit Sain myös lääkekonjakkia, joka muuten maistui synnytyksenjälkeishuuruissa mahtavalta ja rentoutti tosi kivasti :laughing002
 
Mä en oo ikinä ees kuullut mistään jälkisupistuksista!! Jaiks..
 
Mulla ei ollut esikoisen synnytyksessä tai sen jälkeen mitään kipuja enää sen jälkeen kun hänen pää oli ulkona (paitsi tikkauksessa), niin nyt pelottaa tuleeko tämän seuraavan synnytyksen jälkeen jälkisupistuksia ja kipuja senkin edestä.. :wideyed:
 
Mä on kahden eri sairaanhoitopiirin alaisuudessa luovuttanut ja molemmissa oli samat säännöt. Vauvan piti olla vähintään 2 viikkoa vanha ja luovuttaa sai sen kuukauden loppuun jossa vauva täytti 6kk.

Esikoisesta en kanssa heti asiaa tajunnut, mutta kun neuvolassa tuskastuneena sanoin, että tulen hulluksi sen ylimääräisen maidon kanssa, terkka ohjas heti äidinmaitokeskukseen. Ekasta ne luovutusmäärät oli ihan jäätäviä! Maitoa tuli niin hulluna, että päivässä oman vauvan tarpeiden jälkeen pumpattua maitoa kertyi jopa pari litraa! Pakastin omallekin jemmaan toki välillä, mutta pääsääntöisesti kaikki meni luovutukseen mikä oli ylimääräistä.

Toisen kohdalla luovutin vain ehkä reilun kuukauden, kun en vauvan koliikin takia jaksanut pumppaamista ja imetyskin loppui 3,5kk kohdalla. Kolmannesta luovutin säännöllisen epäsäännöllisesti nelisen kuukautta.
 
Mullakaan ei ollut jälkisupistuksia ekan jälkeen. Toisen jälkeen oli semmosia, että panadol riitti pahimpiin ja kolmannen jälkeen olisin tarvinnut epiduraalin ekaksi neljäksi päiväksi. Kauhulla odotan mitä on neljännen jälkeen.
 
Mä olen toistaiseksi kuulunut niihin onnekkaisiin, jotka on selvinneet ilman rintatulehdusta. Useammalla ystävällä on kuitenkin ollut ja kun olen kuullut miten kamalasti se sattuu ja miten korkean kuumeen voi nostaa, niin nostan hattua äideille, jotka siinäkin kunnossa ovat imettäneet vauvaa ja hoitaneet vauvan tarpeet.
Kesken rintatulehduksen imetystä ei voi lopettaa. Antibiootin lisäksi hoitona on rintojen tyhjennys kahden tunnin välein öin ja päivin. Minä olen käyttänyt vauvaa työvoimana, eli syöttänyt kahden tunnin välein ja sen jälkeen pumpannut. Muu vauvan hoito on siinä yli 40 asteen kuumeessa melkein mahdotonta. Kuopuksen aikaan olin yksin vauvan kanssa kotona, kun kuume nousi muutamassa minuutissa. Ehdin laittaa vauvan sitteriin sängyn viereen ja menin makaamaan ja soitin apua. Sen jälkeen en uskaltanut vauvaa nostaa, koska en pysynyt pystyssä ja käsissä ei tuntunut olevan voimaa.

Sitten kun tulehdus on ohi, niin ei ole tehnyt mieli lopettaa imetystä, koska maitomääriä täytyy vähentää hiljalleen, ettei tule uutta tukosta, josta taas tulee uusi tulehdus. Näin siis minulla. Yleensä äidit selviävät vähemmällä.
 
