Yhteiskunta, lapsiperheet, tulevaisuus

S

Siiseli

Jostain jotain jo tietävä
Katsotaan herättääkö tämä mitään keskustelua vai olenko ainut jota tämä pohdituttaa, voi kertoa globaaleja tai Suomen sisäisiä ajatuksiaan! Kantaa saa ottaa perheelliset, raskaana olevat kuin myös vielä perheenlisäysuutisia odottelevat :) Tässä jotain ajatuksiani:

Ahdistaako/mietityttääkö teitä koskaan, onko Suomi/maailma hyvä paikka kasvaa lapsillemme? Ilmastonmuutos. Luonnonvarat. Ylikansoitettu maapallo, mutta Suomessa syntyvyys laskussa 6. Vuotta peräkkäin.

Pitäisikö vähintään yksi lapsi adoptoida, kun niin moni on ilman hyvää kotia?

Aikooko Suomi laittaa pieni-/keskituloiset lapsiperheet vielä ahtaammalle? Työllistynkö äitiyslomani jälkeen osaamistani vaativiin tehtäviin?

Tässä artikkeli, jonka innoittamana päätin keskustelun aloittaa :
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/18...yntyneisiin-suomalaisiin-kohtuutonta#comments
 
Nyt kun kysyit ja aloin tottakai heti miettimään, että olenhan mä tätä asiaa välillä miettinyt, varsinkin uutisia lukiessani. Ensinnäkin nuo maailman tapahtuman ylipäätänsä ahdistaa kovastikkin ( sodat, ilmastomuutos, pommi-iskut jne..) ja tulee sellainen olo ainakin itselle väkisinkin, että tää maailmahan on tosi paha paikka, mutta valitettavaa on se, että on paljon asioita joihin en voi mitenkään vaikuttaa.. En muista mistä näin luin, mutta oliko joku kysely, niin siinä osa ihmisistä oli vastannut kyselyyn siten, ettei halua tehdä lapsia/lasta, kun tämä maailma on koko ajan menossa pahempaan suuntaan tai kun maailmassa on paljon lapsia,joilla ei ole vanhempia tai edes kotia.

Ja minua huolettaa kans ihan omat työnäkymät, vaikka olenkin sellaisella alalla, joka työllistää aika hyvin kuitenkin. Mutta kyllä minusta tuntuu kuitenkin, että ei nämä asiat tule ainakaan helpottumaan lapsiperheillä tulevaisuudessa, mikä on kyllä kurja juttu. :grumpy:
 
Joo samoja fiiliksiä. Aina tiennyt että haluan perheen johon kuuluu lapsia, tunne tietysti vahvistui vielä kun löysi ihanan miehen, mutta kyllä kun katselee ja kuuntelee Suomenkin lapsiperheoolitiikkaa niin pakosti jännittää.

Ja työelämä on vielä yksi asia! Mulla siis korkeakoulusta valmistumisesta 3v ja on käynyt tuuri kun oon saanut tehdä erilaisia, haastavia asiantuntija- ja esimiestöitä, sijaisuuksia. Pätkätyöt ei sinänsä ahdista ja nykyinenkin sopimus on vaan 3kk lasketun ajan jälkeen, mutta kyllä sitä pakosti miettii mistä kelkasta putoaa ja miten on se paras hakija kun vuoden on kotona. Meillä siis ajatuksena että mies jäisi sitten kotiin jos vain mahdollista. Minä kun olen sekä perhekeskeinen että työelämästä ja kehittämisestä innostunut.

Sitten suoraansanoen V*tuttaa kuunnella puolituttujen lapsiperhe"vihaajien" stereotypista lietsomista kotiäideistä ja siitä miten maailmassa on jo miljoonia kodittomia lapsia.. Huh, tiedän että olen heitä järkevämpi ja ei pitäisi provosoitua mutta vähän silti harmittaa :D
 
Ikäviä asioita tapahtuu ja voi tapahtua huolimatta siitä mitä itse haluaa. Tosiaan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Ne asiat joihin voi vaikuttaa yrittää sitten tehdä mahdollisimman hyvin ja muita auttaen/kunnioittaen. Ei ole mahdollista pelastaa kaikkia maailman lapsia, mutta voin varmistaa omalla toiminnallani että oma lapsi voi hyvin ja kasvaa omasta mielestäni hyväksi ihmiseksi. Yritän opettaa lapselle niitä taitoja joita hän ehkä tulevaisuudessa tarvitsee. Omalla toiminnalla voin myös estää ettei oma lapsi päädy yhdeksi niistä lapsista jotka syystä tai toisesta on joutunut laiminlyödyksi.

