Vihapuhetta kotiäitiydestä – oletko huomannut?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hanna

Hanna

Näppärä viestien naputtelija
Kehityspsykologian asiantuntija Aric Sigmanin mukaan kotiäidit kohtaavat rasismin kaltaista vihapuhetta: kritiikkiä kotona lorvailusta, koulutuksen tuhlaamisesta, homssuisesta ulkonäöstä jne. Käy lukemassa juttu täältä.

Sigman pitää tätä kotiäiteihin kohdistunutta vihapuhetta ongelmallisena, sillä puhe on tehnyt kotiäitiyden hyödyistä puhumisen vaikeaksi.

Se myös ahdistaa naisia kohtuuttomasti, sillä useimmat kamppailevat jo muutenkin sen päätöksen kanssa, ollako kotona lapsen kanssa vai palatako töihin: uran ja perheen yhdistäminen on tutkitusti naisille huomattavasti vaikeampaa kuin miehille.

Oletko sinä kohdannut kritiikkiä kotiäitiyttäsi kohtaan? Millaista?
 
Itse en ole siihen törmännyt tai ainakaan kukaan ei ole suoraan päin näköä sanonut. Mutta mä luulen että se johtuu siitä että olen ns. vanha äiti eli yli 40v. Omassa ikäluokassa on vielä ollut normaalia hoitaa lapsia joko ensimmäiset 2-3v tai kouluikään asti kotona. Mutta tiedän kyllä että nuoremmat äidit joutuu enemmän perustelemaan kaikkia valintojaan. Lisäksi vaikuttaa se asuuko kehä III sisäpuolella vai muualla suomessa. Pienemmissä kaupungeissa ja maalla ollaan sekä yritys että yksityiselämässä enemmän lapsimyöteisiä. Itse olen saanut ystäviltäni enemmän ihmettelyä siitä, että aion mennä jo nyt syksyllä töihin enkä käytä kokonaan hoitovapaa aikaa.
 
En ole kuullut eikä ole minun tapaani arvosteltu. Tosin ei vielä ole kovin moni kysynytkään mitä aion tehdä. Aion olla kotona, kunnes lapsi 3 v. Toki, jos saadaan enemmän lapsia, kuin tää yksi, niin kunnes nuorin on 3 v. Tämä on ollut aina minulle itsestäänselvä asia. Lapset on niin vähän aikaa pieniä, ehtivät olla hoidossa ja koulussa ihan tarpeeksi myöhemmin.
 
Mä oon ollu kotona nyt semmoset 7vuotta( :o kuinka se aika juoksekaan) ja meinaan ollakin niin pitkään että tää mahassa matkustava baby num6 on sen 3v (ellei sitten tule pakottava tarve mun lähteä töihin esim miehen työttömyyden tms takia)... anopilta ja veljen siskolta olen saanut kuulla että mä oon vaan tuuliin joku loinen joka imee rahat mieheltä ja en tee mitään kotona ollessani, käytän vaan miestäni hyväksi ja elän hänen siivellään! Vaikka totuus on todellakin toinen, varmaan voitte kuvitella mitä arki on perheessä jossa 5 lasta ja vanhin 7v ja nuorin 10,5kk;) ihan omat laskuni maksan ja osallistun asumiseen tms kuluihin parhaani mukana + ostan ruuat, vaipat, lasten lääkkeet/vaatteet tms juoksevat jokapäiväiset kulut... minulla on kyllä työ joka toivottavasti mua siellä odottaa (ei kylläkään järin hyvä palkkainen)... en sitten tiedä että voiko anopin ja veljen siskon sanomisten taustalla olla kateus(?) anoppini on laittanut sekä mieheni ja hänen siskonsa hoitoon heidän ollessaan vuosikkaita ja samoin on teki miehen sisko omankin lapsensa kanssa, miehen sisko haluaisi lisää lapsia mutta hänen ikänsä(40v+) tuo haasteita tilanteeseen ja me miehen kaa lisäännytään joka vuosi yhdellä... en tiedä syitä mutta pahalle nämä syytökset tuntuvat!
Olemme mieheni kanssa päättäneet että haluamme kasvattaa lapset kotona niin pitkään kuin mahdollista ja ihan taloudellisista syistä se olen minä joka olen kotona...
olen ylpeä ja iloinen että saan mahdollisuuden viettää aikaa lapsieni kanssa nyt kun he ovat vielä pieniä<3 ikää mulla nyt 30v, esikko syntyi kun olin täyttämässä 24... mikäli iällä tässä niin merkitystä:)

Ylpeä koti äippä x5
 
Kurjia juttuja sulle sanottu äippä! Mä olen kohdannut päinvastaista "vihapuhetta". Lähinnä siis voivottelua ja arvostelua, että miksi olen heti vanhempainvapaiden jälkeen palannut työelämään ja lapset hoitoon. Mun silmissä on taas tuntunut olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että äidit on lasten kanssa kotona siihen 2-3v ikään :D ja oma toimintatapani on ollut "kaikkien" mielestä väärin :)
 
