Ei vastannut mitään. Sama se, kokeilinpahan vaan tuleeko reaktioo ja jos niin onko kovinkin alatyylistä kielenkäyttöä. Parempi näin, siirtykööt unholaan mun elämästä koko kamala tapaus.
Paitsi että äitiinsä (jota en oo ees nähny kuin kerran) pidän yhteyttä raskauden tiimoilta, ärsytti hieman kun se rupes eilen vastausviestissään puhumaan omasta raskaudestaan eli en mä tietenkään kauheen helpolla pääse kokonaan siitä ihmisperseestä eroon jos olen yhteydessä hänen äitiinsä.
Lähipiiri ei ole sanonut ainakaan mulle päin näköä mitään, jos ovatkin sitä mieltä, että lapsen totaalinen yksin kasvattaminen olisi heidän mielestään huutava vääryys. En kyllä uskokaan, että ajattelevat niin.
Siskoni ei oo tykänny edellisistäkään raskausuutisistani, ja tällä kertaa se ei muuta kuin kironnut. Mut se ei liity siihen et mä oon yksin tätä tekemässä, ja se antais tulla julki kyllä jos se(kin) asia häntä ottais aivoon.
Se nyt vaan sattuu inhoamaan lapsia.
Onnekseni kukaan ei oo yrittäny lässyttää mulle mitään tyyliin "yritä nyt saada se persläpi mukaan tähän kanssa nönnönnööö", sillä kaikki on vaan hyvillään, että se on poissa. Ei hyvillään siitä, mitä on tapahtunut, mutta hyvillään, ettei se sentään ole enää tässä riehumassa tai aiheuttamassa pahaa oloa mulle tai tulevaisuudessa lapselle.
Toivon, että se olis muuttanut tai muuttais toiselle paikkakunnalle. Johonkin kauas.
Ja ihmiset ei enää kysyis multa siitä ikinä mitään (sillä sitä ne nyt tän raskauden myötä tekee, antakaa ihmisen toipua erosta, unohtaa ja keskittyä tulevaan eikä menneeseen!), sillä mua ei kiinnosta miettiä ja arvailla sen mielenliikkeitä, aikomuksia, olinpaikkaa tai syitä tälle kaikelle.
Kysykööt siltä suoraan jos niin paljon kiinnostaa, mä oon jo kertonut ettei lapsella ole isää ja that's that. Moving on.