Yllätys raskaudet
- Ketjun aloittaja ansaki
- Aloituspäivämäärä
Meillä nyt kolmas lapsi tulossa ja jälleen kerran ehkäisystä huolimatta. Mutta kaikki yhtä ihania ja rakkaita vaikka eivät niin suunnitelmien mukaisia! 
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kiva tai no kiva ja kiva, miten sen nätisti sanoisi että mie en oo ainut "perus" tilanteessa oleva.Mulla käytössä ehkäisyrengas ja eilen plussasin. Todellinen yllätys siis, senkin suhteen että mulla ei ole vakituista suhdettavakituinen seksisuhde joo, mutta yh olen. Ennestään löytyy kolme poikaa.
Eli avo/avioliitto jne...
Mullakin 3 poikaa.
Nykyisen miehen vai onko se miesystävä...kanssa ollaan oltu yhdessä vasta 4 kk (kavereita vähän kauemmin, mutta aika vähän sitäkään) eikä siis asuta yhdessä.
Tietoisesti jätettiin ehkäsy käyttämättä, kumpikin vauvaa toivoi...niin hullulta kun se noin lyhyen yhdessä olon suhteen voi jonkun mielestä olla... Noh, meidän elämä, meidän perhe :)
En vaan todellakaan uskonut että tärppää heti ekalla!
Nyt ainakin tuntuu, että tänään kun käytiin miehen kanssa yhdessä neuvolassa ja ultrassa, hän on tosiaan 100% mukana hommassa. Ja tunteet asioiden suhteen mun päässä asettui ja rauhottui.
Mie enemmän oon ollu vähän hölmistynyt että kuinkas näin kävikään :D
En oo uskaltanut äidilleni kertoa vielä uutisia kun pelkään reaktiota.
Miehen vanhemmat otti uutisen tosi positiivisesti.
Miten "hömppis" sulla, onko tulokkaan isä jo tietoinen? Miten otti uutisen?
ansaki
Näppärä viestien naputtelija
Huh että on muitakin... 
Itse olen kyllä naimisissa ollut jo 17 vuotta, mutta nämä yllärit sen kun värittävät elämää!:)
Ensimmäinen sai alkunsa pillereiden aikaan (ja olin niiden ottamisen kanssa tosi tarkka!) Toisen kanssa luotettiin siihen, että kun imetin vielä, että ei voi raskautua, niinpä... Ja nyt tosiaan ehkäisykierukan aikana sai alkunsa tämä masu asukki!
No eipähän voi muuta sanoa kuin voihan hormoonit ja pienelle tietysti, että tervetuloa! 
Itse olen kyllä naimisissa ollut jo 17 vuotta, mutta nämä yllärit sen kun värittävät elämää!:)Ensimmäinen sai alkunsa pillereiden aikaan (ja olin niiden ottamisen kanssa tosi tarkka!) Toisen kanssa luotettiin siihen, että kun imetin vielä, että ei voi raskautua, niinpä... Ja nyt tosiaan ehkäisykierukan aikana sai alkunsa tämä masu asukki!
No eipähän voi muuta sanoa kuin voihan hormoonit ja pienelle tietysti, että tervetuloa! 
hömppis
Jostain jotain jo tietävä
Joo no meillä myös 5kk suhde takana.. Tunteita on mutta en tiedä onko niin paljoa että yhdessä tää pidettäis. Miehellä ennestään kaksi lasta. No olihan se shokissa, mutta sanoi että lopullinen päätös on mun eikä painosta mua mihinkään. Tuskin tulisi olemaan kuitenkaan ns.vakituisesti tässä mukana että punnitsen nyt vaihtoehtoja.. Toisaalta haaveissa on ollut vielä se yks lapsi, ja jos se on tämä niin mikäs siinä. Tukiverkostoa onneksi löytyy.
Ele84
Näppärä viestien naputtelija
Esikoisen kanssa kävi vähän odottamattomasti, kun heinäkuussa tapasin uuden miehen ja elokuun lopussa plussasin. Olin juuri vaihtanut ehkäisyn pillereistä renkaaseen ja siitä huolimatta tulin raskaaksi. Onneksi elämä vei kerrankin onnellisempaan suuntaan ja nyt odotan tosiaan toista lasta (ihan harkittu ja yritetty) ja mies on sama ja sormuksiakin on vaihdettu.
Vähän aikaa vikasta postauksesta mutta vastaanpa silti! Itse olen tänä vuonna täyttänyt 20, plussatestin tein 17.8. Järkytyksenä tuli, kun en koskaan ole lapsia tai sitoutumista toivonut. Näillä nyt kuitenkin mennään.
Ja mulla oli siis kuparikierukka ollut paikallaan kolmisen vuotta raskaaksi tullessa.
Ja mulla oli siis kuparikierukka ollut paikallaan kolmisen vuotta raskaaksi tullessa.
