Vertaistuki/tukiverkosto

Eevve

Oman äänensä löytänyt
Aloitan ketjun, jonka koen hyvin tärkeänä myös näin raskauden aikana että raskauden jälkeen :) onko muilla kanssa odottajilla millaiset taustajoukut? Löytyykö kaveriporukasta esim. samaan aikaan odottajia ? Ovatko isät mukana odotuksessa vai odotatko yksin ?
Ainakin näin esikoista odottavalla koen itse, että myös täältä foorumilta saatu tieto ja apu tulee enemmän kun tarpeeseen :joyful:
Minulla itselläni on mm. 4 ystävää jotka odotamme samaan aikaan lasta, minä olen joukossa neljäntenä lasketusta ajasta laskettuna. Myös oma äiti on ollut isona apuna.
Lisäksi ihana huomata kuinka huolissaan oma isosisko, jolla ei ole lapsia, on ollut voinnistani.
Eli täällä ainakin tuntuu verkosto pelaavan, mites muilla ? :happy:
 
Mulla on isoin tuki ihan tosta miehestä. Lähellä asuu myös mun äiti ja serkku, jotka auttaa mielellään. Appivanhemmat asuu kaukana, mutta esim kuopuksen syntymän jälkeen tulivat muutamaksi yöksi meille auttaa, kun mies palasi töihin ja mä jäin kahden pienen kanssa yksin. Nyt nykysessä kodissa on myös pari naapuria, joilta voi pyytää tarvittaessa apua.

Muita samaan aikaan odottajia ei oo ollu oikeestaan, yksi kaveri oli viimeksi samaan aikaan raskaana, mutta nähtiin melko harvakseltaan. Mutta oon kans kokenu viimeksi ja nytkin, että tää foorumi paikkaa sitä puolta hyvinkin tehokkaasti :)
 
Mulla on kyllä hyvä verkosto myös, miehestä on paljon apua ja on ollut todella osallistuva esikoisenkin hoitoon ihan pienestä pitäen. Oma äiti asuu ihan lähellä kuten myös appivanhemmat, varsinkin anoppi on todella paljon ollut tukena esikoisen kanssa. Omilla isosiskoillakin on lapsia ja niiltä on aina saanut apua, ei tarvitse todellakaan pelätä että jäisin yksin lasten kanssa ja se on hienoa :)
 
Mulla on vähä huonompi tilanne. Odotan esikoistani. Poikaystävä lähti viikko plussan jälkeen. Lapsi oli haluttu mutta ilmeisesti vain sen aikaa kunnes siitä tuli totta. Sen vanhempiin oon yhteyksissä. Se ei ite oo ollu millään tavalla mukana. Ero tuli ihan puskista ja olin kaks kuukautta ihan hajalla. Tänä aikana OMA ÄITINI kyllästyi masentuneisuuteeni ja negatiivisuuteeni ja meillä oli ihan kauhee riita, lähin kävellen itkien kotiin sen luota ku se huusi perään että en enää ikinä auta sua missään asias... Sen jälkeen ei oo kuulunu. Siitä on ny noin kuukausi, vähä päälle. Mulla ei hirveesti kavereita oo ja seki joka on, on homo joka vihaa lapsia ja pelkää verta :hilarious: Oma isä pitää jonki verran yhteyttä mutta siihenkään ei oikeen voi luottaa. On myös ottanu hatkat ku olin vauva ja tavattiin ekan kerran ku oli 15. Sen jälkeen nähtiin vaihtelevasti, muutaman kuukauden tai vuoden välein. Sen sanomisiin ja sovittuihin aikoihin ei oikein voi luottaa... Onneksi neuvola ja äitiyspolin henkilökunta on mukavaa ja ymmärtäväistä. Saa edes jostain tukea. Ja onneksi on olemas tämmönen foorumi!! :)
 
^ hurjasti tsemppiä Hemuli! täällä ainakin varmasti kuunnellaan ja tuetaan :Heartred

meillä on hyvät tukiverkostot. appivanhemmat asuu ihan parin kilsan päässä ja munkin vanhemmat reilun puolen tunnin ajomatkan päässä. lisäksi meillä on paljon kavereita lähiseuduilla ja monilla heistä on jo lapsia. just nyt ei kukaan ihan lähipiiristä ole raskaana, mutta vähän aikaa sitten olleita on paljon.
 
Mä toivon, että saataisiin meidän vauvaa toivovilta ystäviltä vauvauutisia nyt syksyn aikana ja olisi siten toinen odottaja samaan aikaan :)
 
Ikävä tilanne Hemuli, hirmuisesti tsemppiä tulevaan! Niinkuin move88 sanoi niin täällä saa ainakin tukea :)
 
Mies on enemmän innoissaan kun minä eli tulee olemaan se suurin ja tärkein tuki :happy: !!
Appivanhemmat asuu lähellä. Omat vanhemmat samassa kaupungissa, mutta ovat vanhoja!
Pari kaveria, miehen ja mun sisarukset ilmoittanu että voivat hoitaa ja appivanhemmat ovat myös ihan innoissaa.
Miehen veli sai juuri esikoisen, eli hänen puolisosta varmasti jotain vauva seuraa.
 
