Yhteiskunnan aiheuttamat paineet..

Icathria

Silmät suurina ihmettelijä
Onko täällä ketään muita, jotka haluaisivat lapsia, mutta ovat sinkkuja?

Itse tykkään olla sinkkuna, enkä tiedä onko minusta edes parisuhteeseen, tähän mennessä suhteet on ollu mulle enemmänkin ahdistavia ku iloisia kokemuksia, mutta taas jälleen kerran vauvakuume nostaa päätään...

Mua ottaa päähän se että mun pitäis olla jonkun miehen kanssa vaan koska haluan lapsia!

Suunnitelmissa ei oo vaan hankkiutua raskaaks, vaikka sekin joskus käynyt mielessä, mut nyt olis aika hyvä tilaisuus hankkia lapsia yhdessä ystävän kanssa, mutta mua vähän huolettaa että miten mun lähipiiri suhtautuisi asiaan (tuntevat mun ystävän, eivätkä oikein pidä hänestä)..

Itse kuitenkin näkisin tän tilanteen järkevänä, vaikka lapsi ei syntyis parisuhteeseen, se ois silti toivottu, suunniteltu ja ehdottoman rakastettu lapsi.

Onko kellään mitään järkevää sanottavaa asiaan? Kannattaisko mun vaan odottaa, jos mun elämääni sittenkin ilmaantuisi ihminen, jonka kanssa parisuhde onnistuisi vai? Iän puolesta mulla ei ole kiire lapsien tekoon, mutta en kyllä ole enää mikään lapsikaan ja taloudellisesti oon tukevasti omilla jaloillani.
 
Kahdeksan vuotta sitten olin suunnilleen samassa tilanteessa. Ystäväni oli vakituisessa suhteessa, mutta ei halunnut vielä lapsa. Minulla taas kutkutti aivan valtavasti, enkä mitään elämässä halunnut niin paljon kuin lasta. Kaikki miessuhteeni olivat kuitenkin ihan onnettomia ja tuntui, että vain sellaiset miehet, jotka eivät halua sitoutua millään tasolla, hakeutuivat seuraani. Vitsasin sitten kaverilleni, että bongaan vain jonkun baarista ja hankkiudun raskaaksi. Miehen ei tarvitse tietää.

Olisihan se varmaan ollut väärin niin tehdä, mutta tosiaan vauvakuumeeni oli jo valtaisa. Ja silloin tapasin nykyisen mieheni, joka oli heti valmis mun haavetta toteuttamaan. Nyt meille on kolmas tulossa.

Olen ollut onnekas. Mutta uskon myös vahvasti yhä siihen, että myös yksin voi hankkia lapsen ja kumppani ei ole se pakollinen lisuke, jotta voi saada hyvän perheen aikaiseksi. On noista miehistä myös oma harminsa. Ne taitaa todella olla sieltä eri planeetalta...
 
Ihanaa huomata että en oo asian kanssa yksin!

Tuo kuulostaa niin tutulta että etsii miestä vaan sen takia kun haluaa lapsia ja suurin osa kaikkoaa hyvinkin nopeasti kun mä rupeen puhumaan vauvoista ja haaveista. Ja oon miettinyt ihan samaa sen suhteen että etsin mielummin rauhassa sitä elämänkumppaniani, mutta en halua odottaa että oon yli 35 ennenkun rupeen tekemään niitä lapsia.. Mua muutenkin vähän huolettaa se että voinko mä ylipäätään saada lapsia kun oon niitä kuitenkin joskus aiemmassa suhteessa yrittänyt tehdä, mutta en tullut raskaaksi (syynä toki saattoi olla myös stressi). Tässä iässä kuitenkin olisi aikaa vielä tehdä ihan rauhassa ja hakeutua sitten vaikka hoitoihin jos luomuna ei onnistu.

Ei vaan ehkä oo mikään helpoin päätös ryhtyä tällaseen kun tietää ettei se lapsen isä ole kuitenkaan sitten yhtä paljon läsnä kun normaalissa parisuhteessa (vaikka ei se parisuhdekaan aina takaa sitä onnellisuutta). Ja mua todella huolettaa mun lähipiirin suhtautuminen asiaan, että jos en saa sieltäkään tukea asialle niin sit oon kyllä todella yksin sen lapsen kanssa.

mamakiia81, Haluan kyllä ehdottomasti kuulla lisää sun ajatuksia ja fiiliksiä! :)
 
Jos päädyt hankkimaan lapsen yksin, niin neuvolasta saat varmasti apua tuen etsimiseen. Usealta paikkakunnalta löytyy kerhoja ym. toimintaa joissa voi kohdata saman henkisiä ihmisiä ja saada ihan uuden ystäväpiirin vanhan lisäksi. Ei kannata pelätä yksin jäämistä ja sen takia luopua omasta haaveestaan.
 
Takaisin
Top