Yksin vauvan ja 3v kanssa.

[Helmikki]

Tilanne on siis se, että juuri kun olimme entisen kumppanin kanssa erottu tein positiivisen raskaustestin.
Mies jätti muutama viikko sitten ja takaisin ei ole tulossa, lupasi kuitenkin olla apuna ja tukena sen mitä ehtii.
Mulla on aiemmasta suhteesta 3-vuotias lapsi ja näkee onneksi isäänsä säännöllisesti.
Mutta miten ihmeessä pärjään raskausajan ja vauva vuoden yksin kahden kanssa.
Onko täällä muita jotka olleet samanlaisessa tilanteessa? Miten selvisit?
Toivon sydämeni pohjasta, että mies tulisi takaisin kun ymmärtää tilanteen, mutta ei pelkästään lapsen takia. Eromme oli muutenkin ihan turha.

 

[Bella Swan]

Tilanne on siis se, että juuri kun olimme entisen kumppanin kanssa erottu tein positiivisen raskaustestin.
Mies jätti muutama viikko sitten ja takaisin ei ole tulossa, lupasi kuitenkin olla apuna ja tukena sen mitä ehtii.
Mulla on aiemmasta suhteesta 3-vuotias lapsi ja näkee onneksi isäänsä säännöllisesti.
Mutta miten ihmeessä pärjään raskausajan ja vauva vuoden yksin kahden kanssa.
Onko täällä muita jotka olleet samanlaisessa tilanteessa? Miten selvisit?
Toivon sydämeni pohjasta, että mies tulisi takaisin kun ymmärtää tilanteen, mutta ei pelkästään lapsen takia. Eromme oli muutenkin ihan turha.

Sama tilanne ei ole ollut, mutta kerron silti. Mulla oli vaikea raskaus, jäin töistä kokonaan pois rv24+0. Kotona oli 2,5v lapsi. Mies aina töissä, eikä töiden jälkeen tai vapailla jaksanut kotona auttaa. Työssä käyvä äitini auttoi minkä ehti. Useimmiten olin kuitenkin yksin. Ei siinä auttanut kuin olla armollinen itselleen, mennä sieltä mistä aita matalin. Ei haittaa jos ei ehdi tai jaksa imuroida. Kukaan ei kuole, jos joka päivä ei jaksa tehdä aikaa vievää ruokaa, oikominen ja einekset on ok. Omat keinot löytää kyllä selviämiseen.
Voihan se olla, että palaatte vielä yhteen. Jos ette, selviät varmasti silti Yksin on varmasti rankempaa kuin yhdessä, mutta helpottaa kun lapset kasvavat:)

 

[Helmikki]

Sama tilanne ei ole ollut, mutta kerron silti. Mulla oli vaikea raskaus, jäin töistä kokonaan pois rv24+0. Kotona oli 2,5v lapsi. Mies aina töissä, eikä töiden jälkeen tai vapailla jaksanut kotona auttaa. Työssä käyvä äitini auttoi minkä ehti. Useimmiten olin kuitenkin yksin. Ei siinä auttanut kuin olla armollinen itselleen, mennä sieltä mistä aita matalin. Ei haittaa jos ei ehdi tai jaksa imuroida. Kukaan ei kuole, jos joka päivä ei jaksa tehdä aikaa vievää ruokaa, oikominen ja einekset on ok. Omat keinot löytää kyllä selviämiseen.
Voihan se olla, että palaatte vielä yhteen. Jos ette, selviät varmasti silti Yksin on varmasti rankempaa kuin yhdessä, mutta helpottaa kun lapset kasvavat:)

Kiitos tästä viestistä Mulla asuu äiti kaukana ja muutenkaan ei oikein ole ketään keneltä apua pyytää. Mutta eiköhän se sitten helpota kun lapset kasvavat.

 

[Yölento]

Kerran eronneena voin sanoa, että yksin voi olla huomattavasti helpompaa kuin huonossa parisuhteessa!

Neuvolassa kannattaa jo etukäteen puhua, että apu olisi toivottavaa. Perhetyö voi auttaa, vaikka mitään isompaa ongelmaa ei olisikaan.

Einekset ovat nykyisin tosi monipuolisia ja siivouksesta ei kannata stressata, kunhan ei sotke kovin paljon. Roskien vieminen, pyykinpesu ja yleinen siisteys riittää. Ei tarvitse kuurata lattiota, pestä ikkunoita eikä ulkoiluttaa mattoja.

 

[Helmikki]

Kerran eronneena voin sanoa, että yksin voi olla huomattavasti helpompaa kuin huonossa parisuhteessa!

Neuvolassa kannattaa jo etukäteen puhua, että apu olisi toivottavaa. Perhetyö voi auttaa, vaikka mitään isompaa ongelmaa ei olisikaan.

Einekset ovat nykyisin tosi monipuolisia ja siivouksesta ei kannata stressata, kunhan ei sotke kovin paljon. Roskien vieminen, pyykinpesu ja yleinen siisteys riittää. Ei tarvitse kuurata lattiota, pestä ikkunoita eikä ulkoiluttaa mattoja.

Minusta meidän suhde ei edes ollut huono. Ei pettämisestä, ei luottamuspulaa. Päivittäiset pikku riidat alkoivat miestä painamaan ja sitten kyllästyi ja lähti. Mutta ehkä vauva arjen keskellä ne pienetkin riidat tuntuvat sitten isoilta. Ehkä parempi sitten olla erossa, vaikka ikävä on ja olisi paras mahdollinen tuki ja turva.

 

[Emilia1983@]

Minusta meidän suhde ei edes ollut huono. Ei pettämisestä, ei luottamuspulaa. Päivittäiset pikku riidat alkoivat miestä painamaan ja sitten kyllästyi ja lähti. Mutta ehkä vauva arjen keskellä ne pienetkin riidat tuntuvat sitten isoilta. Ehkä parempi sitten olla erossa, vaikka ikävä on ja olisi paras mahdollinen tuki ja turva.

moikka! Miten mies suhtautuu raskauteen? Juttelitteko raskaudesta kun testi tuli positiivisena? Oliko lapsi suunniteltu?

 

[Miyn]

Ota selvää kaikista seurakunnan / kunnan tarjoamista päiväkerhoista tai sen tyyppisistä (ilmaisista) palveluista. Onko mitään perhekahvilatoimintaa tms. jossa isompi lapsi saa leikkiä muiden kanssa ja itse voit vain keskittyä vauvaan.