Yleinen vai harvinainen nimi?

[Vargynja]

Meillä on täällä tuore artikkeli harvinaisista nimistä. Tästä tuli mieleen, annatko sinä lapselle mieluiten yleisen vai harvinaisemman nimen? Voisitko ajatella antavasi jonkin artikkelin nimistä?

Itse haluan antaa lapselle kohtalaisen tavallisen nimen, mutta ei kuitenkaan top 10 yleisimpiin nimiin kuuluvia. Ei siis nimeä, jota on luokalla sitten kolme samaa, mutta ei silmiinpistävän erikoistakaan.

Artikkelin nimet on suurin osa omaan makuuni liian erikoisia. Tyttöjen nimistä Halla voisi tulla kyseeseen. Aamu-Usva on myös nätti, mutta en halua antaa nimeä, jossa on väliviiva. Poikien nimissä sama juttu, mutta on siellä Havu, Tuisku ja Myrsky kivoja. Kuurakin voisi mennä, mutta jotenkin ensimmäinen mielleyhtymä siitä on tyttö.

 

[Pilkki24]

Mieluummin aika yleinen. Miulla on itsellä sinällään ihan tavallinen nimi, mutta kirjoitusasu on tavallisesta poikkeava ja inhoan sen jatkuvaa selittämistä.

Tyttö sai aika tavallisen nimen. Se ei ollut suosittu vielä silloin, kun nuorena tyttönä päätin, että tämä on lapseni nimi, jos tytön saan, mutta sen jälkeen on kyllä lisääntynyt huimasti.

Varmaan noista nyt oudolta tuntuvista nimistä tulee ihan tavallisia ajan kanssa tai jos tapaa jonkun kivan ihmisen, jolla sellainen nimi on, mutta nyt tuon kaltaisia erikoisia nimiä tuntuvat ottavan aika huomionhakuiset aikuiset, joiden jutuista on jäänyt usein vähän negatiivinen mielleyhtymä niin en kovin suurella todennäkäisyydellä antaisi sellaista nimeä lapselleni.

Karhuun saattaisin kyllä taipua (vrt esim. Matti, Otso tai Otto, jotka ovat olleet karhun nimityksiä, kun karhun nimeä ei varsinaisesti sopinut sanoa ääneen). Tai Halla menisi tytölle (jos pitäisin talvesta, mutta kun en pidä).

 

[Kali]

En tiedä varmaksi kun niin pitkälle ei olla päästy. Mutta ajattelen että jonkun vähän normaalista poikkeavan nimen haluaisin. Miehestä en tiedä tarkalleen millaisen nimen hän haluasi jos lapsia onnistutaan saamaan joskus. Vähän puhetta itse nimistä ollut muuta kuin että kumman sukunimen lapsi/lapset saisivat jos saadaan lapsia. Muuten vaan ajatellut että en kyllä ns. normaalia nimeä haluaisi antaa mutta en tosin kyllä mitään super erikoistakaan.

 

[AnnMarii]

Itse olen suosinut nimissä hitusen harvinaisempia, mutta en mitenkään erikoisia nimiä. Lähinnä sellaisia joita ei ihan jokaisella tule vastaan. En ole sinänsä noita erikoisempia vastaan, mutta osasta tulee itselle vähän väkisin väännetty olo. Varsinkin nimet joihin pitää väkisin tunkea ylimääräinen vokaali tai vaihtaa konsonantti, jotta ns. tavallinen tylsä nimi olisi jotenkin hienompi. Toki näihin ajan kanssa tottuu ja nimetkin muuttuu.

Mutta sitten taas ne nimet joita pyöriteltiin mielessä jos olisikin tullut poikia olivatkin tietysti juuri niiden vuosien trendinimiä. Ja no kuopuksen toinen nimi on tyttöjen suosituimpien listalla, mutta etunimi on vähän harvemmin vastaan tuleva.

 

[harsokukka]

Meidän lapsella on hyvin yleinen nimi. Haluttiin tavallinen suomalainen nimi jolla on jokin merkitys, eli nimi tarkoittaa jotakin (suomeksi), ja aika monet muutkin ovat näköjään halunneet. Mulla on itselläni harvinaisempi ruotsinkielinen nimi ja olen sen tavaamisesta ja selittelystä saanut tarpeekseni, joten oli ihan tietoinen valinta antaa nimi, joka on hyvin tavanomainen.