Tulin katselemaan joulukuisista (la 4.12.16). Mä tiedän että vauva tulee syntymään marraskuun puolella mun oman diabeteksen vuoksi ja sektiolla, koska kaksi ensimmäistäkin on syntynyt. Löysin tän aiheen ja mulla ei onnistunut kovin hyvin kahdesta ensimmäisestä imettäminen. Esikoista imetin viikon, kunnes jouduin ilman vauvaa teholle ja sen jälkeen osastolle ja toista yritin ekat 5 päivää, mutta maitoa ei tullut yhtään niin lääkäri katsoi parhaaksi jatkaa lääkitystä ja lopettaa imetyksen yrittämisen. Nyt haluisin kanssa yrittää, mutta mietityttää miten se lähtee käyntiin ja esikoisen ja toisen kans oli ongelmana mun sisäänpäin kääntyneet nännit ja isot rinnat, ei oikeen saanut hyvää imetysasentoa. Onko vinkkejä noihin juttuihin? Nyt pitäis periaatteessa olla hyvät mahdollisuudet imetykseen kun tosta tehohoito ja sairaalajakosta on 7,5 vuotta aikaa, eikä sen takia pitäisi olla jo elimistön palannut normaaliksi.Toisen kohdalla siitä ei ollut kuin päälle vuosi aikaa ja arvio oli että 5 vuoden jälkeen tapahtumista on elimistö ennallaan.
 
Anis81, mulla on isot rinnat (kunnolla ne on turvonneet vielä maidon noustua), ilman raskautta ollaan E-kupeissa, nyt ollaan F:ssä menossa ja saa nähdä mihin päädytään.

Itse olen kokenut helpoimmaksi imettää makuullaan, koska rinta on tosiaan vauvaparan päätä isompi! Sisäänpäin kääntyneisiin nänneihin en osaa apua antaa... mutta aktiivisesti varmaan kannattaa jo nyt kysellä neuvolasta ja imetystukiryhmistä apua. Ja itselle armollisesti!

Niin ja oletko aikaisemmin kokeillut rintapumppua? Mulle oli esikoisen imetysaikaan oikea ahaa-elämys, kun näin miten se nänni päästää ulos maitoa. Että se ei ole mikään nokkakannu, vaan maito tihkuu useammasta kohdasta.
 
Pumppu auttaa niihin sisäänpäin kääntyneisiin nänneihin :) vähän pumppaa ennen imetystä, niin nännit tulee paremmin esiin. Rinnan muotoilu c-otteella voi myös auttaa. Löytyy imetyksen tuen sivuilta ohjeet. Ottaisin myös puheeksi jo etukäteen neuvolassa.
 
Esikoisen kohdalla mä pumppasin moneen kertaan päivässä ennen kuin alko tulemaan maitoa. Kotona vasta imetys onnistui sen paripäivää. Tokan kohdallakin yritin 5 päivää pumpata ja vauvaa tissillä roikuttaa, mutta pumpattua en saanut tippaakaan ja tuskin siis vauvakaan sai imettyä yhtään kun huusi aina niin kauvan kun tuotiin pullo. Mutta noissa kahdessa epäonnistuneessa imetysyrityksissä tosiaan oli niin paljon muutakin että luulis nyt tosiaan olevan toisin. Toki tressiä en suostu ottamaan tuosta, koska kaksi lasta kasvanut korvikemaidolla. Eli jos ei onnistu niin sitten taas palaan vanhaan lääkitykseen ja korvikkeilla mennään. Mutta hyvät vinkit tosiaan on tervetulleita jos imetys tällä kertaa onnistuisikin.
 
Minä esimerkiksi olen tosi huono ylipäätään herumaan pumpulle. Vaikka maitoa on kyllä vaikka millä mitalla ja lapsen syödessä ja ennen syömistä maitoa suihkuaa ihan ilman mitään toimenpiteitä. Käsin lypsämällä mulla on aina tullut paremmin maitoa. Ja kestäähän se tietysti alussa, että maito ylipäätään nousee. Sairaalassa lapselle riittää aluksi ihan muutama pisara maitoa, mä olen molemmille lapsille sairaalassa antanut maitoa teelusikasta kun siihen lypsin ne pari pisaraa kun molempia on kiinnostanut jossain vaiheessa esimerkiksi nukkuminen ja toljottelu eikä tissi, siitä sitten homma on lähtenyt hyvin käyntiin ja ollaan pärjätty ilman korviketta.
 
Rintakumeja voi kans koittaa noihin sisäänpäin kääntyneisiin, auttoi meillä alkuun ja sit lopulta sujuikin ilman.
 
Perhepeti, tietysti vain silloin kun se on turvallista vauvalle. Omat hermot ja yöunet säästyy. Imetysyöpaidat, jos nukutaan perhepedissä.

