Vituttaa.....

linduska

linduska

Silmät suurina ihmettelijä
Hei vaan..oon tosiaan viikolla 10 raskaana,ennen kaikki oli hyvin parisuhtees ja niin.nyt mulla on ihan kauhee olo henkisesti ja mies ei tajua tilannetta vaan väittää et oon muka seonnut!!siis raskaushan on ihan toivottu ja sillee mut en jaksa tätä riitelyä koko ajan kun mies ei yhtään tajua miltä musta tuntuu...onko teillä samoja kokemuksia..?[:(][:(][:(][&o]
 
kurjaa....

Mutta niin se vain on, että naisesta kasvaa raskauden aikana äiti mutta
miehestä vasta kun vauva syntyy.
Ei mies ymmärrä raskautta ja sitä, että sieltä oikeasti tulee ihminen, VAUVA ! Ne tajuaa sen vasta
sitten kun synntyssalin ovet aukeaa. Mutta niin se vain on, ei sille mitään voi. Mutta kuinka
he voisivatkaan sitä tuntea samallatavalla, mehän tunnetaan liikkeet ja hikat yms; mutta eivät he samalla tavalla.

Puhumalla kaikki asiat yleensä tapaa selvitä <3 voimia!
 
Kuulostaa linduska niin tutulle! Mulla oli koko alku raskaus semmonen olo etten voinu sitää edes miehen hengittämistä että kaikki mitä se teki ne hyvätkin asiat sai mut raivon valtaan. Sitten joskus ehkä 13 vko eteenpäin mies oli ainut ketä siedin ja nyt taas se tekee mut ihan seinähulluks! Ei ne tajua että mitä me käydään kokoajan läpi eikä ne ymmärrä omaa "tehtäväänsä" tänä aikana kun vauvaa ei vielä ole. Ja onhan se ihan totta että noi hormoonit vahvistaa noita tunnetiloja, että luultavasti ne ärsyttäis normaalistikkin ja niistä asioita tappelis mut nyt on vaan sellanen olo et voisin repiä sen pään irti ja vetää vessanpöntöstä alas.

Ainut ehkä mikä auttaa on puhua jonkun muun kanssa, just esim täällä tai jonkun muun raskaana olevan kanssa näistä asioista, mä en jotenkin jaksa ees tapella enää sen kanssa kun tosisaan menee ihan ylikierroksille tunteet.. mä ainakin toivon että se helpottaa kun hormoonit tasapainottuu tai sit kun liikkeet tuntuu ihan ulos mahaa jne.. että mieskin pääsee vähän kuvioihin mukaan. Ainakin jo sen ekan ultran jälkeen tapahtu jo positiivinen muutos ja veikkaan et seuraavassa vielä parempi. Kuitenkaan en nyt mitään eroa suunnittelis vaan pistäisin kuitenkin ne vahvimmat vitutukset hormoonien piikkiin..eihän sitä miehelle tietenkään kannata myöntää [:D]
 
Ei sitä ite tajuakaan miten paljon muutoksia raskaus aiheuttaa. Jos tulevalla äidillä on sopeutumista, niin ei isällä ole yhtään helpompaa: Nainen siinä vierellä muuttuu ihan mahdottomaksieikä sitäpysty ymmärtämään enää senkään vertaa kuin aikaisemmin. Tilanne vaatii lujasti sopeutumista ja sovittelua...ja anteeksi pyytämistä ja antamista kun riitoja ei voi välttää. Vaikeuksien kautta voittoon, kyllä se siitä! :)
 
Itellä tää vitutus kans on nostanu tässä pääätään, olo alkaa olla tukala ja kaikki ärsyttää. Mut tää saa aina hetkeks repeilyttämään :)

http://www.youtube.com/watch?v=7UJ84D8qkXY
 
Mies kovin helposti ymmärtää raskauden vasta sitten kun vatsa alkaa näkymään. Meillekin yksi riita tuli alkuraskaudessa, kun mies kommentoi jotain että puhun jatkuvasti vauvasta. Ja siitähän mä kilahdin. Että se on mun sisällä, että kummasti se on mielessäkin koko ajan. Oli sen jälkeen varovaisempi kommenteissaan. :D
Sitten kun raskaus eteni ja vatsa alkoi näkymään, niin isi-tunteet tais herätä ja nyt herkistellään molemmat normaalia enemmän. [:)]
 
Mullakin tuo ärsytystaso kyllä kasvaa päivä päivältä..ja mäkun luulin et tän pitäi olla "seesteistä" aikaa tän keskiraskauden [:D] Kyllä veikkaan et alusta loppuun ärsyttää kaikki ..siis ei vaan mies... koko maailma [:D] kuhan nyt sais hermonsa sen verran pidettyä kurissa ettei ihan menis yli äyräiden ja suljetaan jonnekkin pehmeeseen huoneeseen..onkohan noihin homrooneihin jotain helpotusta kun tosissaan meinaa vähän väliä mennä överiks kaikki..?
 
Takaisin
Top