Yritän nauttia ja olla kiitollinen siitä mitä minulla on enkä huolia siitä mitä minulla ei ole tai mitä pahaa tulevaisuudessa voi tapahtua. Samalla tavalla yritän nähdä asioissa sen positiivisen ja lopettaa niiden asioiden vatvomisen joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Voi kuulostaa tylyltä, mutta niistä murehtii sitten kun/ jos ne osuvat omalle kohdalle.

Suomen perhepolitiikka on mitä on mutta meillä on leikkauksista huolimatta myös paljon sellaista mitä muissa maissa ei ole esim: Kohtuullisen hintainen päivähoito jos vertaa vaikka Irlantiin tai Britanniaan, jokseenkin turvallinen ympäristö kun taas joissain maissa lapset eivät voi kävellä tai pyöräillä itse kouluun, ylipäätään mahdollisuus kouluttautua.

Työtilanne pelottaa mutta tiedän että sopeudun ja voin nauttia myös muustakin työstä kuin koulutustani vastaavasta (kokeiltu on useampaankin kertaan). Toisaalta irtisanominen tai työsuhteen loppuminen voi antaa sysäyksen johonkin mitä on aina halunnut tehdä.

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin kysymys siitä milloin on oikea aika yrittää lasta? Omasta mielestäni milloin vain. Aina on helpompi keksiä syitä miksi tietty ajankohta on parempi kuin toinen, mutta lopulta se on kuitenkin kohtalo joka määrittelee ajankohdan eikä se kysele onko tilillä rahaa, vakituinen paikka tmv.
 
Amparo sanoi:
Ikäviä asioita tapahtuu ja voi tapahtua huolimatta siitä mitä itse haluaa. Tosiaan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Ne asiat joihin voi vaikuttaa yrittää sitten tehdä mahdollisimman hyvin ja muita auttaen/kunnioittaen. Ei ole mahdollista pelastaa kaikkia maailman lapsia, mutta voin varmistaa omalla toiminnallani että oma lapsi voi hyvin ja kasvaa omasta mielestäni hyväksi ihmiseksi. Yritän opettaa lapselle niitä taitoja joita hän ehkä tulevaisuudessa tarvitsee. Omalla toiminnalla voin myös estää ettei oma lapsi päädy yhdeksi niistä lapsista jotka syystä tai toisesta on joutunut laiminlyödyksi.

Yritän nauttia ja olla kiitollinen siitä mitä minulla on enkä huolia siitä mitä minulla ei ole tai mitä pahaa tulevaisuudessa voi tapahtua. Samalla tavalla yritän nähdä asioissa sen positiivisen ja lopettaa niiden asioiden vatvomisen joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Voi kuulostaa tylyltä, mutta niistä murehtii sitten kun/ jos ne osuvat omalle kohdalle.

Suomen perhepolitiikka on mitä on mutta meillä on leikkauksista huolimatta myös paljon sellaista mitä muissa maissa ei ole esim: Kohtuullisen hintainen päivähoito jos vertaa vaikka Irlantiin tai Britanniaan, jokseenkin turvallinen ympäristö kun taas joissain maissa lapset eivät voi kävellä tai pyöräillä itse kouluun, ylipäätään mahdollisuus kouluttautua.

Työtilanne pelottaa mutta tiedän että sopeudun ja voin nauttia myös muustakin työstä kuin koulutustani vastaavasta (kokeiltu on useampaankin kertaan). Toisaalta irtisanominen tai työsuhteen loppuminen voi antaa sysäyksen johonkin mitä on aina halunnut tehdä.

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin kysymys siitä milloin on oikea aika yrittää lasta? Omasta mielestäni milloin vain. Aina on helpompi keksiä syitä miksi tietty ajankohta on parempi kuin toinen, mutta lopulta se on kuitenkin kohtalo joka määrittelee ajankohdan eikä se kysele onko tilillä rahaa, vakituinen paikka tmv.
Click to expand...


