Olin itse lapsena sorsittu eli ei niin suosittu kuin isosiskoni ja pikkuveljeni. Varmaan asemani olisi ollut parempi, jos olisin ollut kuopus, mutta koska olin keskimmäinen ja toinen tyttö, niin ei ketään jaksanut kiinnostaa. Eno oli ainoa, joka kohteli meitä tasapuolisesti. Jopa vanhemmat suosivat muita sisaruksia enemmän.
Lapsena tuo epäarvoisuus tuntui todella pahalta, koska vaikka olisin ollut kuinka kiltti ja taitava tahansa, niin huomiota ei herunut. Teininä olinkin sitten ihan kauhea, koska päätin saada huomiota negatiivisella tavalla - positiivinen tapahan ei tutkitusti tuottanut tulosta. Nyt aikuisena en halua olla enää sukulaisten kanssa missään tekemisissä.
Meillä on ainakin toistaiseksi vain yksi lapsi, mutta jos olisi useampi ja huomaisin samanlaista suosimista vieraiden taholta, niin ei varmaan tarvitsisi tulla kylään ollenkaan. Sen verran herkkä olen asian suhteen.
