Ehkä mäkin vain opettelen kuuntelemaan omaa kroppaani. Mulla ei oo ees luomumenkkoja vielä ollut, niin nopeasti kaikki vaan tapahtui pillereiden jälkeen.
Mä oon vaan sellainen kaikkimullehetitännenyt, että vaikka kuinka yritän ajatella, että tulee jos tulee ja jos ei tuu ni ei tuu, niin ei se vaan meinaa onnistua.
Toivottavasti sulle pian plussatuulet puhaltaa ja pieni pysyy matkassa loppuun saakka.
Mä sanoin miehelle km:n jälkeen, että en tiedä haluanko nyt aikoihin edes ajatella uutta raskautta, koska en ole valmis taas kohta kokemaan tätä kaikkea. Pessimisti ei pety!
Musta tuntuu että kaikista kamalinta kkm:ssa oli se itse operaatio. Istuin aamulla kotisohvalla itkemässä, että kohta pitää laittaa pillerit syvälle jonnekkin, ja siitä se sitten alkaa. Se tuntui jotenkin nöyryyttävältä.
En voi edes kuvitella, miten rankkaa on toinen, saatikka kolmas. Huh. Hurjasti tsemppiä sulle!
Menipäs synkäksi!
Elämä voittaa!