Olet kyllä oikeassa tuon suhteen, että Suomessa on perhepolitiikka hyvällä tasolla verrattuna moniin muihin maihin. Ja lapsilla on aika turvallista vielä elää ja olla täällä. :) Mutta silti musta ois tuntunut äitinä tosi kurjalta, jos oisin joutunut viemään 9 kk tyttäreni hoitoon vieraalle ja samalla olisin itse mennyt töihin, mutta onneksi oli mahdollisuus jäädä vielä hoitovapaalle.

Ja tottahan tuokin on, että ei ole sitä ns. " oikeaa aikaa" lapsen yrittämiselle, sillä eihän se vauva katso sitä, että onko se äiti nyt vakituisessa työsuhteessa tai kuinka varakas, vaan kyllä sillä rakkaudella ja huolenpidolla pääsee pitkälle.:)
 
Toki tiedän että mitä vaan voi tapahtua, kiitos positiivisesta viestistäsi :)

Enemmän minua kiinnostaisi onko muilla yhteiskunnallisia ajatuksia esimerkiksi biologisten lasten saamisesta/lapsiluvusta, kun maailman väkiluku kasvaa nopeasti (vaikkakaan ei länsimaissa biologisesti niin nopeasti). Onko muiden kaveripiirissä lapsikriittisiä ihmisiä, jotka saavat pohtimaan mm. ympäristövalintoja lapsen saamisen yhteydessä?

En siis yritä sohaista muurahaispesää, meillekin kun on biologinen perheenlisäys näillä näkymin tulossa ;)
 
Tohon lapsien tekoon kommentoin, kun aikaslailla muihin aiheisiin olikin tullut aika hyvin omat mielipiteet:)
Meille siis näillä näkyminen tulossa viides lapsi ja se taitaa nykyään olla aika paljon:) se on vaan jotain primitiivistä, jotain mitä en oikein osaa selittää mikä ajaa tekemään omia lapsia vaikka maailmassa on paljon lapsia vailla kotia. Meille piti tulla "vaan" 2 lasta mut se ajatus lensi ikkunasta hyvin nopesti! Varmaan jos emme olisi saanut omia lapsia niin olisimme adoptoineet, mutta koska lisääntyminen ei ole ollut meidän ongelma niin teimme lapset itse... Mut jos miettii lapsien tekemistä globaalisti niin eihän siinä nyt juurikaan ole järkeä tehdä suurta perhettä varsinkin kun miettii että lapset kuluttaa materiaa, ruokaa, vettä ja sitä kautta ihan pirusti luonnonvaroja! Mut sitten mietin suomen osaa, luin tovi sitten että Suomessa syntyvyys ei enää kata poistumaa, eli suuret ikäluokat eläköityvät/kuolevat nopeampaa kuin uutta sukupolvea saadaan maahan pukattua... Eikös se silloin ole positiivinen asia että Suomessa lisäännytään? Suomen osuus saasteista on kovin pieni verrattuna suurempiin maihin, vaikkakin pienentämisen varaa olisi kyllä edelleen Suomessakin...
Itse yritän kasvattaa lapsista järki ihmisiä, ihmisiä jotka välittää luonnosta ja ihmisistä, ihon väriin/uskontoon tms katsomatta... Meillä harjoitellaan kierrättämistä ja ekologista toimintaa, miettien mihinkään esim vettä käytetään tai niinkin pieni asia kuin valot pois kun poistut huoneesta... Jokainen osallaan voi pienentää hillijalanjälkeään niin halutessaan ;)
Ikäviä kommentteja on kyllä saatu kuulla perheen koosta, mutta eiköhän se oo jokaisen asia montako haluaa vai haluaako yhtään:)
Niin ja lama, koputa puuta kun tän kirjotan, meillä onneksi on hyvät tulevaisuuden näkymät joten pelkoa työttömyydestä ei ole! Onneksi! Miehen työ on myös mahdollistanut sen et saan olla kotona lasten kanssa,täällä ollaan oltu siis kohta 6-vuotta ja se tuntuu ihmisille olevan kummastuksen aihe, mitä mä teen kotona, miksi mies hyväksyy mun kotona lusmimisen? Perhana, töissä pääsisin helpommalla kun kotona tän härdellin pyörittämisessä! Aamulla hommat alkaa 7.00 ja loppuu 21.00 joten pitkä on päivä ja koko ajan homma päällä:)
 
Siiseli sanoi:
Onko muiden kaveripiirissä lapsikriittisiä ihmisiä, jotka saavat pohtimaan mm. ympäristövalintoja lapsen saamisen yhteydessä?
Click to expand...