K
K_@tri
Vieras
Minäkin yhen ylläri plussapallon omistaja!
Mulla on siis sellanen tausta et viimesimmät menkät menee heinäkuun loppuun. Elokuussa tein nega testejä USEITA ja kierto veny yli 60pv mittaseks. Varasin gynen. Hermo meni ja aattelin et jos mussa vikaa on niin se selvitetään nyt. Varasin yksityisen gynen, pulitin 150e mutta sain tietää että 29.9 olin n. 4vk raskaana. Olin ihan yllättynyt, en osannut odottaa kaikkien negojen jälkeen. Nyt 28.10 kävin uudelleen ultrassa ja silloin näkyi 9+1 viikon ikänen alkio, sykkeet tykytti hienosti ja lääkäri mukaan kaikki oli juts niinku pitikin. 31.5 olis laskettu aika.
Mulla on siis sellanen tausta et viimesimmät menkät menee heinäkuun loppuun. Elokuussa tein nega testejä USEITA ja kierto veny yli 60pv mittaseks. Varasin gynen. Hermo meni ja aattelin et jos mussa vikaa on niin se selvitetään nyt. Varasin yksityisen gynen, pulitin 150e mutta sain tietää että 29.9 olin n. 4vk raskaana. Olin ihan yllättynyt, en osannut odottaa kaikkien negojen jälkeen. Nyt 28.10 kävin uudelleen ultrassa ja silloin näkyi 9+1 viikon ikänen alkio, sykkeet tykytti hienosti ja lääkäri mukaan kaikki oli juts niinku pitikin. 31.5 olis laskettu aika.
pjertti
Oman äänensä löytänyt
Täällä kans yks Yllätysläinen 
Mun tausta taas on se että, ehkäsyn lopetuksenkaan jälkeen ei tapahtunut mitään jonka vuoksi minut sitten tutkittiin ja todettiin PCOS. Tuomioksi siis sain sen, etten välttämättä näillä munasarjoilla saisi koskaan luomulasta ja että minun tarvitsisi ehkä mennä hoitoihin joista niistäkään ei sitten välttämättä olisi hyötyä.
4vuotta kului ja siinä ohella monen monta negatiivista testiä ja monet itkut, kunnes päätin että en enään edes yritä enkä testaa. Kuukautiset aina oli mitä oli ja väliä saatto olla 100pv:in joten taaskaan ei ollut yllätys ettei kuukautisia ollut vissiin kahteen kuukauteen kuulunut. Ihmettelin sitten että kun mahan kanssa olleet ongelmat joiden syyksi jokunen viikko aikaisemmin päätin olevan stressi (stressasin siihen aikaan muutamista asioista) ja soitin siskolle, että mitä mä tän mahan kanssa teen kun ei maitohappobakteeritkaan auta.
Sisko parhaansa mukaan neuvoi mitä tehdä ja mitä välttää ja loppuun, jos ootkin raskaana. Tuhahin kun en uskonut ja sanoin sen suoraan myös, mutta jokin jäi kaivertamaan. Testasin piruuttani muutaman päivän ovistikulla (oisko ollut 3pv aja 2krt päivässä) ja ihmettelin kun joka päivä molemmilla kerroilla tummat viivat kun eivät ne aikaisemmin ikinä mulle mitään normaalisti näyttäneet
Soitin tätilleni ja kysyin, että mitä mieltä hän on ja iloisesti sanoi vaan, että kipinkapin apteekkiin raskaustestiostoksille. Kävinkin sitten samana iltana ja testasin heti, testi näytti haaleaa plussaa. Nelisen päivää myöhemmin kävin uusilla ostoksilla ja testasin seuraavana päivänä aamuvirtsasta ja ruutuun ilmestyi kaksi vahvaa viivaa
Soitin neuvolaan ja sain ajan seuraavalle viikolle, kun neuvolantäti sanoi ettei asian kanssa voi enään vitkastella ja jotta saadaan selville, että kuinka pitkällä ollaan. Neuvolaan mentäessä taisin siis jo olla rv 10-11 koska viikkoa kaks siitä eteenpäin oli ultra jossa todettiin sillä hetkellä olevan rv 12.. Nyt menossa 16+2
Mun tausta taas on se että, ehkäsyn lopetuksenkaan jälkeen ei tapahtunut mitään jonka vuoksi minut sitten tutkittiin ja todettiin PCOS. Tuomioksi siis sain sen, etten välttämättä näillä munasarjoilla saisi koskaan luomulasta ja että minun tarvitsisi ehkä mennä hoitoihin joista niistäkään ei sitten välttämättä olisi hyötyä.
