vuodeosastolla..

[Jolianna]

Minkälaisia kokemuksia on olla vuode osastolla/synnyttäneiden osastolla?minulla hyvin erilaisia kokemuksia,viimeisillä kerroilla sielä ollessani opin pitämään puoliani ja sanomaan jos jokin ärsytti...ihan esimerkkinä imetys,se millaiset paineet kätilöt saavat uudelle äidille,komennellaan kokoajan,laita rinnalle se,ei noin,vauvaa ei pidetä sängyssään vaan kokoajan ihokontaktissa rinnoilla,kyllä sieltä tulee maitoa sen verran kun vauva tarvitsee..sitten mittaillaan vauvan sokereita ja aijjai kun ne nyt ovat laskussa...tietysti ne ovat laskussa kun ei maitoa tule,minulla itselläni maito nousee vasta kolmantena päivänä..ja nyt tuli ihan uutena asiana kun kävin katsomassa kaverin vauvvaa sairaalassa(kätilöopisto)että enää ei saa antaa sairaalassa korviketta,ei tuttiakaan saa tuoda sairaalaan...tottakai sen vauvan sokerit laskee jos sille ei mitään saa antaa lisäksi jos ei itseltä maitoa tule ja näin ollen tulee lisäpäiviä sairaalassa..kuka ja kennellä on oikeus päättää näistä asioista ei tuttia eikä korviketta?(minä sanoin jo miehelleni että hän saa salakuljettaa sitten vauvalle korviketta että saadaan sokeritkin normaaliksi..)

 

[Gatusa]

mä muistan esikost kuinka vastasynnyttäneet poljettii maaha ja haukuttii ja kaik oli iha hirveit synnyttäneiden puolella oma ja monen muun kokemus koks:sta tosin en tiä mikä on nyt meno siellä. äippäpolil oli kyl mulla ihana kätilö alhamdulillah ku oli nuori. vanhemmat kätilöt ja hoitsut tuppaa olee iha hirveit.

tämä pikkunen jos pysyy matkas loppuu asti ni synnytys onki ulkomailla ja taktisest ollaa suuntaamas pääkaupunkii la:n tienoil ku paikallinen yliopistollinen on hirvee ja sanon kokemuksesta, oon tapellu lääkärien kans, uhannu hommata potkut niille jne ku eiväät hoida potilaita. ja siel jopa terve lapsi kuollu lääkärin käsis. joten pääkaupungin yliopistollises ois tarkotus synnyttää turvallisuussyistä. miehen täti asuu pääkaupungis ni mennää kylää.

 

[Jansku82]

Lappeenrannassa oli minusta vuodeosastolla ainakin ekalla kerralla niin kotoisaa, että sinne tuli ihan ikävä. Ruoka oli mahtavaa, ei uskoisi sairaalaruuaksi :) Ehkä seuraavaksi en antaisi juottaa vierasta maitoa ihan noin vaan edes sokeriseurannan takia, vaan vaatisin, että katsotaan ensin tuleeko itseltä tarpeeksi. Yksi yöhoitaja oli vähän äkäinen kun, kysyin että mikä vikana kun lapsi vaan itkee ja itkee tuntikausia. Se suorastaan tempaisi vauvasängyn mukaansa ja vei lapsen sinne hoitajien huoneeseen. Aaamuyöllä se toi sen takaisin ja sanoi että sillä oli kauheasti ilmaa vatsassa.

 

[Jolianna]

Esikoisen kanssa muistan kun minulle yritettiin puoli väkisin että antaisin vauvani jollekkin toiselle äidille imetettäväksi..se tuntui aivan karmealta ajatukselta..sitten vielä vierustoveria jolta tuli paljon maitoa muttahän oli tupakoitsija joten en todellakaan antanut!sitten hoitajien alas painaminen ja vähättely,no anna siiten tuota korviketta se nyt ei paljoa nälkää pitele ja jää vauvalta saamatta hyvät aineet...no ihan kun vauvvani ei saisi näitä kaikkia aineita minulta heti kun maito nousisi...

 

[puapru]

Mulla on kyllä ihan hyvät kokemukset osastolta synnytyksen jälkeen. Ainut, mikä vähän jäi kaivelemaan. oli se että meille ei annettu oikeastaan mitään ohjeita ruokailuun kotona - osastolla jouduttiin antamaan pieniä määriä lisämaitoa kun verensokerit vauvalla laski.
Kamalasti en myöskään ensisynnyttäjänä saanut ohjausta vauvan hoitoon, mutta en sitä ehkä ihan kalamasti kaivannutkaan, hienosti pärjättiin omin voimin.

