Yksin raskaana

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimmeli
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mimmeli

Satasella mukana keskusteluissa
Syysmammat 2016
Hei onko täällä ketään muuta joka on saamassa lapsen yksin. Mies jätti mut ja nyt mietin, tuunko selviämään kahden pienen lapsen kanssa. Tokihan hän ainakin vanhempaa lasta tapaa, mutta pieniä ei voi antaa edes yöksi vielä isälleen ja vuoroviikotkin tulee kyseeseen mooonen vuoden päästä. Tai jotain uusperheellisiä joilla olisi vanhempia omia kokemuksia yksinjäämisestä lasten kanssa?

Vertaistukea siis kaipailen, kun yritän päättää pärjäänkö.
 
Mimmeli: harmittava tilanne. Inhottava että mies voi valita tuon tien ja jättää sinut yksin tilanteeseen.
Minä jäin yksin 2, 5,6 ja 9vuotiaiden kanssa. Tein myös kolmivuorotyötä. Mummu oli läheisin 250km päässä. Välillä oli tosi rankkaa mutta olen selvinnyt :) sinun pitää nyt miettiä sinun voimavarat ja onko sinulla mahdollista saada muilta apuja? Kuinka paljon ym. Tiedän monia jotka ovat pärjänneet ilman miestä mutta jonkinlaista tukiverkkoa olisi hyvä olla. Tai miten on neuvolan tms tuki kun lapsi syntyy?
Vauva on kuitenkin ihana asia <3 älä anna miehen inhottavan tempun viedä sinun tunnetta vauvaan :) Joskus voi olla helpompaa olla yksin kun voimia vievässä suhteessa. voimia sinulle.
 
Minäkin ooon periaatteessa yksin! Isä haluaa olla elämässä mukana mutta ei olla yhdessä eikä oikeastaan koskaan oltukaan. Hirveästi ei vielä huoleta kun aika laajat tukiverkostot :) tottakai on jo pieni kauhu, mutta ei auta kuin selvitä! Varsinkin vikat raskauden kuukaudet ja ekat vauva kuukaudet jännittää!
 
Mä oon tavallaan yksin. Erottiin just ennen plussaa ja uutisen jälkeen päätettiin että koitetaan saada asiat kuntoon ennen vauvan syntymää mutta heikolta näyttää.. Mulla on kolme tyttöä (7, 4 ja 1,5 vuotiaat) ja itekkin mietin tota pärjäämistä.. Tukiverkkoa mulla ei oikeestaan oo, pari kaveria jotka auttaa jos tarvii mutta koska heilläkin omat perheet ja työt ym niin en kehtaa heitä vaivata asialla..
Rankkaahan tää välillä on ja omaa aikaa mulla ei oikeestaan oo yhtään. Ja just mietin että jos sellasta saisin niin en edes osais tehä sellasella mitään.
Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville, kyllä mä uskon että elämä kantaa ja antaa niitä supervoimia tiukan tilanteen tullen :) <3
 
Joissain kaupungeissa (kaikissa?) voi neuvolan kautta kysellä saisiko vaikka muutamaksi tunniksi viikossa hoitajan kotiin katsomaan lapsia, että voi itse käydä vaikka kaupassa tai muuten hengähtää. Kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa.
 
Joo meillä käy kaupungin kautta kerran viikossa pojalla hoitaja jotta pääsen salille, tai voin siivota tai vain levähtää. 2-4h kerralla ovat olleet :)
 
Saa nähdä miten saa isä kiintymyssuhteen muodostettua uuteen lapseen, kun ei asuta yhdessä ja isyyslomaakaan ei ymmärtääkseni saa jos asuu erillään. Lähiverkostoa onneksi tavallaan on, tosin lähinnä ystäviä joilla on omia lapsia ja aika harva varmaan kykenee hoitamaan esimerkiksi neljää pientä lasta yhtäaikaa. Toisaalta exä hoitaa varmasti usein iltaisin ainakin vanhempaa lasta. Perhetyötä mietin, pitää kysellä millaista se tällä paikkakunnalla on, osassa se on lapsenhoitoa, osassa kodinhoitoa, osassa keskusteluapua jne.

Oma jaksaminen jännittää, koska niissä öissä ei ole koskaan ketään auttamassa, ja ne vasta raskaita onkin, jos lapset huutaa. Mutta tsempataan toisiamme:)
 
Kuulostaa tutulta monen teidän tilanne. Me pärjätään eiks je!!
Itsellä on tilanne jossa miehen kanssa asutaan erillään. 2,5v poika, jonka isyyttä ei ole isä tunnustanut vielä, tulevasta lapsesta sanoi tänään ettei ollut suunnitellut enää lapsia.

Meillä on aika värikäs historia takana, tuskin paljoa edessä.