4vuotta kului ja siinä ohella monen monta negatiivista testiä ja monet itkut, kunnes päätin että en enään edes yritä enkä testaa. Kuukautiset aina oli mitä oli ja väliä saatto olla 100pv:in joten taaskaan ei ollut yllätys ettei kuukautisia ollut vissiin kahteen kuukauteen kuulunut. Ihmettelin sitten että kun mahan kanssa olleet ongelmat joiden syyksi jokunen viikko aikaisemmin päätin olevan stressi (stressasin siihen aikaan muutamista asioista) ja soitin siskolle, että mitä mä tän mahan kanssa teen kun ei maitohappobakteeritkaan auta.
Sisko parhaansa mukaan neuvoi mitä tehdä ja mitä välttää ja loppuun, jos ootkin raskaana. Tuhahin kun en uskonut ja sanoin sen suoraan myös, mutta jokin jäi kaivertamaan. Testasin piruuttani muutaman päivän ovistikulla (oisko ollut 3pv aja 2krt päivässä) ja ihmettelin kun joka päivä molemmilla kerroilla tummat viivat kun eivät ne aikaisemmin ikinä mulle mitään normaalisti näyttäneet
Soitin tätilleni ja kysyin, että mitä mieltä hän on ja iloisesti sanoi vaan, että kipinkapin apteekkiin raskaustestiostoksille. Kävinkin sitten samana iltana ja testasin heti, testi näytti haaleaa plussaa. Nelisen päivää myöhemmin kävin uusilla ostoksilla ja testasin seuraavana päivänä aamuvirtsasta ja ruutuun ilmestyi kaksi vahvaa viivaa
Soitin neuvolaan ja sain ajan seuraavalle viikolle, kun neuvolantäti sanoi ettei asian kanssa voi enään vitkastella ja jotta saadaan selville, että kuinka pitkällä ollaan. Neuvolaan mentäessä taisin siis jo olla rv 10-11 koska viikkoa kaks siitä eteenpäin oli ultra jossa todettiin sillä hetkellä olevan rv 12.. Nyt menossa 16+2
Pjertti, sun tarina kuulostaa niin tutulta! Me yritettiin miehen kans vauvaa vuosi ja sit kävin gynellä, joka antoi pcos diagnoosin ja lapsettomuustuomion... Menkat on aina olleet ihan hirveät ja epäsäännölliset! Sitten eräs kaunis päivä, viiden vuoden jälkeen, kun olin kysyjille jo vastannut, että meille ei koskaan tule lasta, tein positiivisen testin! Ja heti perään samana päivänä neljä lisää! :D ja kaikki näytti yhtä vahvaa plussaa! Nyt se vauva on toimelias kaksi vee ja toinen luomuvauva on masussa! :) muuta en osannut yhdistää oireiden helpottamiseen kuin reippaan liikunnan ja macajauheen käytön!
pjertti
Oman äänensä löytänyt
Oi ihanaa han_sunen, olen kyllä lueskellut että ei se pcos välttämättä täysi tuomio ole mutta hankaloittaja, silti vuosien yrittämise jälkee melkee tulee se olo et tuomioha se on ja sitten ehkä onnistuukin 
Nyt olot hieman helpottunu tai no miten sen ottaa
Mahassa välillä kiertää tms. ja harvoin pahoinvointia. Väsymystä, päänsärkyä... Näitä lähinnä ja tuntuu ettei mikään helpota
Nyt olot hieman helpottunu tai no miten sen ottaa Mahassa välillä kiertää tms. ja harvoin pahoinvointia. Väsymystä, päänsärkyä... Näitä lähinnä ja tuntuu ettei mikään helpota
Meillä nää kaksoset on kyllä kaikinpuolin yllätys. Söin pillereitä raskautuessa ja sitten vielä kaksi tulee, huhhuh. Meillä ei todellakaan ollut ajatus kolmatta tehdä näin perään, esikon ja kuopuksen ikäero 1v3kk ja nyt näille tulee kuopukseen ikäeroa 1v6kk.
Pitkään mietin että mitä tässä nyt tehdään mutta päädyimme kuitenkin lapset pitämään.
Meillä menee auto vaihtoon, mihinkään tavalliseen farkkuun ei mahdu kahta kaukaloa ja kahta istuinta samaan aikaan. Pyykinpesukone tarvii varmaan vaihtaa isompaan ja kuivausrumpu vois olla aika jees. Talossa onneksi tilaa piisaa joskin lapset joutuvat huoneet jakamaan kun ei ole kun kaksi lapsille sopivaa makkaria. Tilaa kyllä muuten riittää sisällä ja ulkona, asumme siis ihan maaseudulla.
Pitkään mietin että mitä tässä nyt tehdään mutta päädyimme kuitenkin lapset pitämään.
