Yksin odottavat

itellä on siis sellanen tilanne, että oon eronnut jo viime keväänä miehestä, mutta tuli tossa sitten vähän lipsuttua (tai palattiin jo tavallaan yhteenkin, mutta taas ollaan näin päin) ja tulos on tässä. la näillä näkymin 7.10. eli viikkoja nyt 6+0. ennestään 5- ja 3-vuotiaat tytöt samaisen miehen kanssa, ja välimatkaa tähän isimieheen sellanen 120km. kaikki vaihtoehdot tuntuu älyttämän raskaalta, ja tällä hetkellä tää alkanut pahoinvointi vie voimia jotenkin triplasti, kun samalla on hoidettavana noi typsyt, eikä oo ketään kelle vois nakittaa kokkailua tai muuta hommaa...
 
Minä! Odotan kaksosia, la 28.8. Kaksi vanhempaa lasta on, 2008 ja 2009 syntyneet. Kaksosten isän kans erottiin noin rv 5. Se palasi exänsä kanssa yhteen. Ei olla enää missään tekemisissä.
 
Minä! Odotan kaksosia, la 28.8. Kaksi vanhempaa lasta on, 2008 ja 2009 syntyneet. Kaksosten isän kans erottiin noin rv 5. Se palasi exänsä kanssa yhteen. Ei olla enää missään tekemisissä.

huh, kuulostaa hurjalta! onko sulla tukiverkostoo ympärillä? onneks isommatkin lapset varmasti auttaa (ja on iso apu!) vauvojen hoidossa.
 
huh, kuulostaa hurjalta! onko sulla tukiverkostoo ympärillä? onneks isommatkin lapset varmasti auttaa (ja on iso apu!) vauvojen hoidossa.
Mun vanhemmat ja ystävät asuu lähellä ja sisarukset auttavat mahdollisuuksien mukaan. Vanhempi lapsi odottaa innolla sisaruksia, nuorempi on varautuneempi. Sukupuolen välisiä eroja selkeesti.
Pelottaa kyl ajatus monesta lapsesta, mut kyllä mä pärjään. Nyt on paljon parempi olla ku silloin kun seurustelin kaksosten isän kanssa.
 
miten elea sun raskaus on menny? koska kerroit lapsille et perhe kasvaa?
Hyvin mennyt tähän saakka. To-pe välisenä yönä vuotoa > hematooma kohdunsuun ja istukan välissä> lepoa.

Lapsille kerroin ennen joulua, koska oksensin todella paljon, enkä halunnu et lapset säikähtää sitä. Tiesivät siis, mistä pahoinvointi johtuu. Myös kerroin, että vielä ei saa intoilla, kun voi käydä huonosti. Viikolla 7 saivat tietää tuplista ja nyt odottavat aina uusia ultrakuvia ja neuvolakuulumisia.

Miten teillä muilla yksinodattajilla menee?
 
alkupahoinvointia on ollu pari viikkoo, mut vielä pystyy tekee töitä (kokkina) et sillai hallinnassa. älytön väsymys kans, kyl melkein joka päivä tulee yksinkertasesti simahdettua sohvalle, ei vaan pysy silmät auki. mun tytöt on tosiaan sen verran pieniä, et tarviivat enemmän huomioo, mutta onneks melko omatoimisia jo, ja ainakin keskenään viihtyy hyvin.

jännittää kyllä enenevästi tää yksin oleminen, vaikkei mulla sinänsä mitään hätää oo.
 
Täälläkin yksinodottaja [emoji112]
Raskausviikkoja nyt 7+1 elikkä ihan alussa :) Ensimmäistä lasta odotan. Jännittää miten menee kun yksin odottaa, tällä hetkellä asun vielä kaukana tukiverkostosta mutta ennen lapsen syntymää tarkoitus muuttaa lähemmäs että on sitten apua :)
 
Täälläkin yksinodottaja [emoji112]
Raskausviikkoja nyt 7+1 elikkä ihan alussa :) Ensimmäistä lasta odotan. Jännittää miten menee kun yksin odottaa, tällä hetkellä asun vielä kaukana tukiverkostosta mutta ennen lapsen syntymää tarkoitus muuttaa lähemmäs että on sitten apua :)

hyvä päätös muuttaa! ite oon huomannu että on jotenkin turvallinen olo, kun tietää että lähellä on auttajia jos tarvii. siis että pelkkä se tieto tuo turvaa. <3 millaset fiilikset muuten, ja mites isukki, joku yhdenyön tarina vai exä? ootko kertonu/ aiotko?
 
hyvä päätös muuttaa! ite oon huomannu että on jotenkin turvallinen olo, kun tietää että lähellä on auttajia jos tarvii. siis että pelkkä se tieto tuo turvaa. <3 millaset fiilikset muuten, ja mites isukki, joku yhdenyön tarina vai exä? ootko kertonu/ aiotko?

