Ystävät lapsen syntymän jälkeen?

[Madie]

Haluaisin tietää, miten muilla vanhat ystävät on suhtautuneet lapsen syntymään? Uudelleen synnyttäjillä nyt ei varmaan ole mitään muutosta, mutta entä ensisynnyttäjillä? Varmaan vaikuttaa sekin, onko ystävillä ennestään lapsia.

Itsellä taitaa olla hieman surullinen tilanne, kun ennen raskautta ja raskauden aikana jäljellä oli vain 3 hyvää ystävää. (muut kadonneet muuttojen ym. yhteydessä jo aiemmin) Nyt taitaa jäljellä olla peräti yksi! Tämä ystävä on kiinnostunut vauvasta ja onkin tavannut vauvan jo kahdesti vaikka asuu monen sadan kilometrin päässä. Nämä muut kaksi onkin ihan toinen juttu. Toinen heistä soitti ensimmäisen kerran onnitellakseen viime viikon perjantaina jolloin poika oli 6vko ja 3vrk! Hieman loukkaa, ettei edes onnitteluviestiä viitsinyt vauvan syntyessä laittaa.
Sitten tämä toinen ystävä, jonka luulin olevan kaikkein parhain ystäväni. Pyysin hänet jopa kummiksi, mutta ristiäisten aamuna laittoi viestin, että on sairas eikä pääse tulemaan. Hänkään ei ole vielä osoittanut mitään merkkejä, että haluaisi nähdä lasta vaikka onkin facebookin välityksellä kysellyt kuulumisia silloin tällöin. Puhunut vaan, että tulee JOSKUS käymään. Hänelle kerroin vielä raskaudesta toisena heti miehen jälkeen!

Kellään ystävistäni ei siis ole ennestään lapsia ja olenkin ehkä hieman nuori äidiksi 21-vuotiaana ja ehkä siis nykyään vaan "hidastaisin" ystäviäni. Ei kuitenkaan ole kauhean kiva tilanne, jos kaikki entiset luottoystävät katoaa.

Kertokaa omia kokemuksianne jos viitsitte[:)]

 

[Emilia]

Eipä ole hurjaa seuraelämää täälläkään. Minulla on tasan yksi samanikäinen kaveri jolla on lapsia, vuoden ikäinen poika ja pikkukakkonen syntyy piakkoin. Silloin tällöin kyläillään ja muusta ei osata enää puhuakaan kuin lapsista. Yksi lapseton lapsuudenystävä on säilynyt raskaudesta ja lapsesta huolimatta, ollaanhan me tunnettu jo yli kymmenen vuotta [:)] Hänen kanssaan nähdään ehkä kerran kuussa.. Hän tuntuu olevan aidosti kiinnostunut elämästäni ja vauvasta, kyselee kuulumisia ja ostelee pojalle vaatteita [:D]

Mutta muut.. Ennen vakavampaa parisuhdetta ja lasta tuli juhlittua paljon ja koulukin piti huolen siitä, että jonkinlainen kontakti säilyi muihin ihmisiin. Olin vasta 17 kun muutettiin siipan kanssa yhteen, jo silloin tuntui että painin ihan eri sarjassa muiden saman ikäisten kanssa. Kummasti ne kaverit vaan kaikkoavat kun elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Pikkuhiljaa yhteydenpito kavereihin hiipui, eikä minua pyydelty enää mukaan baariin tai kahville. Vikaa on myös minussa, sitä kun ei vastarakastuneena osannut muuta ajatellakaan kuin omaa mussukkaa ja kotisohva kiinnosti enemmän kuin biletys. Nyt elämäni pyörii vain lapsen ja siipan ympärillä eikä muusta osaa puhuakaan kuin vauvasta. Ns. kavereita on käynyt kerran katsomassa vauvaa, luvanneet tulla käymään uudestaan ja kutsuneet meidät kylään, mutta siihen se on sitten jäänyt, enkä kyllä ihmettele. Eihän meillä ole enää mitään yhteistä. Madie sanoi hyvin, että nuorena äitinä "hidastaisi" muita, siltä se minustakin tuntuu. Ihan tyytyväinen olen silti tähän, en vaihtaisi miestä ja lasta pois mistään hinnasta!

Seurakunnan perhekerho kiinnostaisi kovasti, kun vain jostain löytäisin ne tapaamisajat. Siellä voisi tavata muita äitejä ja vissiinkin siellä oli myös jotain luentoja yms.. Vauvauintiakin voisi kokeilla kunhan poika on vähän isompi.. Eiköhän oteta kaikki yksinäiset Miun neuvosta vaari, ja etsitään uudet lapselliset sydänystävät! [;)]

 

[lemppi]

Minultakin kaikonneet miltei kaikki ystävät. Jo raskausaikana huomasin yhtäkkiä että parhaat ystävät eivät ole mitään yhteyksiä enää pitäneet, yksi kaveri on pysynyt rinnalla.... Itse kaipaisin juuri sellaista ystävää joka ymmärtäisi myös näitä vauva juttuja ja sitä ettei enää kerkee ja pysty menemään niin kuin ennen, eikä aina vain haluisi puhua uusista mies valloituksistaan tai baari-illoistaan. Ja että olen kumminkin vielä sama ihminen nyt mulla on vaan lapsi, ei lapsi ole minua muuttanut, se on tuonut vaan lisää!

