Ystävä raskaana ja itsellä keskenmeno

Kyselisin hiukan neuvoa, mitä sanoa ystävälleni, kun en tiedä pystynkö kohtaamaan häntä nyt. Plussasimme kesällä muutaman päivän välein ja lasketulla-ajalla olisi ollut viikko eroa. Minun raskauteni vain keskeytyi jo joitakin viikkoja sitten. Kuvittelin pystyväni suhtautumaan ystäväni raskauteen, mutta jo tuore ultrakuva facebookissa sai itkemään. Ystäväni on minulle tärkeä ja toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta en usko että pystyn kohtaamaan häntä vielä. Miten kertoa tämä loukkaamatta ystäväni tunteita ja saamatta hänen oloaan hirveän kurjaksi takiani? Olisihan hänkin toivonut raskauteni jatkuvan.

 

[Rosalina]

Ensteks: osanotot. Kurja juttu...:((

Kerro ystävällesi rehellisesti miltä susta tuntuu ja että se ei ole mitään henkilökohtaista, vaan että tietenkin toivot hänelle ja hänen vauvalleen kaikkea hyvää. Mutta koska keskenmeno on sulla vielä niin tuoreena mielessä niin sun täytyy saada rauhassa käsitellä ja käsittää asia ilman, että tulet suotta katkeraksi ystäväsi raskauden johdosta. Oman vauvan menetys on aina kipeä ja arka paikka, ja sitä pitäis saada käsitellä ja surra rauhassa. Oloa ei oikein helpota ystävän kasvava vatsa, niin se vaan on vaikka olisitkin onnellinen hänen puolestaan.
Jos hän on tosi ystävä ja ystävyyden arvoinen niin ymmärtää ja antaa sun ottaa hetkeksi etäisyyttä tilanteeseen.
Isot tsempit!!

 

[Rosytar]

Moi Voin kertoa että kaksi siskoistani oli raskaana samalla kertaan kuin minä. nuoremmaisella kuoli kohtuun 8vko. Toisella lapsella, niin paha kehityshäiriö että oisi kuollut synnyttyä, jolloin synnytti 26vko:lla pojan ja hautaisivat. itsellä on nyt terve kohta 2v poika. Ja nyt raskaana. siskoistani sai huhtikuun viimenen päivä terveen pojan, hän joka joutui hautaan poikansa. Koin epäreilua oloa raskaudesta koska muutenki minulla oli ennestää 2 lasta. Ainut mikä tässä oli pahinta en saanut olla tukemassa, kaikki hoidettiin hiljaisuudessa. Ja nyt kun siitä on puhuttu ja haettu tukea, ei ole pystynyt tukemaan 100% , koska ei saanut olla tukemassa silloin kun ajan hetki oli. Mutta olen todella pahoilla tapahtuneisuudesta. Voi kertoa että yleensä syy keskenmenoon on, kun kehitys ei ole mennyt asianmukaisesti. Jolloin luonto tekee tehtävänsä vaikka se sattuu ja lapsi haluttu. Elämä on aina epäreilua mutta muista että sinua ei pysty tukee ystävä, jos jätät kertomatta. Mieti jos asia olisi ollut toisinpäin. Olisitko toivonut, että ystäväsi olisi jättänyt kertomatta?

 

[Rosytar]

Alissa23: Kiitos myötätunnosta. Taidat olla oikeassa, parempi vaan selittää asia kunnolla ja toivoa että ystäväni ymmärtää.

Rosytar: Kiitos myös sinulle vastauksesta ja myötätunnosta. Juuri tuon haluaisin välttää, että ystävälleni tulee turhaan epäreilu olo raskaudestaan, vaikka hänelle on kyllä ensimmäinen. Itsellekin olisi ollut.

Ystäväni tiesi raskaudestani alusta asti, ehdittiinhän jo yhdessä iloitakin että ollaan äitiyslomalla samaan aikaan. Olen myös kertonut keskenmenosta jo siinä vaiheessa kun sitä vasta epäiltiin ja miten asiat ovat siitä pääpiirteissään edenneet (puhelimessa ja tekstiviesteillä). En vain kestä nähdä sitä kasvavaa mahaa, en kuulla millä viikolla hän on (siitä tietäisin heti millä viikolla olisin itse), en kuulla neuvoloista enkä ultrista. Mikä tahansa näistä saisi minut itkemään ja se olisi kurjaa sekä minulle, että ystävälleni. Uskon kyllä että ajan myötä asia ei ole enää niin kipeä. Tuntuu vain siltä että petän ystäväni, koska hän on aika yksin raskautensa kanssa ja tarvisi tukeani elämänmuutoksessa todennäköisesti enemmän kuin minä hänen tukeaan keskenmenossa. Kohdun tyhjennys ei mennyt ihan helpoimman kautta, mikä varmaan on pitkittänyt keskenmenosta toipumista.

 

[Rosytar]

Piti vielä lisätä Rosytar, että olen pahoillani siitä mitä perheesi on joutunut käymään läpi! Vaikka siskoillasi on ollut vaikeaa, on sitä ollut varmasti sinullakin heidän tukenaan. Elämä vain ei ole reilua tässäkään asiassa, eikä nämä ole ikinä kenenkään syytä.