 

[Olive]

Meidän tytöllä on suhteellisen harvinainen nimi, yhdessä vaiheessa kuului tohon alle 300 nimeä, nyt on 352 kertaa annettu tuo nimi nimipalvelun mukaan. On tavallisemmasta nimestä (tosin näitäkin on ”vaan” vähän alle 3000) muunnos, yksi kirjain eroa.

Halusin vähän erikoisimman/harvinaisemman, mutta kuitenkin suhteellisen selkeän. Yksi tuttu ei millään meinaa muistaa tota yhden kirjaimen eroa etenkin taivuttaessa, mutta eipä se vakavaa kun ei ole lapsen kanssa sillain tekemisissä

 

[Pilkki24]

Meidän lapsella on hyvin yleinen nimi. Haluttiin tavallinen suomalainen nimi jolla on jokin merkitys, eli nimi tarkoittaa jotakin (suomeksi), ja aika monet muutkin ovat näköjään halunneet. Mulla on itselläni harvinaisempi ruotsinkielinen nimi ja olen sen tavaamisesta ja selittelystä saanut tarpeekseni, joten oli ihan tietoinen valinta antaa nimi, joka on hyvin tavanomainen.

Siulla on selkeästi sama nimentavaustrauma.

 

[AnnMarii]

Nimentavauksesta: ei se suomalainen nimi välttämättä takaa yhtään mitään. Meidän sukunimi on suurimmalle osalle ihan ylivoimainen sanoa oikein. En nyt sitä tässä kerro, mutta teoriassa ihan helppo suomalainen. Ei mitään kummallisia sanoja tai kirjaimia tai että olisi vaikea lausua. Se on lähinnä yhteinen vitsi meillä perheessä että: "ai tuommoisenkin version siitä sai?!". Lista on jo pitkä.. tunnistetaan hammaslääkärissäkin jos joku sanoo nimen väärin. Mutta perheessä jaettuna vitsinä toki helpompi ottaa vastaan kuin etunimi jota pitää yksin selitellä. Sukunimeäni en silti vaihda! Meitä on sen verran vähän. Mieskin sai ottaa omalle nimelleen jatkeeksi. Hänen nimi vasta onkin nyt sitten helppo ja lyhyt (huomaa sarkasmi): kaksi väliviivaa

 

[harsokukka]

Siulla on selkeästi sama nimentavaustrauma.

Kyllä. Ja hyväähän ihmiset tarkoittavat, ei ole päin naamaa ainakaan nimeä haukuttu, mutta koen silti tosi epämiellyttäväksi sen nimen kommentoinnin ja kyselyn ei-läheisissä ihmissuhteissa. Tai että mun mielestä se "ohhoh, ootkos mistä tullut kun sulla on tollainen nimi???" on suorastaan epäkohteliasta.

 

[Pilkki24]

Kyllä. Ja hyväähän ihmiset tarkoittavat, ei ole päin naamaa ainakaan nimeä haukuttu, mutta koen silti tosi epämiellyttäväksi sen nimen kommentoinnin ja kyselyn ei-läheisissä ihmissuhteissa. Tai että mun mielestä se "ohhoh, ootkos mistä tullut kun sulla on tollainen nimi???" on suorastaan epäkohteliasta.

Miusta se on vaan työlästä luetella nimen perään liuta ohjeita miten se kirjoitetaan ja siltikin se on 50% kerroista onnistuttu vääntämään väärin.

Muutoin miun nimi on kyllä hyvin tyypillinen aikakautensa tuotos eikä tuollaisia alkuperäkyselyitä onneksi tule, kun riittää jo tämä tavaaminen. Arjessa en juuri käytä koko nimeä vaan lyhennelmää niin vältyn senkin puolesta.

Tiedän muuten muutaman ulkomaalaistaustaisen, jotka ovat keksineet suomenkielisen lempinimen jota käyttävät arjessa välttyäkseen nimensä selittämiseltä.