 

[Sandy]

Mulle jäi kyllä myös tosi hyvät kokemukset synnytyssairaalasta ja siellä olosta :) Ihanaa kun ruokatarjoilu pelasi, mulla kun oli ihan kaamee nälkä aina seuraavaan ruokailuun mennessä. Itse asiassa mä muistan sitten kotona ollessani itkenneeni takaisin sairaalan valmiin pöytien ääreen...

Mulla nousi maito tosi hyvin, että siinä ei ongelmia. Ainoa ongelma oli noiden isojen ja pinkeiden tissien sekä sen rintakumin kanssa. Ja vielä kun vauva oli niin pieni Siihen jouduin alussa joka kerta pyytämään apua, siis saamaan tytön tissille. Parin päivän päästä sekin alkoi sujumaan eikä mun enää joka kerta tarvinut apua pyytää :)

Isoin miinus oli mun huonetoveri..... tai eka oli kiva, mutta hän lähti seuraavana pvänä ja sitten tuli se toinen... En ole rasisti, mutta onko sitten eri tavat noilla itänaapureilla... siellä ramppas koko ajan porukkaa... ties mihin kellon aikoihin ja ihan liikaa (olisi vain saanut olla isä ja isovanhemmat). Se vauva huusi (varmaan nälkäänsä) tosi paljon. SIt tää ei jaksan hoitaa vaan laitto kansliaan vauvan.... arg. en viitti jatkaa, nostaa taas verenpaineita Mun sänky oli vielä ensimmäinen ovesta, niin koko liikenne kulki siitä mun sängyn ohi.... Ja mikä "parasta", kun oltiin lähdössä vauvan ja miehen kanssa kotiin, niin tää vierustoverin vauva itki taas verhon takana. Aattelin että se äiti on vessassa tai jotaa. No, tulivat sitten se äiti ja isä hississä vastaan ja haisivat tupakalle.... need I say more.

 

[LiLLY]

TAYSissa mulla ihan positiiviset kokemukset. Tosin siitä on kohta 7 vuotta aikaa...
Ruoka oli tosiaan hyvää. Hoitajat vaihteli aika paljon, ja kyllähän se on ihan ihmisestä kiinni, miten työnsä hoitaa. Jotkut hoitajat oli tosi kivoja, jotkut ei. Onneksi sieltä yleensä pääsee jonkin ajan päästä kotiin . Meillä meni viikko.

Imettämään varmaankin kaikki hoitajat kannustavat. Ainakin yrittämään. Musta tuntuu, ettei se vauva ihan heti nälkään kuole, vaikkei maito heti nousiskaan. Mullakin meni varmaan vuorokausi, tai enemmän. Sitten antoivat pullolla luovutettua maitoa kun vauvan sokerit alkoi laskea. Varmaan korvikkeen antamista sairaalaoloissa vältetään ihan viimeiseen asti... Voisi näin kuvitella.

 

[Satru]

Jolianna: Mulla kanssa ensimmäisestä synnytyksestä alussa samoja kokemuksia. Mun tytär oli pieni ja hentoinen, ei jaksanut imeä tissiä niin reippaasti kun ois pitänyt. Ensimmäinen yö sairaalassa (tyttö oli silloin päivän vanha) oli järkyttävin. Olin vielä kaiken lisäksi Taysissa imetysystävällisellä osastolla, 4B:llä muistaakseni. Yökkö kiukutteli mulle ja mittaili vähän väliä tyttären verensokerin kun ei hän jaksanut syödä kuin vähän kerrassaan. Muuten se yö meni itkien. Tytär itki ja minä itkin. Soitin miehellekin, että haluan kotiin, etten saa muuta kuin haukkuja siitä kuinka huono äiti olen kun likka ei syö.Yökkö uhkaili, että jos ei tyttö ala kohta syömään, niin se viedään keskolaan ja lähti ovet paukkuen huoneesta.

Lakkasin pyytämästä yököltä neuvoja ja yritin itse kaikkea saadakseni lapsen syömään ja lopettamaan itkun. Eipä keinot auttaneet, jouduin taas turvautumaan yökköön, mutta sitten tulikin eri yökkö, hän sanoi heti että hakee rintakumin ja kokeillaan sillä. Ja se oli kuin taivaanlahja! Likka rupes syömään heti, itku loppui, verensokerit nousi ja paino nousi. En käsitä miten se toinen yökkö käyttäytyi noin. Itsekin hoitajana tiedän, että huonoja päiviä on, mutta ei tulisi kuuloonkaan purata niitä potilaisiin. Tein reklamaation ennen lähtöä tilanteesta, en tiedä miten hänelle kävi, toivottavasti sai miettimään miten kannattaisi potilaisiin suhtautua, varsinkin ensisynnyttäjiin, jolla ei ole mitään hajua mitä pitää tehdä.