Meillä menee auto vaihtoon, mihinkään tavalliseen farkkuun ei mahdu kahta kaukaloa ja kahta istuinta samaan aikaan. Pyykinpesukone tarvii varmaan vaihtaa isompaan ja kuivausrumpu vois olla aika jees. Talossa onneksi tilaa piisaa joskin lapset joutuvat huoneet jakamaan kun ei ole kun kaksi lapsille sopivaa makkaria. Tilaa kyllä muuten riittää sisällä ja ulkona, asumme siis ihan maaseudulla.
onko teille muille ylläriodottajille tuttua tällanen ahdistuneisuus? itsellä jo 3 tyttöä aikaisemmin ja oltiin ajateltu ettei neljättä enää. mies oli kyllä jo pitkään ääneenkin haaveillut vielä vauvasta, minulle ehdoton ei. Viikko meni testin jälkeen (viikko ennen sitä) totutella ajatukseen. Sen jälkeen kovasti innostuin ja nyt taas rv15-16 alkanut tuntuu vahvasti ahdistavalta ajatus. Vaikka pikkuista en antaisi mistään hinnasta enää pois :'( ärsyttää kun vaihtelee mielialakin niin usein (toisaalta erittäin hyvä että on niitä hyviäkin hetkiä niin paljon)
omenansiemen
Jostain jotain jo tietävä
Mulla vaikken ylläriodottajiin kuulukaan niin tänään on tullut hirveä ahdistus etten mä tätä haluakkaan, elämä menee pilalle ja nuoruus jää elämättä ym ajatuksia. Tälläisiä päiviä on tosin hyvin harvoin ja suurimmaksi osaksi odotan lasta kuin kuuta nousevaa ja nautin raskaudesta. Ehkä se vaan kuuluu tähän äitiyteen! :/
frozenflower
Sanaisen arkkunsa ammentaja
omenansiemen, tuo kuuluu kaikille (tai niin ainakin neuvoloissa ja kirjoissa väitetään...) äideille. Älä huoli!
Mietin esikoisen kohdalla monesti ja niin olen tämänkin kohdalla miettinyt. En edes osannut rakastaa tai olla kiintynyt esikoiseen ennen syntymää. Kun hänet nostettiin heti synnyttyä syliini, olin aivan rakastunut ja valmis antamaan kaikkeni.
Lapsen synnyttyäkin tulee varmasti lähes jokaisella jonakin kertana väsyneenä aatos "Tein elämääni suurimman virheen", mutta ne ovat vain hetkiä, jolloin pitää hengähtää ja poistua paikalta jos pahalta tuntuu :)
Ps. Anteeksi kun en tänne kuulu, mutta näitä on mielenkiintoista lukea!
Meillä ei varsinaisesti yllätys ollut. Olin juuri miehelle sanonut että tämän kierron jälkeen en jaksa enää yrittää. En laskenut päiviä ja hups huomasinkin kuukautisten olevan myöhässä.
Miehelle töihin viestiä, että hakee raskaustestin töistä tullessaan ja suutuin kamalasti, kun hän "meni tuhlaamaan yli 20€ digitaaliseen viikkonäytölliseen, eikä parin euron liuskoihin"
Ylläri olikin positiivinen, kun pettyneenä kastoin testin pissaan ja näyttöön ilmestyi "Raskaana"!!!
Mietin esikoisen kohdalla monesti ja niin olen tämänkin kohdalla miettinyt. En edes osannut rakastaa tai olla kiintynyt esikoiseen ennen syntymää. Kun hänet nostettiin heti synnyttyä syliini, olin aivan rakastunut ja valmis antamaan kaikkeni.
Lapsen synnyttyäkin tulee varmasti lähes jokaisella jonakin kertana väsyneenä aatos "Tein elämääni suurimman virheen", mutta ne ovat vain hetkiä, jolloin pitää hengähtää ja poistua paikalta jos pahalta tuntuu :)
Ps. Anteeksi kun en tänne kuulu, mutta näitä on mielenkiintoista lukea!
Meillä ei varsinaisesti yllätys ollut. Olin juuri miehelle sanonut että tämän kierron jälkeen en jaksa enää yrittää. En laskenut päiviä ja hups huomasinkin kuukautisten olevan myöhässä.
Miehelle töihin viestiä, että hakee raskaustestin töistä tullessaan ja suutuin kamalasti, kun hän "meni tuhlaamaan yli 20€ digitaaliseen viikkonäytölliseen, eikä parin euron liuskoihin"
Ylläri olikin positiivinen, kun pettyneenä kastoin testin pissaan ja näyttöön ilmestyi "Raskaana"!!!
Jonanna83
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ihana lukea pjertti ja han_sunen, teidän tarinat on ihan kuin minun elämästä. Kaksi vuotta sitten tajusin vasta 10viikolla että olen raskaana (monen vuoden turhien yritysten jälkeen) ja nyt toinen luomuvauva tuon 2 vuotiaan seuraksi olisi tulossa toukokuun puolessa välissä. On se elämä vaan niin ihmeellistä.