 

[Madie]

Ihan totta Miu, eihän se mikään tosi ystävä ole, joka jättää jos toinen saa lapsen!
Harmi, että muillakin on ystävät kadonneet. Tuollaiset perhekerhot tai muut vastaavat olis kyllä hyvä idea[:)] Mulla on vaan ollu joku kynnys mennä sellaiseen. Pelkään kai, että mua ei oteta porukkaan tai jotain. Tyhmää kyllä, kannattais varmaan edes käydä koittamassa.

 

[lemppi]

Tosiaan ihanaa Miu kun mulla on sinut! muuten en pääsis purkamaan kunnolla tunteita, ja olisin varmaan jo hulluuden partaalla....
Huomaa kyllä oikeasti että ne "hyvät ystävät" aika hääppöisin perustein unohtavat, onhan se kurjaa kuunnella vauvan kakka juttuja :P Mitään perhekerho sydeemejä ei täällä pikku kaupungissa ole enkä kyllä tiedä olisikohan mikään mammapiiri mun juttu, varmaan rupeis vaan ärsyttämään jos sattuu joitain "super-äitejä" samaan piiriin [:D]

 

[Eemi03]

Sitten kun vauvat vähän kasvavat ja alkavat ulkoilla hiekkalaatikoilla ym. puistoissa niin sieltä löydätte niitä ihan lähialueen äitejä, jotka ovat painineet saman asian kanssa. Ette vain välttämättä ole olleet tietoisia toisistanne vaikka lähellä asuttekin.

Tämä ihan pienen vauvan aika on varmaan monelle äidille "yksinäistä" aikaa. Ja varsinki teille nuorille, joilla se kaveripiiri ja kaverit yleensäkkin ovat tähän asti täyttäneet elämän. Madie on todellakin tosi surullista sinunkin tilanne, niinkuin Lemppilläkin ja kaikilla muilla joille samalla lailla käy. Mutta uskokaa vain, että uusi ystäväpiiri löytyy ihan varmasti jossain vaiheessa. Ja nämä taakse jääneet ystävät todennäköisesti ottavat yhteyttä sitten kun itse ovat raskaana ja kaipaavat neuvoja tai jotain muuta tukea.

 

[Nemiah]

Tuttua, niin tuttua.

Yksi ystävä ei ole ollut yhteydessä sen jälkeen kun kuuli odotuksesta ja ei ole suostunut tapaamaan kertaakaan sen jälkeen. Aina on jotain ettei pääse tms. Ymmärrän, että voi olla kova pala koska hän itse kärsii lapsettomuudesta, mutta niin kiduin minäkin sitä lähes 10vuotta joten.. enkä itse kumminkaan ikinä silloin hylännyt ketään vain sen takia, että se olisi loukannut kun joku toinen raskautuikin ja minä en.

Toinen ystävä sitten taas joka ei ollut niin läheinen on tullut entistä läheisemmäksi[:D]

 

[Lidia10]

Mä oon ajatellu asian niin, että on ystäviä, jotka ovat ystäviä elämäntilanteesta huolimatta (öö, niitä ei ole paljon) [8|] ja sitten, että on kavereita, jotka kuuluvat johonkin elämäntilanteeseen tai -vaiheeseen. Musta se on ihan luonnollista, että kaveripiiri pikkuhiljaa vaihtuu elämäntilanteiden muuttuessa. Helposti sitä itsekin tutustuu tai rupeaa juttusille samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja on ihan ok, että joidenkin kanssa yhteydenpito laantuu, kunhan se on vain molemminpuolista, et ei mitään riitoja tai näin, mutta että ei vaan ole välttis niin paljon yhteistä enää, mutta että ei mitään negatiivistakaan tuu väliin. Ja et niitä ajattelee ihan lämmöllä, muttei vaan löydy enää aikaa tai jotain pitää yhteyttä.

Toivottavasti löydätte uusia lapsellisia kavereita! Mua huvittaa, kun huomaa, että monet tulee nyt helpommin juttusille, jos niillä itelläkin on vauva - ajattelin eka että mites et ollut minusta aiemmin kiinnostunut, mutta ei se o paha asia, että joku joka ei aiemmin kiinnittäny mitään huomiota on nyt kinnostunut, kun on vauvautunut - ehkä en itekään ollut sen seurasta aimmin niin kiinnostunut?

Seurustelemaan ku rupesti niin oli huvittava huomata, että oli luullut olevansa kaveri monen pojan kanssa - kas kummaa, osa ei edes tervehtinyt enää tai pysähtyny juttelemaan kun kaupungilla törmättiin, vaikka aiemmin oltiin oltu paljonkin tekemisssä! [:D] No, ei sitä itekään ollut niin kiinnostunut enää yhteydenpidosta, vaikkei mitään ollut välillä ollutkaan. Sitä vaan alkoi hengaamaan enemmän pariskuntien kanssa...