Pojan synnytyksen jälkeen sanoin saman tien, että tullaan varmaan tarvimaan rintakumia (välttääkseni taas saman ongelman), mutta ei sitä koskaan tarvittu, poika oli hanakampi imijä:)

Tämä synnytys tulee sitten olemaan Hyvinkäällä, en yhtään tiedä millasta siellä on synnyttää.

 

[Gatusa]

mut haukuttii huonoks äidiks ku en päässy liikkuu heti koska olin menettän verta kiitettäväst synnytyksessä. sit muistan kuinka yks hoitaja sano mun huonekaverin miehelle oven takana että hänen vaimolla on psyykkisiä ongelmia eikä ole sopiva äidiksi ynnä muuta. tällä oli revenny paikat totaalisest synnytyksessä, hoitajat unohti antaa maitoa lapselle ku äiti pumppas ku rintasyönti ei onnistunu ja sit aina haukuttii äiti ja lisäksherätettii kokoajan vähä väliä keskellä yötä pumppaamaa maitoa jonka ne ite unohti välil antaa vauvalle ja sit haukuttii äiti uudestaan. tää likka oli ollu siellä jo viikon ni sano et hän haluu kotiin nyt. lapsella oli arvot alakantissa jostai syystä ni piti pitää sairaalas mut likka oli iha täys sairaalassa oloa kohtelun takia.

 

[Nanouk]

Mä en ihan kauheesti odota innolla KOKSiin menoa kun olen aikamoisia kauhutarinoitakin kuullut, mutta ei kai sitä auta kun ottaa vastaan mitä tulee. Tosin olen koittanut jättää synnytyksen ja muiden kaukaisten asioiden stressaamisen myöhempään, tässä on ollut niin paljon muutakin millä päätään vaivata viime aikoina

 

[Gatusa]

juu mä synnytin esikon siel nanouk, ne ei ol tarinoi. mut inshaAllah meno parantun siel sen jälkee ku mä siel oon ollu. iha neuvona sanon että kannattaa perätä omia oikeuksia siel kunnolla ja asiattomast käytöksest tehä valitus. jos oot vähäki hiljasempi jne ni etenki vanhemmat hoitsut ottaa helpost kynsiisä. eli kova kovaa vastaa siel sit.

 

[puapru]

Se taitaa olla valitettava tosiasia, että näitä juttuja ja huonoja kokemuksia on ihan varmasti joka ikisestä synnytyssairaalasta. Niin pitkään, kun siellä ihmiset toimii kätilöinä/hoitajina ja toisaalta ihmiset on ne jotka synnyttää, sattuu ja tapahtuu näitä ettei kemiat kohtaa.
Toki on ihan eri asia, jos laiminlyödään hoitajan velvollisuuksia ja omia työtehtäviään, mutta sitä kai kuitenkin vähemmän sattuu (verrattuna siis näihin kemia-asioihin yms). Synnyttäminen ja sen jälkeen osastolla oleminen on tosi herkkää, synnyttänyt nainen on ihan huikeassa myllerryksessä ja äärettömän herkässä tilassa, joka luo haasteen hoitajien työntekemiseen. Ei välttämättä ihan helppo paikka sekään!

Toivotaan että meille kaikille sattuu itselle parhaat mahdolliset kätilöt, lääkärit ja hoitajat sitten synnytyksen koittaessa, ja että kaikki sujuu kaikilla mainiosti!

 

[Sandy]

Mä synnytin esikoisen syyskuussa 2013 KOKSissa ja mä en kyllä keksi mitään huonoa sanottavaa :) Ensisynnyttäjänä olin siellä sen kolme päivää.

Ja uskon että paljon on kiinni siitä miten kukakin kokee asiat :)
Avoimin mielin ainakin suosittelen Nanouk menemään :)

Mä ihan mielelläni meen sinne näinkin pian takaisin :) Ainoa minkä kanssa joutuu ehkä tekemään töitä, niin on tuo synnytyksen kulku... Viimeksi kun päädyttiin sydänäänten laskiessa imukuppiin. Olin tosi avoimin mielin synnytyksessä enkä osanut mitään pelätä. Nyt sitten saattaa joitakin pelkoja tulla, kun tosiaan oman kokemuksen perusteella kaikki ei välttämättä menekään oikein ja aika moni asia on pois omista käsistä... Onneksi mulle on suosituksena synnytystapa-arvio, esikko kun oli virhetarjonnassa. Ehkä siitä saa jotain apua synnytyksen lähestyessä :)

 

[Gatusa]

hyvä että KOKS on muuttun parempaan suuntaan, ilmeisesti siel on synnyttäneiden osastol henkilökunta vaihtun. mun yks kaveri oli siel mun synnyttäes opiskelijana harjottelussa. äippäpolilla kätilöt oli kyl ihania sen voin sanoa.