En varsinaisesti pidä yhdistelmänimistä, mutta onhan niitä toimiviakin yhdistelmiä. Tykkään, että ihmistä kutsutaan hänen omalla nimellään, eli jos nimi on pitkä, niin sitä pitkää nimeä myös käytetään.
Omilla lapsillani on kaikilla lyhyt etunimi. Kahdella lapsella etunimi ja toinen nimi sopivat yhteen niin, että jos olisivat halunneet, niistä olisi saanut yhdistelmän. Kolmannella lapsella on toisena nimenä yhdistelmä yhteen kirjoitettuna, siis ilman viivaa. Suunniteltu nimi oli erilainen, mutta työnimestä ja vakiintuneesta käyttönimestä vauva-aikaan tulikin toinen nimi. Vähän pitkä se on, mutta etunimi on lyhyt ja helppo.