Mulla on kavereilla paljon lapsia ja nyt tälle vuodelle tulossa myös muutamalle kaverille.
Mulla on myös ihana lapseton ystävä jonka kanssa asiasta tulee paljon turistua ja hänet aion kummiksikin pyytää rakenneultran jälkeen :Heartred
Omasta miehestä saa myös tukea kun raskaus taas vähän etenee ja tulee enempi näkyväksi.. näin meni ensimmäisenkin kohdalla :)
Toki siis jo nyt pystyn hänelle puhumaan yms, mutta raskauden edetessä hänkin innostuu taas entistä enemmän :Heartred
 
Ikävä juttu Hemuli, täällä ollaan sun tukena don't worrys ! :wink

Mulla myös avopuoliso innoissaan tulevasta ensimmäisestään. :happy: varsinkin nyt kun ensimmäinen ultra oli, mies yhtä hymyä silitteli ja tuijotti ultrakuvia :grin konkretisoitui asia hänellekin.
 
Ja nyt vähän aika sitten vauvauutisen julkaistuani sosiaalisessa mediassa, unohdetut, kauan kadoksissakin olleet "ystävät" ovat yhtäkkiä kiinnostuneita seurastani :grin näillä ystävillä tarkoitan niitä, joilla ei ole aikaa löytynyt meille vaikka itse olen pitänyt yhteyttä ja kysellyt kahville ym. mutta ei niin ei.. nyt heille yhtäkkiä löytyikin aikaa minulle :p onko jollakin tälläisista ihmisistä kokemusta ?
 
Eevve, mulla oli pari sellasta tuttua jotka laittoi ihan välit poikki, siis salakavalasti poisti facebookista ja jätti muutenkin yhteydenpidon kun tulivat itse ensin äideiksi. Sitten kun kuulivat että minä sain lapsen, kummasti tuli kaveripyyntöä ja kutsuva vauvatreffeille. Musta vähän outoa että miks seura ei kelvannut kun mulla ei ollut lasta? :d
 
Voi kurjaa Hemuli! Toivottavasti asiat järjestyvät. Ja tosiaan täällä me ollaan tukiverkkona näin virtuaalisesti. :)

Mulla ei ole lähipiirissä oikein muita nuoria äitejä kuin serkkuni. Ollaan tosi hyvissä väleissä serkkuni kanssa, mutta hänen tyttärensä on todella hankala tapaus ja kiusaa aina poikaani, kun näemme (on aggressiivinen myös muita aikuisia ja lapsia kohtaan). Näin ollen voidaan tavata vain, kun tytär ei ole mukana. Serkkuni poika sen sijaan on tosi hyvä kaveri oman poikani kanssa. Tosi sääli, kun tilanne on tällainen. Mielelläni tapaisin heitä useammin. Olen yrittänyt saada serkkuani hankkimaan apua tyttärelleen, mutta hän ei vain tee mitään. Muutkin lähipiirissä ovat puhuneet hänelle asiasta, mutta hän vain antaa tilanteen jatkaa.

Lapsuuteni paras ystävä katosi vähitellen elämästäni pari vuotta sitten (minä olin aina se joka otti yhteyttä ja kun lopetin niin ei enää nähty). Hän sai lapsen talvella ja yritin elvyyttää ystävyyttä, mutta se oli niin yksipuolista ja tulin aina vain surulliseksi, että lopetin. Jotenkin tosi haikeeta, että eletään nyt samaa elämäntilannetta, mutta ihan erillään. Oltiin ihan parhaimmat ystävät melkein koko lapsuuden. No toisen lapsuudenystävän kanssa ollaan nykyään tosi läheisiä. Hänestä on tullut tosi tärkeä myös pojalleni. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta haluaisi kovasti. Myös siskoni on läheinen minulle, mutta hänellä on aina niin paljon omia menojaan, ettei ehdi niin usein nähdä.
 
Ikäviä juttuja sitä mahtuukin maailmaan, mut jotenkin vaan ei jaksa edes kuluttaa ihanaa odotus aikaansa tuollaisiin ihmisiin, saati sitten muutakaan aikaansa odottaa tai ei :hilarious: mutta toisaalta jos jotain pahaa niin hyvääkin, sillä entinen työkaverini on palannut uudelleen kuvioihin koska odotamme nyt vauvaa samaan aikaan :grin
 
Joo niin ne kaverit tuppaa häviämään.. onneks on tää foorumi :) viimeks ainakin oli paras vertaistuki.
 
Isä on mukana odotuksessa. Ei sen kummemmin taustajoukkoja, kun ei olla kerrottu raskaudesta yhtä frendiä lukuunottamatta. Kummankaan sukulaiset eivät osaa odottaa vauvauutisia :grin asia tulee olemaan todellinen yllätys!
Muutama viikko vielä kesälomaa jäljellä ja nautin siitä että saan rauhassa funtsia tätä uutta elämäntilannetta sekä tosi toivottua raskautta :Heartpink
 
Kirjoitin pitkän tekstin, mutta tajusin että oli avoimella puolella nää. Kirjoittelen näitä henkilökohtaisempia juttuja mieluummin "suljetulla osastolla " :D
 
Onneksi mulla on myös ystäviä jotka on jo äitejä, ei mulle olis tullu mieleenkään heitä hylätä silloin :grin Helga, onpa mahtavaa että joku pystyy olemaan kertomatta ! Mä en pystyis :hilarious:
 
Takaisin
Top