Ei kaveripiirissä, mutta tuttavissa ja työkavereissa kyllä on niitä jotka kertovat miten paljon lapsen "hankinta" kuormittaa ympäristöä vaippojen ja muun materian muodossa. Ja juuri se "miten voit tuoda lapsen tähän maailmaan, kun..."

Itse kävin pohdintaa siitä olenko itsekäs kun haluan lapsen tähän maailmaan kuormittamaan maailmaa ja ympäristöä.

Olen kuitenkin yrittänyt tätäkin ajatella ällö myönteisesti. En ostele itselleni vaatteita edes puolivuosittain, en polta tupakkaa, en ajele pummilla, en työllistä poliisia ja sen myötä käytä verovaroja turhiin keikkoihin. Kun ostan jotain uutta pyrin ostamaan kotimaista, laadukasta, monikäyttöistä, kestävää, jne. Ja toisaalta jos mieli tekee jotain "turhaa" ajattelen sen olevan panokseni talouden kohentamiseen kulutuksen lisäämisen kautta

Kestovaippoja yritin käyttää, mutta erinäisistä syistä johtuen en tätä sitten jatkanut. Tähän kyllä tarttui muutama kriitikko, mutta en jaksa provosoitua näistä.

Sohwia sanoi:
Mutta silti musta ois tuntunut äitinä tosi kurjalta, jos oisin joutunut viemään 9 kk tyttäreni hoitoon vieraalle ja samalla olisin itse mennyt töihin, mutta onneksi oli mahdollisuus jäädä vielä hoitovapaalle.
Click to expand...

Kukin mahdollisuuksiensa mukaan eikä tästäkään kannata huonoa omatuntoa potea. Jos ei ole mahdollisuutta olla hoitovapaalla ei se tee kenestäkään huonompaa äitiä. Ja voi olla
että lapsen hoitoon vieminen tuntuu kurjalta vaikka lapsi olisi 2v tai 4v
 
Tosta adoptioasiasta, niin itse sitä lapsettomuusaikoina paljonkin mietin ja ei ajatustasolla olisi vieläkään mahdoton ajatus itselle adoptoida lasta, mutta adoptioo kun ei oo tehty helpoks saati halvaks, niin sen puolesta on aika mahdotonta. Onneksi lopulta ollaan saatu kaksi lasta itse saatettua tähän maailmaan, niin ei lapsettomiksi jääty kokonaan.
 
Hyvä keskustelu! :)

Mää olen aina ollut tämmönen maailmantuskaa poteva stressipallo, ja nuorempana pohdin tosi paljon sitä, että voinko koskaan hankkia lapsia, koska maailmassa on kamalia asioita ja lisäksi se lisää ennestään liikaa kasvanutta populaatiota, kulustusta ynnä muuta ynnä muuta. Ajattelin, että jos haluan lapsia, niin adoptoin. No sitten iski vauvakuume ja biologisen lapsen kaipuu oli suuri. Siinäkin vaiheessa kyllä mietin, olenko itsekäs, jos haluan biologisen jälkeläisen. Juu ja jossain vaiheessa meni aika syvällisiksi eksistentialistisiksi mietinnöiksi koko lapsen hankinnan pohtiminen - esim. että onko reilua syntyvää lasta kohtaan tuoda tämä maailmaan, koska hän ei itse ole valinnut syntyä (jep, mies lähinnä pyöritteli silmiään...). Loppujen lopuksi järkeilin asian jotenkin niin, että sain perusteltua lisääntymisen itselleni. Älkää kysykö miten, en nyt osaa enää sitä järkevästi selittää. :smiley-ashamed005 Lähipiirissä kyllä on useampikin ystävä, jotka ovat puhuneet adoption mahdollisuudesta, jos haluavat lapsia tulevaisuudessa.

Ja kyllä, ahdistaa. Politiikan (kaataisin mielelläni Suomen nykyisen hallituksen :angelic:), luonnonmullistuksien ja kuolevaisuuden lisäksi oma epävarma taloudellinen tilanne ja näin valmistumisen jälkeen turhan avoin tulevaisuus. Mutta yritetään elää päivä kerrallaan! :)
 
Takaisin
Top