Olen siis yksinhuoltaja ja erittäin valmis ottamaan vastaan uuden pienokaisen, vaikka välillä ajatukset on muuta. Tällä hetkellä meillä käy kerran viikossa kotipalvelu, joka on kaksi tuntia pojan kanssa että saan oman ajan. Olen hoitovapaalla vielä kesään, joten rauhassa mennään. Kotipalvelu on tärkeä apu, vaikkei siinä ajassa juuri mitään kerkeä, mutta ajatuksena hyvä juttu :happy:

Tsemppistä tosi paljon kanssasisarille :greet025
 
Minä odotan myös yksin. Oli miehen kanssa lyhyt suhde jos sitä suhteeksi voi kutsua. Hän hävisi muutama viikko ennen plussaa ilman syytä. Ilmestyi kuitenkin nyt muutama päivä sitten vain kyselemään, ettei käynyt vahinkoa. Itsellä aika sekalaiset ajatukset raskaudesta johtuen varmaankin miehestä joka kaikin keinoin koittaa saada minut tekemään abortin.
Lisäksi mietityttää juuri se, että miten pärjää ja jaksaa yksin kun tukiverkko on kaukana.
 
Ei nyt voi sanoa että jee meitä on useampi mut ainakin mulle luo paljon turvaa ajatus että on joku muukin samassa tilanteessa :) ja ei aina ne miehet ja isät siinä suhteessakaan olevat jeesi vaikka äiti apua tarvis. Meillä kans värikäs historia, ja on toisaalta fiilis että en haluis isän kanssa olla tekemisissä ollenkaan, mutta en myöskään haluais lapselta isää kieltää kun isänä haluais olla.. Tää saattaa kuullostaa että olisin kamala ja jotenki yrittäisin määräillä, mut en ehkä näin julkisesti viitsi meidän suhdetta alkaa sen enempää availemaan :/
 
3sme sanoi:
Minä odotan myös yksin. Oli miehen kanssa lyhyt suhde jos sitä suhteeksi voi kutsua. Hän hävisi muutama viikko ennen plussaa ilman syytä. Ilmestyi kuitenkin nyt muutama päivä sitten vain kyselemään, ettei käynyt vahinkoa. Itsellä aika sekalaiset ajatukset raskaudesta johtuen varmaankin miehestä joka kaikin keinoin koittaa saada minut tekemään abortin.
Lisäksi mietityttää juuri se, että miten pärjää ja jaksaa yksin kun tukiverkko on kaukana.
Click to expand...
Mullakaan ei juuri tukiverkkoa ole, ja se ainainen tunne ettei halua muita rasittaa. Täältä löytyy ainakin keskusteluapua :happy:
 
Täällä myös yksin raskaana. Kyllähän alkuun sitä pohti kaikenlaista, mutta omien voimavarojen mukaan mennään.
Kauhulla odotan ensimmäistä ultraa ja sitä tunnetta kun olet yksin siellä odotushuoneessa. Se on ensimmäinen kerta yksin ultrassa.. Välillä sitä toivoo että vierellä olisi toinen joka silittäisi masua, tekisi iltapalaa tai vaikka hieroisi jalkoja, vaan kun ei ole. Elämä on välillä kummallista.

Onko kukaan perehtynyt vauvan tapaamisiin tarkemmin? Miten isän ja vauvan tapaamiset järjestyy jos vanhemmat eivät ole väleissä?
 
Myy2016: me olemme tavallaan hyvissä väleissä, mutta jännittää missä vaiheessa vihan tunteet tulee esiin, koska jos halutaan lapsen kanssa saada isäsuhde aikaan niin pakkohan mun on kestää häntä mun uudessa kodissa ja vielä paljon. Vanhempaa lasta hän ottaa siis omaan kotiinsa tällä hetkellä. Olisi kiva kans tietää, miten ton suhteen voisi saada edes lähelle normaalia isäsuhdetta kun ei asu uuden vauvan kanssa saman katon alla.

Nyt mietityttää kuka tulee synnytykseen. Pystynkö ottamaan eksän sinne, ja jos en, niin kuka. Yksi ystävä oli pohtinut asiaa ja tarjoutui tulemaan mukaan. Miten teillä muilla?
 
Lapsen isän kanssa on tilanne etten uskalla ottaa häntä lähellekään minua. Tiedän että isänä varmasti on hyvä, mutta miten nuo alun tapaamiset kun ovat kuitenkin äärettömän tärkeitä suhteen luomisen takia...
Synnytystä olen itsekin miettinyt.. Mahdollisesti pyydän siskoani mukaan tai sitten menen karusti yksin synnyttämään. Ajatuksena yksin oleminen synnärillä tuntuu kuitenkin aika surulliselta vielä.. En todellakaan ajatellut plussaa tehdessäni että jäisin yksin. Elämä on välillä karua.
 
Myy2016: Voimia vaikeaan tilanteeseen. On tosi vaikeaa miettiä, miten saan itse asian toimimaan ja mä pystyn kuitenkin tällä hetkellä olemaan eksän kanssa samassa tilassa, voin vain kuvitella kuinka raskas tilanne sinulla on. Lastenvalvojat taitavat olla kovin puolueettomia, en tiedä saako heiltä vinkkejä puhelimessa isäsuhteeseen. Perheneuvolasta ehkä saisi?