Perheestä tulee kyllä olemaan iso apu vauvan kanssa ja varsinkin kun taloudessa on myös kaksi koiraa ei oma jaksaminen alussa varmasti riittäisi. Tällä hetkellä vasta muuttanut työn perässä uuteen kaupunkiin ja täällä ei ketään tuttuja ole. Työtä aijon jatkaa niin kauan kuin pystyy ja sitten katsoa muuttoa :)

Isän kanssa meillä oli vaikea suhde n. 4vuoden ajan. Viimevuoden puolella erottiin ja sit nähtiin vielä muutaman kerran. En ole vielä kertonut mutta jossain vaiheessa kun raskaus on pidemmällä aion kyllä kertoa ja antaa mahdollisuuden osallistua lapsensa elämään. Jonka myös tiedän että haluaa tehdä.
 
Isän kanssa meillä oli vaikea suhde n. 4vuoden ajan. Viimevuoden puolella erottiin ja sit nähtiin vielä muutaman kerran. En ole vielä kertonut mutta jossain vaiheessa kun raskaus on pidemmällä aion kyllä kertoa ja antaa mahdollisuuden osallistua lapsensa elämään. Jonka myös tiedän että haluaa tehdä.

no hyvä jos on sen tyylinen ihminen et tulee osallistumaan! <3 onko miehellä sit pitkä matka sinne sun tulevalle asuinpaikalle? aika tietysti näyttää millaiseks toi kuvio muotoutuu.
 
no hyvä jos on sen tyylinen ihminen et tulee osallistumaan! <3 onko miehellä sit pitkä matka sinne sun tulevalle asuinpaikalle? aika tietysti näyttää millaiseks toi kuvio muotoutuu.

Tulee olemaan yli 100km välimatkaa mutta käy siellä aika usein joten en usko että on sille mitenkään ongelma. Joo hän on kyllä vastuullinen ja on mulle aikaisemminkin sanonut että vaikka ois mikä tilanne hän pitäis omasta lapsestaan huolen :) Hyvä mies hän on vaikkei meidän suhde toiminutkaan.
 
Täällä myös yksin odottava. Hetki sitten vasta plussannut ja la marraskuussa.
Yksi lapsi (-15) aiemmasta pitkästä parisuhteesta ja nyt tämä vähän lyhyemmästä tuttavuudesta... ei siis tämä mies tule olemaan mun tai vauvan elämässä millään tavoin.

Hieman pelottaa miten raskausaika menee kun tuo pikku uhmis myös kaipaa huomiota.. mutta muuten tosi innoissani raskaudesta :)
 
Täällä myös yksin odottava. Hetki sitten vasta plussannut ja la marraskuussa.
Yksi lapsi (-15) aiemmasta pitkästä parisuhteesta ja nyt tämä vähän lyhyemmästä tuttavuudesta... ei siis tämä mies tule olemaan mun tai vauvan elämässä millään tavoin.

Hieman pelottaa miten raskausaika menee kun tuo pikku uhmis myös kaipaa huomiota.. mutta muuten tosi innoissani raskaudesta :)

Tietääkös tää lapsen isä, vai etkö aio edes kertoo? Vai miks ei tule oleen elämässä? Ei tarvii tietenkää vastata jos on kipee aihe, enkä mitenkään tuomitakseni kysy, vaan mielenkiinnosta.

Muakin jännittää raskaus- ja vauva-aika, kun on noi kaks ispmpaakin tossa hoidettavana.
 
Kyllä hän tietää, itse on valinnut ettei halua olla mukana kun asiaa olen kysellyt. Nyt muutenkin muuttanut niin kauas ettei pystyisi paljon muutenkaan näkemään. Mutta siis oma valintansa ettei halua millään tavalla olla mukana.
 
Kyllä hän tietää, itse on valinnut ettei halua olla mukana kun asiaa olen kysellyt. Nyt muutenkin muuttanut niin kauas ettei pystyisi paljon muutenkaan näkemään. Mutta siis oma valintansa ettei halua millään tavalla olla mukana.

Hö. No mut on se niin et kyllä sitä pärjää jos päättää pärjätä! :)

Mulle on itelle myös helpotus asua kaukana lasten isästä, ei tuu ainakaan vahingossa törmättyä! Tietysti se hankaloittaa vähän isitapaamisia, mutta eipä toi ainakaan tähän asti oo haitannu, kun tapaamiset on niin satunnaisia, enkä oo lapsia isälleen ees antanu.
 
Mites SaraSofia, joko sä oot kertonu vauvan isälle?

En ole vielä saanut kerrotuksi. Oon keskittynyt töihin ja yrittänyt olla ressaamatta asiasta :)

Oon menossa ensviikon alusta ultraan niin ajattelin kertoa sen jälkeen jos pienellä on kaikki hyvin :) Voi kyllä olla et hän saattaa vähän ottaa itteensä et en ole heti kertonut :D
 
En jostain syystä pysty sovelluksella tänne kirjoittaa mut selaimella näköjään onnistuu.

Häiritseekö teillä muille kertomisessa se että ei ole miestä vierellä? Mulle tuntunut aika vaikealta ja jotenkin syyllinen olo et olen tässä yksin. Luultavasti lähipiiri kuiten ottaa asian hyvin mut jännittää kyl kertoa :sorry:
 
Takaisin
Top