Yksin raskaana..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja straca
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S

straca

Vieras
Olen kohta 23 vuotias opiskelija.Minulla on 3,5 vuotias poika. Ollaan kuukausi sitten eronnut mieheni kanssa ja olen muuttanut pois poikani kanssa.Olen nyt raskaana..en tiedä jos jaksan yksin.Lapsen isä haluaa että jatkan raskautta.En ole varma jos itse haluan. Olen just kuukausi sitten aloittanut opiskelut sosiaali alalla.
Miten tästä eteenpäin? Onko muita samanlaisessa tilanteessa?
 
En ole itse samassa tilanteessa, mutta haluan toivottaa sinulle jaksamisia. Päätöksen täytyy lähteä sinusta itsestäsi. Uskon kuitenkin, että saat tarvittaessa apua esim. neuvolan kautta. Yksinhuoltajien yhdistyksen kautta voisit löytää jonku kohalotoverin.
 
Itse olin 19v kun odotin ja synnytin esikoiseni yksin. Samalla kaavalla, erottiin eikä mies halunnut lasta. Kyllähän sitä kaikkea pyöri päässä, mutta hyvin nopeasti tajusin että "hitto, kyllä minä pärjään!" Ei se odotusaika helppoa ollut, tappelua lapsen isän kanssa ja välillä itkin silmät päästä sen takia.. Tällä hetkellä lapsi on 4v eikä isä ole lastaan tunnustanut eikä tavannut. Saan elatusavun valtiolta.. En voi muuta sanoa että älä tee aborttia jos tunnet jossain sisimmissäsi halun pitää lapsen :) Itse en ole katunut päivääkään valintaani ja mikä parasta, lapsella on ihminen ketä kutsua isäksi ja hän on ollut elämässä mukana 9kk iästä asti. Eli ikinä ei todellakaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :) olen myöskin tyytyväinen että en miestä pakottanut isyyttä tunnustamaan, eipä tarvi ainkaan sen kanssa tapella.. Kukaan ei koskaan ole kyseenalaistanut valintojani ja oma äitini hoiti tämän "odottavan isän roolin" todella hyvin ;) Hän halusi aina tietää viimeisimmät neuvolakuulumiset yms mitä yleensä vauvan isälle kerrotaan :D Veihän hän minut synnärillekin <3
Kuuntele sydäntäsi :) Miksi et pärjäisi, sillä onhan sinulla jo yhdestä lapsesta kokemusta takana?! :) ja sinunkin vanhempi lapsi on jo todella omatoiminen siinä vaiheessa kun vauva syntyisi.
 
Mulla on nyt oikeesti ollut sellaset pari päivää että oon vaan miettinyt "miks en pärjäis?! kyllä mä tästä selviän jotenkin". Eli kiitos että vastasitte mun viestiin :) tällä hetkellä en edes tajua että miten mä edes ajattelin raskauden keskeytystä...mulla on ollut tosi rankka vuoden alku mutta aikanaan kaikki paranee :)
 
siis minä aloitin tän keskustelu... jos jäi epäselväks :D miten tässä muuten voi vaihtaa käyttäjänimee? mull on nyt joku ihan outo vaik aluks oli toi straca...
 
Hyvä että olet saanut ajatukset järjestykseen :) Tuola ylhäällä on sun käyttäjänimi ja alasvetolaatikko. Sieltä asetukset ja siitä yhteystiedot. Sielä on kohta käyttäjänimelle :)
 
Moikka! Mulla on melko samanlainen tarina.. Esikoinen 2v. erottiin isän kanssa nyt kesällä, vaikka olemme muutenkin asuneet lapseni kanssa omillamme jo siitä asti kun lapseni oli n.1v. Olen nyt raskaana. Aloitin myös nyt syksyllä opiskelut.. Lapsen aion pitää ilman epäilystäkään(ymmärrän tosi hyvin silti kaikkia jotka eivät tässä tilanteessa välttämättä päätyisi samaan ratkaisuun), mutta yksin olen. Tai no, en yksin..onhan minulla lapseni :) Rankkaa tämä on ja rankempaa tulee varmasti olemaan, mutta aion selviytyä. Kaikesta selviää jos vain niin päättää. Saa vain nähdä miten paljon kyyneliä ennen sitä saa vuodattaa..
 
Rankkaa se tosiaan on,mun onneks poika on jo 4 kun vauva syntyy.Varmaan rankempi jos olis nuorempi.Mut niin kuin sanoit,kaikesta selviää jos on niin päättänyt :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Moikka =)
täällä kans tuleva yksin oottaja ja myös samoin yksinhuoltaja. mahtuuko mukaan?
eli 4ttä odotan edelliset onvat -02, 07 ja 2011 syntyneet.

mulla aavistuksen eri tilanne kun teillä muilla. mutta tilanne tällä hetkellllä on se että olen asunut jo erillään vuoden päivät ja nyt sitten keväällä yritimme lämmittää suhdetta uudestaan ja eihän siitä mitään tullut. tunteeni kuolivat yksinkertaisesti kaiken muun lisäksi ja juuri tällä hetkellä on erään lainen eroprosessi meneillä sitten. Mies pyytää lisää aikaa ja itse en halua sitä enää antaa. olen henkisesti niiiin väsynyt etten jaksaisi ajatustakaan hälle antaa.

yksin odotus ei sinänsä peljätä millään lailla päin vastoin. mutta olisi ihana saada vertais tukea =)
 
moi,anteeks en oo huomannut että oot kirjoittanu 'äitee' ..mun odotus jäi lyhyeks,eli sain keskenmeno rv12+2 pari päivää ennen eka ultra. nyt tästäkin pitäis jotenkin jaksaa eteenpäin...
kaikkea hyvää teille muille
 
Takaisin
Top