Ystävät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Siiri
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S

Siiri

Vauhtiin päässyt keskustelija
taitaapa tämmönen ketju jossaki jo ollakki.. ainaki muistelen niin.. mutta jospa nyt tänne oma..
eli onko teillä paljo ystäviä tai kavereita? onko ystävät pysyny kun ovat kuulleet raskaus uutisia vai ovatko kadonneet??

mulla ei alkujaankaan paljoa ystäviä ollu... mutta nyt ne vähäisetki on hävinny jonnekki.. ja oon tosi huono ystävystymään [&:] jopa täällä netissäki..

eli onko muita yksinäisiä vai olenko yksin tässäkin?? [&:][:)]
 
Mulla oli sillon sinkkuvuosina todella paljon ystäviä..
Kun vaihdoin paikkakuntaa työn perässä, moni ystävä jäi. Ei tullut pidettyä yhteyttä tarpeeksi, eikä kukaan pahemmin kyllä mullekkaan soitellu kuulumisia saati sitten tullu käymään. Kyllästyin siihen, että ite aina sai soitella ja olla menossa kylää jne.
Alettiin M:n kans seurustelemaan, niin taas ystäviä katosi!? (Miksi ihmeessä niin yleistä tollanen) Koitin pitää yhteyttä, mutta turhaan... Mutta samalla tuli uusia kavereita miehen kautta.
Nyt kun ollaan naimisissa, ollaan saatu muutama ystäväpariskunta joilla käydään iltaa viettämässä jne. Oma sisko asuu naapurissa, mutta joskus saattaa mennä viikkoki ettei nähdä ollenkaan. Musta on tullu varsinainen kotihiiri! Vaikka oonkin sosiaalinen ja puhelias, tuntuu joskus että oon ihan yksin, ettei mulla oo kavereita muuta ku oma rakas aviomies<3 Mutta eihän se toki todellisuudessa niin oo. Mulle kyllä riittää ne muutamat, jotka ovat minulle hyviä ystäviä. Serkkutyttö (vuoden nuorempi) on mun hyvä ystävä ja onneksi asuu samalla paikkakunnalla (ainaki vielä). Raskaudesta kuultua, nämä ystävät "mitä on jäljellä" (jos näin voi sanoo) eivät kaikonneet vaan ovat olleet mukana täysillä. Kiva kun ne kyselee ja utelee ja saan kertoa miltä musta tuntuu jne.
 
[font="times new roman"]Joo siis ensimmäisen raskauden aikaan katosi kyllä paljon ystäviä, mutta siinäpä sen näki ketkä on niitä tosi ystäviä! Pari niitä jäi ja sitten muutama joiden kanssa tulee silloin tällöin pidettyä yhteyttä! Nämä kaksi tosiaankin ovat tosiystäviä! Vaikka asumme eri paikkakunnilla niin silti ollaan tiiviisti yhteydessä ja nähdään suunnilleen kerran viikossa!
 
Mullakaan ei ole koskaan ollut paljoo ystäviä. Sinkku vuosina oli enemmänkin. Kun alkoi seurustelu iso osa kavereista jäi. Kun sain esikoisen taas ystäväjoukko pieneni. Nyt mulla on kaksi todella hyvää ystävää. Itse en myöskään niin helposti ystävysty. Tutustun kyllä helposti, mutta että saisin oikein ystäviä, se onkin hankalampaa. Välillä on todella yksinäinen olo kun mies on niin paljon töissä. Mutta silloin soitan ystäville ja taas elämä hymyilee. [:)]
 
Mulla on se onni että kaikki ystävät ovat säilyneet, joidenkin kanssa tuntuu ett ystävyys jopa lähentynyt. Oon asiaa miettiny, ni varmasti vaikuttaa se että melkein kaikilla ystävilläni on jo lapsia, ja mä oon ollu se "outo lintu" jolla ei vielä oo lapsia[:D]
Mun suhde myös äitiini oli ihan ok ennen raskautta, mutta nyt huomaan että olemme lähentyneet paljon.
 
