Onko teillä ollut mieletön vauvakuume, mutta pitää ajatella järjellä, esim. taloudellisesta näkökulmasta tai oman jaksamisen kannalta? Kumpaan kallistutte?
Voittaako järki vauvakuumeen?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Järki voitti melkein 2v ajan. Kaikista lastentarvikkeistakin luovuttiin.
Koko sen ajan kumpikin halusi 4. lapsen, vaikka aiemmin oltiin asunto ja auto ostettu ajatuksella että lapsiluku jää 3. Lopulta vauvakuume vei voiton ja järjen sai taas heittää jonnekkin :)
Koko sen ajan kumpikin halusi 4. lapsen, vaikka aiemmin oltiin asunto ja auto ostettu ajatuksella että lapsiluku jää 3. Lopulta vauvakuume vei voiton ja järjen sai taas heittää jonnekkin :)
Hmm, mitenhän sitä selittäis. Nykyään enimmäkseen tunteella, mutta ripauksella järkeä?
Esimerkiksi halusin ensin saada ammatin ja olla avioliitossa. Eli järkevää, vaikka koko ajan oli vauvakuume, jo vuosia ennen miestäkin. Mutta lapsen saamisen jälkeen jotenkin ajatukset muuttuivat hiukan. Kun lasten saaminen ei ole helppoa, aika kuluu koko ajan jne. tunteet on nykyään vieneet voiton. Tähän mennessä minulla piti olla monta lasta, työpaikka odottamassa ja kaikki hyvin.
Nyt olenkin yhtäkkiä opiskelija ja vauvakuumeilija. Elämä asetti eri olot, kuin mitkä olisin toivonut ja mihin itse aktiivisesti toiminnallani pyrin. Nyt toivon, että elämästä selviää vaikka elämä ei mene niin kuin itse toivoo tai suunnittelee. Ja silti siitä elämästä voisi tulla ihan hyvä ja mieleinen. Oli järkevää alkaa opiskelemaan, kun ei vauvaa tullutkaan. Mutta ei yrittämistäkään voi lopettaa, jos minulle vielä edes yksi mahdollisuus suotaisiin.
Esimerkiksi halusin ensin saada ammatin ja olla avioliitossa. Eli järkevää, vaikka koko ajan oli vauvakuume, jo vuosia ennen miestäkin. Mutta lapsen saamisen jälkeen jotenkin ajatukset muuttuivat hiukan. Kun lasten saaminen ei ole helppoa, aika kuluu koko ajan jne. tunteet on nykyään vieneet voiton. Tähän mennessä minulla piti olla monta lasta, työpaikka odottamassa ja kaikki hyvin.
Nyt olenkin yhtäkkiä opiskelija ja vauvakuumeilija. Elämä asetti eri olot, kuin mitkä olisin toivonut ja mihin itse aktiivisesti toiminnallani pyrin. Nyt toivon, että elämästä selviää vaikka elämä ei mene niin kuin itse toivoo tai suunnittelee. Ja silti siitä elämästä voisi tulla ihan hyvä ja mieleinen. Oli järkevää alkaa opiskelemaan, kun ei vauvaa tullutkaan. Mutta ei yrittämistäkään voi lopettaa, jos minulle vielä edes yksi mahdollisuus suotaisiin.