 

[Kali]

Mulla itsellä kyllä melko tavallinen nimi paitsi että yhdellä i kirjaimella kirjoitetaan. Niin sitä kyllä todella usein joutuu korjaamaan että nimi yhdellä ei kahdella i kirjaimella kirjoitetaan. Joskus taisi jollain tulla virhe ja jostain syystä oli kirjoittanut sen kolmella i kirjaimella.

Sukunimi myös tosi perus suomalainen -nen loppuinen mutta siitäkin todella usein tulee virheitä ja saa sitäkin korjata. Huvittavinta lähinnä se millaisia väännöksiä näinkin normaalista sukunimestä ihmiset saa aikaiseksi.

 

[Kyfi7]

Esikoisella joitain kappaleita nimikaimoja ja varmaan samaa linjaa jatketaan. Ns helppo ja yksinkertainen, mut ei vaan yleinen. Itellä tuhansia nimikaimoja mut silti kuulen useampia väännöksiä, kun nimen keskellä oleva n muuttuu k, t jne ja silti pysyy yleisenä nimenä.

 

[litranmitta]

Esikoisen nimi ei ollut sillä dvv:n top50 listalla. Satunnaisesti silti kaimojakin löytyy, perhekerhossakin käynyt yksi kaima (syntynyt kyllä eri vuonna, joten pojat eivät samalle luokalle päätyne ). Pikkusiskon nimi on viime vuosina ollut top10-top20 välissä. Sopivan yleinen, selkeä-äänteinen ja aikakauteen sopiva nimi on ainakin kantajalleen helppo. Toisaalta harvinaisempi nimi voi olla kiva myös

Onneksi nykyään suosituinkin hittinimi on vain vähän reilulla prosentilla, että kaima samalle luokalle on kuitenkin melko sattumanvaraista. 1950-1960-lukujen hittinimistä muistelisin lukeneeni, että se ykkössuosikkinimi on annettu tyyliin 10 prosentille, 1970-1980-luvulla hittinimi taisi osua aina noin 5-7 prosentille ja mitähän meillä ysärillä kastetuilla olisi ollut, parilla kolmella prosentilla aina se vuoden ykköshittinimi.

Oma nimi on ikuisuussuosikki, ja mulla on tasaisesti kaikenikäisiä kaimoja koskaan ei kuitenkaan ollut samalla luokalla toista. Harrastuksissa oli jokusia kaimoja muutaman vuoden ikähaarukassa. Osaan nykyään jo olla perhekerhossa kääntämättä päätäni jos joku huikkaisee nimen, kun todennäköisimmin kutsutaan pikkukaimaa kuin mua

Artikkelin nimistä Tekla ja Ilo tyttöjen nimistä ja Konsti ja Vilperi poikien nimistä oli kivoja Tuskin kuitenkaan päätyisivät omalle lapselle. Tekla olisi todennäköisin jos olisi pakko valita. Kuutti on söpö, mut siitä en tiedä haluaisinko että lapseni olis aikuisena jonkun eläimen poikanen. Kuusivuotias Kuutti vs kolmikymppinen Kuutti. Oikealla asenteella tietty oman nimensä kantaa minkä ikäisenä vain

 

[Wellllu]

Meidän tyttö sai vähän erikoisemman nimen, vaikka aivan normaali nimi onkin. Ja se on tiedossa, että toista saman nimistä ei tässä pitäjässä ainakaan tällä hetkellä ole.
Itsellä aivan perus nimi ja välillä ärsyttänytkin kun on niin yleinen. Toisaalta sukunimi menee siihen kastiin, että saa olla joka paikassa tavaamassa, niin ei sekään kiva ole.

Tuolta listasta Miio puhutteli, kun pienenä tuli katottua ekokuvaa Miio, poikani Miio.

 

[Lya M.]

Meidän tyttärille haluttiin suomalaiset, mutta myös ulkomailla toimivat nimet.
Oma nimeni omassa ikäluokassaani ei ole kovin yleinen. Miehellä on myös kaikkialla toimiva nimi ( sukunimemme onkin sitten vaikeampi)

Osa noista nimistä oli nättejä ja osa ihan outoja.
Vähän huvitti tuo ”Justimus” kun verkossa on sen niminen hassuttelutili.

