Vinkkejä arkeen uhmaikäisen kanssa

[Uusperhesatu]

Tuohon toiseen aloittamaani uhmaikäketjuun liittyen, miten sinä helpotat arkea uhmaikäisen kanssa? Itse olen huomannut ainakin sen, että koskaan ei kannata esittää lapselle kysymystä jostain tekemisestä, jos oikeita vastauksia on vain yksi. Eli ei kannata kysyä "puetaanko vaatteet?" jos ne vaatteet pitää oikeasti pukea. Noin kysymällä lapsi saa sen kuvan että hänellä olisi sanavaltaa asiaan ja jos hän sattuu vastaamaan kieltävästi, hän todennäköisesti suuttuu kahta kauheammin, kun se pukeminen pitää kuitenkin tehdä.

 

[Yölento]

Joskus valinnanvapaus voi helpottaa uhmakohtausta. Esimerkiksi "en halua lähteä ulos". Ymmärrän että et halua lähteä ulos, olemme nyt kuitenkin menossa, haluatko harmaan vai keltaisen pipon.

Ja kannattaa valita taistelunsa. Pelkän periaatteen vuoksi ei kannata olla eri mieltä. Voi myös kokeilla lapsen ehdottamaa tapaa, jos se ei ole vaarallista. Kyllä lapsi itsekin huomaa että kurakelillä Ihanat kimallesormikkaat kastuvat. Silloin voi kaivaa taskusta ne rukkaset joita ensin ei mitenkään voinut pukea.

Mutta joskus lapsi etsii sitä rajaansa niin kauan, että pääsee huutamaan. Sillon on hyvä tuottaa pettymys heti alkumetreillä, kun se kuitenkin väistämättä on edessä. Vanhemmalla on silloin enemmän kärsivällisyyttä varastossa kuin jos olisi yrittänyt sovitella ensin kymmenen muuta kriisiä.

 

[Tips]

Valinta on tosiaan hyvä antaa tehdä, tyyliin "mennään ulos, kumman pipon laitat" eli ei anneta mahdollisuutta kitistä ulosmenemisestä (hah, ei toimi aina). Kiukun kanavointiin voi antaa erilaisia keinoja, esim lyödään tätä sohvaa, paiskotaan tyynyä, poljetaan jalkaa ja huudetaan että kiukuttaa! Samalla voi sanoittaa kiukkua ja kertoa sen syy, "ymmärrän että sinua kiukuttaa, halusit katsoa vielä piirrettyjä mutta nyt on aika tehdä muuta". Joskus kun kiukku kohdistuu minuun tai mieheen (ei ole - vielä - kohdistanut kiukkua pikkusiskoonsa) poistumme tilanteesta toiseen huoneeseen (vaikka lukittautuu vessaan) ja hetken oven potkimisen jälkeen tilanne raukeaa.

Meillä alkoi 3,5-vuotiaan uhma oikein kunnolla kun sisko syntyi pari kk sitten. Nyt on tasaantumassa (tai ollaan opittu suhtautumaan paremmin) mutta aika haipakkaahan tämä on. Itsepäinen tapaus kun on.

 

[elaffy]

Saa ottaa aikalisän! Kun äidillä keittää yli, on ihan ok sanoa lapselle, että nyt meitä molempia suututtaa, rauhoitutaan pieni hetki yksin ja jatketaan sitten. Yksikään vanhempi ei ole niin kone, etteikö taaperon tai isomman raivot menisi joskus ihon alle ja aikuinenkin vajoaa lapsen tasolle kiukkuamaan.

 

[mä77]

Meillä auttoi esikoisen kanssa tunteiden sanoituksen ym. ohella laulaminen. Laulettiin pukeutuessa, bussissa, kävellessä ym. Taisi harhauttaa lasta sen verran, että pahimman uhman sai joskus sivutettua, kun keskityttiin johonkin muuhun. Hämä-hämä-häkissäkin on 7 säkeistöä, kun lopuksi laulaa vielä englanniksi.

 

[Yölento]

Meillä auttoi esikoisen kanssa tunteiden sanoituksen ym. ohella laulaminen. Laulettiin pukeutuessa, bussissa, kävellessä ym. Taisi harhauttaa lasta sen verran, että pahimman uhman sai joskus sivutettua, kun keskityttiin johonkin muuhun. Hämä-hämä-häkissäkin on 7 säkeistöä, kun lopuksi laulaa vielä englanniksi.

Minä lauloin myös mutta jossain vaiheessa se ärsytti lasta entistä enemmän, vaikka äitiä rauhoitti

 

[Vargynja]

Minäkin liputan sen puolesta että lapsi saa valita niissä asioissa missä se on mahdollista. Juurikin kumpi pipo/paita/leipä. Vanhempi asettaa rajat joiden sisällä saa tehdä valintoja. Vähän kanssa auttaa, kun muistaa kehua aina kun jokin sujuu. Siis aina kun jättää tekemättä jonkin vakiotuhmailun.