Mun ystävä on lapseton niin toisaalta tuntuu hassulta että hän olisi paikalla. Tai siis itse en menisi kenenkään muun synnytykseen ainakaan jos en itse olisi synnyttänyt:) Doula-asiaan en ole vielä kerinnyt perehtyä, että miten se homma toimii ja pitääkö heille maksaa jotain.
 
Olen itse ollut douplana kahdessa synnytyksessä. Itse en maksua ole ottanut. On mahtavaa olla osana jotain niinkin hienoa ♡ Ihan hyvä olisi että tukijalla olisi synnytys takana.. Ainakin itse koen että synnytyksistäni on ollut hyötyä tukijana ollessa.
 
Voimia ja iloisia ajatuksia kaiken keskellä muille yksin odottaville!

Olen samanlaisessa tilanteessa, tosin jonkinlaisissa väleissä exään, lapsen isään tällähetkellä.

Alkuraskaus oli kamalaa aikaa kaikkine pelkoineen ja ahdistuksineen yksin, mutta nyt kun fyysinen olo on parantunut, on tulevaisuuskin alkanut näyttää valoisammalta. Lapsen isä oli mukana ekassa ultrassa ja on käyttäytynyt nätimmin siitä lähtien. Ilmeisesti teki vaikutuksen ja hyvä niin.

Olen yrittänyt keskittyä vain positiivisiin juttuihin mm äitiyspakkauksen julkistukseen, vaatteiden hipelöintiin ja siihen hetkeen kun ollaan babyn kanssa kaksin ja katsellaan toisiamme. :) Ja olen huomannut, että olen saanut kerättyä vähän voimia hoitaa asioita eteenpäin yksi kerrallaan. Vielä nuo huoltajuusjutut on epäselviä ja ahdistaa. Mutta ajattelin kohdata yhden asian kerrallaan.

Välillä kuitenkin väkisin tulee paniikkeja ja todella yksinäisiä oloja. Katkeruutta omaa tilannetta kohtaan ja kateutta muiden "tavallisista" perheistä. Olen kuitenkin huomannut että ne fiilikset ovat jonkin aikaa ja laimenevat sitten. Varsinkin jos ne saa purettua jollekin.

Halusin vain tulla sanomaan, että minua helpottaa tietää että muitakin on samassa tilanteessa. Ja toivon että voimme olla itsellemme armollisia, jos välillä tai vaikka usein tulevaisuus pelottaa eikä ole kokoajan iloinen raskaudesta. Olen myös varma, että lapsi antaa niin paljon että tulevaisuudesta ei puutu iloa!

Vinkkinä myös että kannattaa osallistua odottajille tarkoitettuihin ryhmiin jos paikkakunnallasi sellaisia sattuu olemaan. Itse aloitan juuri yksin odottavien ryhmässä turussa. Luulen että on todella jees.

Rauhallista odotusta!
 
Hei naiset! Miten teillä menee?

Oli pakko tulla vähän tänne purkamaan mietteitään, kun just nyt tuntuu olevansa melko yksin eikä juttukumppaneita tahdo löytyä.

Haluaisin siis vaan sanoa, että välillä on tosi kurja olo tästä yksin raskaana olosta. Ahdistaa ja surettaa. Kaipaan hellyyttä ja parisuhteen turvallisuuden tunnetta. Pelottaa ettei tule piiitkäään aikaan niitä kokemaan.

Väsyttää ja toivois että joku tekis vaikka ruokaa ja pitäis vähän huolta minustakin. :(

Ei mulla muuta. Ajattelin että ehkä tämä voisi vähän auttaa tähän alakuloon..
 
Moi Lejoninna! Tänään oli huono päivä, kun tulin sairaaksi ja tajusin, ettei kukaan tule mua enää hoitamaan, pakko pärjätä itse. En ole oikein uskaltanut ajatella raskautta mutta nyt kun se näkyy jo niin selvästi niin pitäisi kai kohdata tilanne ja alkaa miettimään enemmän syksyä ja arkea. Kunhan saisin muut isot asiat hoidettua. Oon aika kateellinen perheille kun näen niitä eri puolilla. Koska mullakin oli sellainen vielä ekan raskauden kohdalla. Tuntuu niin karvaalta että epäonnistuttiin ja kaikki se tuen, hellyyden ja jakamisen puute tässä raskaudessa:(

Muakin pelottaa, että en tule parisuhdetta kokemaan todella pitkään aikaan. Toisaalta enpähän käänny alkoholin tai laastarisuhteiden pariin, jos yrittää ajatella positiivisesti:p

Mun mielestä on kiva, että voi purkaa myös niitä ikäviä fiiliksiä tilanteeseen liittyen. <3 Kaikille ja onneksi on aina huominen
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top