Yleinen keskustelu

[Nepeta Cataria]

Minulla jäi eilen tekemättä yksi hyödyllinen reissu. Olin jo miettinyt et runnon sen läpi, mutta sitten aamulla oli kamala hässäkkä koululaisten kanssa, yöllä oli satanut 10cm lunta ja kaikissa autoissa kesärenkaat, ja kun tajusin et paitsi mun pitää ottaa mun nuorimmaisetkin matkaan (en saanut lapsenvahtia), niin en varppina saa autoa lähelle vaan joutuu kävelemään, ja pitäis survoa kärryt kyytiin jos en aijo kantaa taaperoa, ja kärryt menee nihkeästi kasaan, ja autossa ei ole edes kunnon peräkonttia. Vielä siihen päälle ettei noiden nuorimpien kanssa olis mihinkään keskittymistä vaativaan voinut osallistua, niin olis sitten pitänyt hengata pihalla about tunti. Joo, siellä räntälumen seassa. Mun sisu loppui siihen. Yleensähän kotiäitinä pystyy downshiftaamaan halutessaan, mutta nyt olis pitänyt mennä pylly eellä puuhun.

Aivosumuisia päiviä täällä kans. Aamulla kahvin voimin jaksan heilua sen tunnin pari, mutta iltapäivät menevät jo koomatessa, ja illalla pitää päästä jo lepäämään omiin oloihin. Kevyt kestoetominen on aina seurana. Tosin tänään se on ollut tavallista pahempi. Olisko se sitten tyttö tulossa? Sopisi minulle...

 

[Kesäsade1]

Mites muilla on onnistunut työnteko? Kuvotus olo kokoajan, joka paranee max tunniks syömisen jälkeen, päätä särkee, väsyttää ja vielä päälle jonkinlainen aivosumu.
Yksi ilo tässä on, että etätöissä kotona, nii voi mennä sohvalle makoilemaan välillä ja vessa lähellä jos ekaa kertaa tulisikin ylös saakka tämä äklötys.

Siinähän se. Väsymys on varmaan suurin ongelma. Ja mun työssä on välillä vaikeaa päästä vessaan ja syömään silloin kun haluaisi, se on varmasti suurin haaste. Toistaiseksi oon kyl selvinnyt aika kivasti, kaksi päivää oon ollu sairauslomalla väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi.

Ja raskausaivot on kyllä töissäkin ihan selvästi. Välillä ajatukset on niin sekaisin että oikein hävettää.

 

[Sinertävää]

Aika zombina menee töissä, onneksi hommat menee rutiinilla.

 

[Tekevällesattuu]

Työt hoituu kyllä ja ovat sinällään ihan mukavia ja inspaavia hommia, ei liian kuormittavia. Töissä tosin en voi määritellä itse milloin on taukoja, vaan ne menee täysin esitettävien teosten mukaan, ja se välillä vähän hankaloittaa esim. pahoinvoinnin kanssa pärjäämistä. Aivosumusta oon kärsinyt esikoisen tulosta asti (eli nyt 16v), hän kun nukkui ensimmäisen yönsä ilman heräämistä vasta 5-vuotiaana. Tuntuu etten oo ikinä siitä valvomisjaksosta toipunut ihan ennalleni. Lähinnä pohdin että voiko se vielä pahentua ja jos niin kuinka paljon