 

[Vargynja]

Nimen tavaamisesta tuli mieleen, että mekin yritettiin antaa lapsille nimet, joita ei tarvitse tavata. Vaan kuinkas kävikään. Esikoisen nimi on hyvin tavallinen, mutta nimen ruotsinkielinen vastine on vielä yleisempi ja yhtenään ihmiset kuulee sen ruotsalainen muodon. Ei sentään kirjain kirjaimelta tarvitse tavata, mutta useamman kerran tullut tavutettua ja/tai sanottua "se suomalainen muoto".

 

[Myskimalva]

Mulla itsellä on melko harvinainen nimi (jotain alle 80 Suomessa) ja lähes joka kerta uudelle ihmiselle esittäytyessä joudun jollain tavalla korjaamaan/kertaamaan nimeä, joten omalle lapselle halusin tavallisemman nimen. Ei oo mikään yleisin nimi nykypäivänä, mutta kuitenkin sen verran helppo, että luulisi menevän kerrasta oikein. Miehellä kans ihan tavallinen nimi, mutta jostain syystä se kääntyy ihmisten puheissa usein vääräksi, kun nimen perään halutaan laittaa kirjaimia tai loppuliitteitä Joten hän oli samoilla linjoilla, että nyt joku tarpeeksi yksinkertainen mutta kiva nimi lapselle.

 

[Bella Swan]

Tykkään enemmän harvinaisista nimistä. En tykännyt lapsena, kun oli samannimisiä lapsia. Ei omanikaan ihan yleinen ole, toiset muunnokset nimestä on yleisempiä.

 

[Ginger]

Meillä on nuoremmalla nimi, jota on annettu hieman reilulle 10 000 ihmiselle Suomessa, painottuen 1990-2000 -luvuille. Eli hänen nimikaimoistaan suurin osa on äitinsä ikäisiä... :D En kuitenkaan tunne juurikaan samannimisiä, eikä kovin usein tule vastaankaan, lieneekö suositumpi jossain muualla päin Suomea. Vanhemmalla pojalla on noin 6 000 muulle annettu nimi, joka myös ollut suosituimmillaan 2000 -luvulla. Miellän, että pojilla on molemmilla nimet, joita joskus näkee muuallakin, mutta jatkuvasti kaimoja ei tule vastaan. Itse tykkäsin enemmän esikoisen nimestä, nuoremman nimeen isänsä vaikutti voimakkaammin. Yleisesti ottaen pidän simppeleistä suomalaisista nimistä, ei liian erikoisista, mutta en myöskään halua nimeä joka on samassa päiväkotiryhmässä kahdella muullakin lapsella. Oma nimeni tuntui harvinaiselta kun olin lapsi, mutta aikuistuttuani tulee itseasiassa aika usein kaimoja vastaan, missäköhän ne kaimat oli silloin kun olin lapsi :D

 

[syllogismi]

Mun oma nimi on aika yleinen suomalainen nimi, mutta koukku on siinä että se on paljon yleisempi toisena tai kolmantena nimenä kuin kutsumanimenä (ja mullakin se on itse asiassa kahdesta etunimestä jälkimmäinen mut syystä X vanhemmat päätti mun puolesta että se tulisi kuitenkin kutsumanimeksi. ) Kaimat ovat siis olleet aika harvassa, ja jonkun samanlaisen ratkaisun haluaisin myös omille lapsille. Eli jotain ”helppoa” ja suomen puhujan suuhun istuvaa, mut todennäköisesti kuitenkin tän hetken top 50:n tai vähintään top 20:n ulkopuolelta. En tosin tiedä viitsinkö heille sälyttää sitä että eka nimi ei ole kutsumanimi, itseä aina ärsyttää kun näin oletetaan, joskus jopa erikseen pyydetään tarkentamaan kumpi on kutsumanimi ja sit kuitenkin puhutellaan ekalla nimellä

Vauvojen sukupuoli saa pysyä salaisuutena syntymään asti joten pitäis keksiä nimivaihtoehtoja sekä tytöille että pojille ja alkaa olla vähän painetta