Mulla on sellanen neljän tytön porukka joiden kanssa ollaan tosi hyviä kavereita. Ja sit yks pariskunta joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä Tämä pariskunta tulee varmasti jatkossakin olemaan hyvinä ystävinä, ovat niin innoissaan mukanan mun raskaudessa, vaikka eivät itse lapsia haluakaan.
Vielä ollaan tämän nelikon kanssa nähty kivaa on ollu, tosin nyt jääny mulla noi baarireissut mun osalta. Heillä kellään ei ole lapsia ja ei varmaan ihan hetkeen ole tulossakaan. Musta välillä tuntuu että ne ei jaksa ymmärtää mun nykystä arkea, saatika sitten tulevaa. Toivon ettei ne kaverit jää pois mun elämästä lapsen takia, mutta pelkään että niin käy. Mä en aijo jatkuvaan syöttöön lähtee kaupungille shoppaileen ja lounaalle ja drinkille yms.. pienen vauvan kanssa. Se oli kivaa sillon kun ei lasta ollu, mutta nyt arki muuttuu. Ja luulen että ne ei viitti aina meillekään tulla, niillä on ehkä vähän sellanen asenne että ei lapsi saa olla esteenä menemiselle.
Täytyy vaan uskoa että ystävyys säilyy.

Mutta sitten olen näin raskauden myötä lähentynyt muutaman vanhan kaverin kanssa, joilla on jo lapsia, tai ovat kans nyt raskaana. On ollu kiva jakaa kokemuksia sellasten kanssa jotka ymmärtää missä mennään, ja kuunnella hyviä neuvoja.
 
Minä olin varsinkin ennen esikoisen syntymää tosi sosiaalinen, aina menossa ja keksimässä kivaa puuhaa kaveriporukalla. Mut sit kun aloin odottaan niin voin sanoa et siinä vaiheessa huomas ketkä oli ns. oikeita ystäviä. Opiskelukaverit lakkas melkeenpä heti pyytämästä mua mihinkään eikä suurimmasta osasta vielä tänä päivänäkään juuri mitään kuulu (vaikka siis vielä opiskelen). Olen kyllä tosi onnellinen kaikista niistä vanhoista ystävistä jotka välimatkasta huolimatta haluaa olla osa meidän perheen elämää <3 En tosiaan tiedä mitä tekisin ilman heitä koska mulle kaverit on ollu aina tärkeitä.

Mut ymmärrän kyllä siiriä hyvin. Olo saattaa olla yksinäinen, varsinkin kun lähipiirissä ei muilla oikein noita lapsia ole. Oman perheen kanssa suhteet läheni tosi paljon esikoisen syntymän myötä mutta kyllähän sitä ystäviäkin kaipaa [:)]
 
Täällä ystävät vähentyny viime vuosina hurjasti ja ennen tosi läheisetkin suhteet on nykyään "pinnallisia" kaverisuhteita. Oon tosi huono myöskin ystävystyyn uusien ihmisten kanssa, vaikka oon kyllä luonteeltani sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Mä en vaan osaa sillai jutella oikein kenenkään kanssa mistään omista jutuista sillai syvällisemmin kahdestaan, vaan oon enemmänkin sellanen "ryhmäluonne".. viihdyn ja rentoudun paljon paremmin isossa porukassa, kun vaan kahden jonkun kanssa. Toi mun ukkokulta on oikeastaan ainut mun oikeasti hyvä ystävä, jolle voin puhua ihan mistä vaan, milloin vaan ja soittaa vaikka keskellä yötä jos ollaan eri paikoissa. Vähän kyllä harmittaa, kun en yhtään sellaista ystävää omista, jolle voisin (tai lähinnä kehtaisin) soittaa kun on paha mieli tai kun haluisin jakaa iloni jonkun muunkin kun ukon kanssa.. ja olis kyllä hienoa et olis joku jolle vois soittaa silloin kun "mies on idiootti" [:D]

Oon tästä mun lähi kaveripiiristä ensimmäinen, jolle on lapsi tulossa ja tuntuu et pari tosi pitkäaikasta kaveria vähän vierastaa mua sen takia. Ne ei tulokkaasta mitään oo kyselly missään vaiheessa, enkä mäkään juurikaan vauvasta heille puhu, kun korkeintaan jossain sivulauseessa aina silloin tällöin. Enkä kyl kauheesti tykkää muillekaan kavereille vauvasta höpötellä, vaik he mun kanssa innoissaan onkin. Mies on siis tässäkin asiassa ainut kelle touhotan hassuista mahan asennoista ja neuvolakäynneistä.. sen takia tää foorumikin on mulle ihan kauhean tärkeä paikka - jonnekin kun tätä jännää aikaa on ihana päästä purkamaan :)
 