Imetykseen perehtyminen esim Minni Niemelän Imetysoppaan avulla tai Imetyksen tuki ry:n materiaalien avulla säästää monelta kysymysmerkiltä. Useimmilla äideillä menee imetys mönkään väärän imetystiedon tai puutteellisen imetysohjauksen takia. Imetyskarikoita voi välttää jo ennalta ihan ekasta päivästä lähtien sairaalassa. Imetys helpottaa monella tavalla arkea, kun maitoa on aina matkassa oikea määrä oikean lämpöisenä.

Yksi arkea helpottava tekijä on ergonominen kantoväline. Esim ergonominen reppu leveällä asennolla ja vauvatuella, Tula, Manduca, Ergo tms. Tai kantoliina tai wrap tai. Pystyy liikkumaan missä vaan, koliikkivauvan kanssa korvaamaton. Kantoväline on kuin yksi ylimääräinen käsipari arjessa.
 
Perhepeti, tietysti vain silloin kun se on turvallista vauvalle. Omat hermot ja yöunet säästyy. Imetysyöpaidat, jos nukutaan perhepedissä.

Imetykseen perehtyminen esim Minni Niemelän Imetysoppaan avulla tai Imetyksen tuki ry:n materiaalien avulla säästää monelta kysymysmerkiltä. Useimmilla äideillä menee imetys mönkään väärän imetystiedon tai puutteellisen imetysohjauksen takia. Imetyskarikoita voi välttää jo ennalta ihan ekasta päivästä lähtien sairaalassa. Imetys helpottaa monella tavalla arkea, kun maitoa on aina matkassa oikea määrä oikean lämpöisenä.

Yksi arkea helpottava tekijä on ergonominen kantoväline. Esim ergonominen reppu leveällä asennolla ja vauvatuella, Tula, Manduca, Ergo tms. Tai kantoliina tai wrap tai. Pystyy liikkumaan missä vaan, koliikkivauvan kanssa korvaamaton. Kantoväline on kuin yksi ylimääräinen käsipari arjessa.

Vielä pitää noista kantovälineistä kysellä, on saattanut tulla jo ilmikin mutta missä noista voi/uskaltaa vastasyntynyttä kanniskella?
 
Voisin vielä lisätä, että tutit ja pullot kannattaa jättää kauppaan. Vasta yli kuukauden ikäiselle tutit ja pullot ei ole yhtä iso riski imetykselle kuin vastasyntyneelle. Enemmin lusikalla hörppyyttämällä jos vauva tarvitsee lisämaitoa. Näin toimitaan esim WHO:n Babyfriendly sertifikaatin saaneissa sairaaloissa, että pulloja ja tutteja ei käytetä osastolla.

Maito ei lopu yhtäkkiä, eli korviketta ei tarvita kaappiin valmiiksi. Sitä saa kyllä kaupasta jos lapsen painokäyrä toistuvasti ei nouse riittävästi. Ensimmäisen huonomman painokäyrän jälkeen riittää yleensä imetyksen tehostaminen.

Imetystee sairaakassissa auttaa nostamaan maitoa rintoihin.

Välilihan venyttely ja öljyäminen hiukan ennen synnytystä ehkäisee repeämiä. Ja sairaalassa voi toivoa, että jos väliliha lämmitetään ennen ponnistusvaihetta lämpimillä kosteilla pyyhkeillä. Sekin ehkäisee repeämiä.

Tens on aivan oivallinen kivunlievitysväline synnytyksessä. Jos viikkoja on riittävästi (vähintään 37+0), niin käy heti synnytyksen alettua kivunlievitysvälineenä. Ei tarvitse olla ilman lievitystä edes automatkaa. Lievittää myös jälkisupistuksia aivan ihanasti. Synnytyksessä tens on turha vain epiduraalin kanssa. Ja vedessä ollessa tai suihkussa ei tensiä voi käyttää. Mutta sitten ilokaasun jne rinnalla se on ihan mahtava.

Rengasliinalla avitin vauvan laskeutumista kolmannessa synnytyksessä ja lyhyellä kudotulla kantoliinalla voi myös tukihenkilö helpottaa synnytyävän kipuja. Synnytyksen jälkeen sillä voi alkaa myös sitoa vatsaa.
 
Takaisin
Top