Mulle ei ole päin naamaa sanottu juurikaan ikäviä. On kyllä udeltu milloin meinasin töihin,mutta vastaukseen on reagoitu asiallisesti. Omassa lähipiirissä on onneksi niin ymmärtäväistä porukkaa, että ei ole tarvis kyseenalaistaa toisen tapaa toimia. On niitä, jotka palasivat töihin heti vapaiden jälkeen, ja niitä, jotka aloittivat suurperheen perustamisen ennen opiskeluja ja ovat sillä tiellä edelleen. Ja niitä, jotka eivät ole aikeissa lisääntyä ollenkaan :grin

Yhden käden sormilla voi laskea ne ihmiset, jotka ovat ottaneet asiakseen arvostella kotiäitiyttä/-isyyttä.

Vanhempien äitien kokemista ennakkoluuloista en osaa sanoa, mutta minusta tuntuu että nuorilla äideillä on paljon paineita äitiydestään. Ei ehkä olla vielä niin sinut oman vanhemmuuden kanssa ja ympäristöltä tulvii neuvoja ja tapoja olla äiti. Ehkä kypsemmälle iälle ehtineet äidit osaa enemmän luottaa siihen omaan tapaansa ja siihen, että se on hyvä :)

T. Ihan just 26v kahden pienen äiti :p
 
En ole nyt oman äitiyteni aikana kokenut minkäänlaista vihapuhetta kotiäitiyteen liittyen, ja ennemminkin tuttavapiirissä asenne on se, että jos lapsen kanssa saa olla kotona kolmivuotiaaksi asti, on se luksusta. Suurimmalla osalla ei ole siihen mahdollisuutta, koska asuntolaina on maksettavana, ja Kelan tuet eivät asuntolainoja kata.

Parikymmentä vuotta sitten muutaman kerran tuli yhteenottoja parikymppisen henkisesti kakaran miehen kanssa, joka oli sitä mieltä, että kotiäidit ovat vain laiskoja ihmisiä, jotka eivät viitsi käydä töissä. Hänen juttunsa olivat siinä määrin todellisuudesta vieraantuneita, ettei niitä pystynyt ottamaan edes vakavasti, koska hän mm. vakaasti uskoi siihen, että yhteiskunnassa ei ole väliinputoajia, kaikki saavat aina tarvitsemansa huolenpidon yhteiskunnalta, eikä omista sukulaisista tarvitse lainkaan huolehtia, koska yhteiskunta tekee sen kaikkien puolesta. Ehkä sen jälkeen on hänellekin tullut lisää viisautta, ehkä ei. Mutta tosiaan, ei tuota voinut ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, koska kyse oli selvästi hänen tietämättömyydestään, eikä mistään perustellusta mielipiteestä.
 
Mä oon ollut nyt 9 vuotta kotona.. Ollaan tämmöinen väliinputoaja perhe kun vanhin neljästä on erityislapsi.. Ihan parista pisteestä kiinni että olisin omaishoitaja ja sitten saisin esikoiselle palveluja esim. hoitopaikan kesäksi että voisin olla vaikka töissä.. aktiivimallin mukaan siis ensi vuonna töihin koska en ole omaishoitaja! en tiedä onko noi miehen puheet vihapuheita vai vaan totuutta. mut ei me eletä jos en mee töihin tai sit uus muksu! kumpikos se ois kun ei esikoista voi jättää kotiin yli puolta tuntia pitempään ja muutenkin vahittavissa.. todella paljon haasteita lapsella mut kun me jopa nukutaan öisin niin omaishoidon tukea en saa edes pienintä.. yhteiskunta pakottaa töihin mut mä mieluummin autan lapsiani..
Ennen kuin lasten diagnoosit selveni niin ajattelin että oon siihen asti kun vanhin menee kouluun.. Mun sisko oli niin pahasti koulukiusattu ja piilotteli metsissä kouluaikaan.. Äiti meni töihin kun sisko oli joku 5v.. (nyt hoidetaan työkyvyttömyys eläkkeellä olevaa kolmekymppistä naista(montakohan kertaa ollut jo osastoilla yms.) Mun mielestä pitäis lapsilla olla turvallisia aikuisia koulun jälkeen jos ei muuten niin luokkakaveria joilla vanhemmilla aikaa.. ja ihan vielä ylä-aste ikäsilläkin jotain turvallisia aikuisia.. ei vaan tyhjää kotia. Mun siskon kiusaamininen tapahtui vain koulussa kun ei ollut puhelimia että sitä kiusaamisreviiriä ois ees saatu näin suureksi.. mutta jos ei mun äiti huomannut mitään niin kyllä se on monelle muullekkin äitille yhtä vaikeaa huomata jos lasta kiusataan.
 
Takaisin
Top