vauvojen/taaperoiden yh-vanhempia?

evelyn_9

evelyn_9

Vauhtiin päässyt keskustelija
Täältä löytyy nimittäin yksi.. Neitokaisella 1-vuotis synttärit loppukuusta, ja puol vuotta ollaan kaksin pärjätty, välillä paremmin ja välillä huonommin. Tukiverkostoo ei hirveemmin löydy ainakaan sukulaisista, ja kavereistakin valtaosa vielä "villejä" ja lapsettomia, joten tuppaa vähän yksitoikkoseksi käymään välillä. (Ollaan syyskuussa muutettu Pirkanmaalle)

Löytyiskö pienten lasten yh-vanhempia niin pääsis jakamaan kokemuksia ja neuvojakin, neuvot ei ainakaan tässä päässä nimittäin ole yhtään pahasta.. 

Meillä Aada on kyllä temperamenttisa multa periny, melkosta tuittuilua välillä päivät, mutta osaa tuo tyttö olla kyllä aurinkoinen ja tyytyväinenkin, kunnon hurmuri välillä suorastaan.. ;)
 
ssalla, en tiedä, kävitkö lukaisemassa tuon toisen ketjun läpi... Tyttäreni täytti aivan vuoden loppumetreillä 8kk. Meillä siis on yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa, mutta minähän se sitä arkea suurelta osin pyöritän yksin lähivanhempana. Tämä järjestely ollut siitä lähtien, kun tyttö oli parin kk:n ikäinen.

Välillä tuntuu, että isä pääsee nyppimään ne rusinat pullasta eli vain ne parhaimmat hetket (ainakin omien puheidensa mukaan likka on aina toimii ja käyttäytyy kuin enkeli isänsä kanssa)... jää niitä toki minullekin kosolti, mutta sitten on sitä "normisettiäkin", itkua ja nahkahampaiden kiristystä ;) ...kun masua kipristää ...kun nukkumaanmeno takkuaa (meillä tosin ääriharvoin!) ...kun hampaiden tulo ottaa kipeää ...kun ruoka ei maistu tai on liika kokkareista ...kun äiti ei anna mennä kopeloimaan kissan ruokakuppeja/johtoja/hellaa tai nuolemaan kylppärin lattiaa tai läpsimään dvd-soitinta ...kun ulkovaatteiden pukeminen on ihan tyhmää jne jne jne ;)

Nyt tuntuu, että likka oppii kauheasti asioita kertarysäyksellä sekä alkaa samanaikaisesti kokeilla jo niitä rajojaan. Kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa! :D On tässä oppinut ihan uudella tavalla arvostamaan sellaisiakin asioita kuten rauhaisa kahvihetki (tai mikä tahansa ateria), yksin kaupassa käyminen... Ja myönnän: vaikka välillä ottaakin aika tiukille, niin silti en päivääkään vaihtaisi pois! :D
 
juu, kävin lueskelemassa sitä viestiketjua mutta siellä oli niin hirveesti niitä viestejä etten kaikkia jaksanu edes lukea, ja oli paljon isompien lasten vanhempia niin ajattelin josko löytyis nyt näitä ihan pienten vanhempia tähän ketjuun.. :)

Tuo sun kirjotus kuulostaa kyllä niin tutulta, sai ihan ääneen mut naurahtamaan. 
Juu meilläkin yhteishuoltajuus, mutta isä asuu melkein 600 km päässä, eipä tuo ole tyttöä nähnyt kun kerran viimesen puolen vuoden aikana vaikka mahdollisuus olis käydä ihan millon itse haluaa.. Ja onhan se ihan tosi juttu, että lähivanhempi "joutuu" kokemaan ihan kaiken lapsen kanssa, kun taas etävanhempi kun on vähemmän lapsen kanssa niin ne pääasiassa tuppaa olemaan niitä hyviä hetkiä vaan. Meillä onneksi Aada on aina ollu kaikinpuolin tyytyväinen muksu, mitä nyt ihan mahoton temperamentti jonka multa on tainnut periä.. Kyllä kuullaan naapurissa asti kun joku ei mene mieliksi.. Meillä on intohimona aina ollu likaset kengät joita ois niiiiin mukava imeskellä ja purra. Täytyy ilmeisesti ostaa jotkut uudet croksit tohon eteiseen joita tyttö saa sit hyvillä mielin luvallisesti syödä. ;) 

En tiiä onko ollu rankempaa nyt kun ollaan Aadan kans oltu kaksin, vai oliko sillon rankempaa kun vielä aadan isän kanssa oltiin yhdessä, tuntu että olis kaks lasta ollu siinä jaloissa pyörimässä.. Toisaalta helpompaa nyt kun saa kasvattaa "oman mielen mukaan" eikä tarvii tapella toisen kanssa mikä on hyväksyttyä ja miten rangaistaan yms, vaikka onki rankkaa hoitaa kaikki asiat ja roolit itte. 

Miten teijän tyttö on kasvanu ja kehittyny, liikkuuko ryömimällä/konttaamalla/kävelemällä? Meillä mennään edelleen tukea vasten kävellen, innolla oottelen ensiaskeleita silmä kovana eikä kaukana kyllä näytä enää olevan. Ihanaa! :) Just tämmöset asiat sitten aina palkitsee sen että on jaksanu läpi kiukuttelujen. 

Nyt kun aada on melkein ton vuoden niin huomaa että se alkaa jo oppimaan ja varsinkin uskomaan kun sanotaan että EI, on melko kauan jo testaillu rajojaan, ja se taitaaki jatkua vielä piiiitkäään. Tarvinnu muutamia kertoja kyllä laskee kymmeneen mielessä.. :D
 
Täällä kans pienen äiti yksin.
Isähän luopui kaikista oikeuksistaan eikä häntä paljoa kiinnosta. Vaikka paljon on lupailtu niin lupauksiksi ne on jääneet. :)
Toistaiseksi oon pärjänny vallan hyvin kaksistaan..
 
Tuossa ku Kharine kyseli, että oletko käyny lukemassa tuon toisen ketjun niin siellä kuitenkin suurin osa on raskaana tai lapsi alle vuoden kuitenki. Taisko olla yksi jolla jo vanhempikin lapsi, mutta muuten. :)
Mutta ihan kiva, että olet perustanut tämän ketjun.
Ite olen n. 4kk tytön äiti ja tytön isä käy tapaamassa tyttöä kaksi kertaa viikossa. 
 
Takaisin
Top