Muakin vähän harmittaa ettei kaverit kysele mitä vauvalle kuuluu, tai millanen mun vointi on. Tai sit kun ite puhuu, tuntuu ettei niitä oikeestaan kiinnosta. En sit tiä luulenko vaan. Olis vaan niin hirveen ihanaa jakaa niiden kanssa mulle tosi tärkeää asiaa. Mutta eipä sitten tuu kauheesti puhuttua, en halua pitkästyttää mun vauvajutuilla. [&:]
Mutta tää foorumi on kyllä huippupaikka!! Täältä on ihana lukee muiden kirjotuksia ja ajatuksia, huomaa ettei ole yksin ja ainut. Välillä kiva kertoo omiakin kokemuksia. Onneks tällänen paikka on olemassa.
Eli puretaan tänne vaan kaikki vauva ilot, surut ja huolet!! [:D]
 
Mulla on yks tosi hyvä ystävä joka valitettavasti asuu eri paikkakunnalla, kourallinen kavereita, miehen kaverit ja sit löytyy noita "vaihetaan kuulumiset jos törmätään"-tyyppisiä tuttuja. Jonkun verran tietty auttaa se että miehen sisko asuu tossa kävelymatkan päässä joten sinne voi mennä höpisee jos siltä tuntuu [:)] Mutta aika pitkälti siis sama tilanne kuin ennen raskautta.
 
Mulla on myös niin päin että ne muutamat lähimmät ystävät ovat lapseutuneet jo paljon ennen mua. Joten nyt kun itse "vanhana kääkkänä" esikoistani odottelen niin mielumminkin suhteet vaan entisestään lähentyvät [:)]
Ja meidän porukka on aina pitänyt huolta että raskaana olevat ja synnyttäneet otetaan mukaan menoihin. Ihan vähän harmitti kun viime lauantaina olis ollut naisten ja lasten yhteinen hemmotteluilta ystävän luona enkä jaksanut lähteä kun supisteli kovin ja olin ihan raato työviikon jäljiltä [:(]
Kaiken kaikkiaan saman kokeneiden ystävien tuki on kullanarvoista! Ja tämä foorumi - ei tarvi pohtia keskellä yötä voisko nyt jostain asiasta alkaa häiriköimään kavereita. Vauffiin vaan ja vertaistukea hakemaan [:D]
 
mulla oli ennen monta kaveria, ajan kuluessa monet tyypit on karsiutunut pois. johtunee siitäkin, että oon asustellut suhteellisen monella paikkakunnalla 16-vuotiaasta eteenpäin.
kun aloin seurustelemaan, porukkaa karsiutui lisää pois. mahan kasvun myötä on näköjään karsiutunut enemmänkin...
onneks on ne muutama, joitka ei oo lähtenyt mihinkään.

ärsyttää kyllä, että silloin, kun olin sinkku tai en ollut raskaana, niin kyllä seura kelpas. varsinkin kun oli kyse bileistä ja erilaisista reissuista. mutta noh, olihan se odotettavissa.

muutamat ihmiset tuntuu käyttäytyvän tosi tökerösti, eräs vanha hyvä kaveri ei oo kertaakaan kysynyt mitään tulevasta vauvasta, ei edes onnitellut. en mä oo sit viittinyt edes kertoo mitään...

mä oon myöskin kaveriporukan ensimmäinen, joka lapsen saa. tavallaan tosi yksinäinen olo, kun ei oo läheisiä ystäviä, joiden kanssa jakaa itelle tärkee ja iso asia. onneks on tää foorumi, mä olisin varmaan ihan maissa välillä ilman teitä :)

perhesuhteet sen sijaan on parantunut hirveesti, mutta perhe on eri asia kun ystävät.
pitää olla onnellinen niistä parista tytöstä, jotka on pysynyt rinnalla, vaikka elämä onkin muuttumassa. tuntuu, että niiden muutaman kanssa suhde on mennyt jopa parempaan suuntaan. <3
 
oon ihan kade teille joilla on ees ne muutamat oikeet ystävät.
todellakin onneksi netti on keksitty ja nää foorumit [:)]
 
Jos rehellisiä ollaan, niin mä ainaki oon ihan riippuvainen tästä foorumista [:D]
 
sama täällä [:D][:D] vau-addikti.

en mä niin noita muita osastoja lue, mutta tää "laskettu aika marraskuussa 2010" on ihan pakko käydä tarkastaa aina. eikä muutes vaan yhtä kertaa päivässä... [:D]
 
Täällä myös sama homma. pakko käydä kattoon aina kun pääsee että onko kukaan kirjottanu mitään [:)]
 
[:D] hih [:D] minäkin tänne liittyessäni julistin, että en ole mikään ahkerin netteilijä niin joopa joo...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top