IhaNainen
Sanaisen arkkunsa ammentaja

Nyt on ihan pakko kirjoittaa kun en oikein uskalla kellekään puhuakaan. Eilen on miehen kanssa keskusteltu pitkään ja tosiaan me molemmat olemme edelleen ihan valmiita pikkuihmeen tapahtumiselle. Voi kumpa se ihme vain tapahtuisikin pian! Minullahan oli keskenmeno tammikuussa ja nyt sitten ollaan aika heikoilla ehkäisyillä menty heti sen jälkeen. Oikeastaan ei vaan oltu puhuttu asiasta mutta nyt siis tosiaan molemmilla on saman lainen olo, olisi ihanaa että saatiasiin alulle uusi raskaus ja oma vauva!Ikääkin on ihan riittävästi, jo 36. Tosin tuo ensimmäinen raskaus alkoi todella herkästi, niin toivoisihan sitä nyt sitten että uusikin alkaisi pian. Täällä vaan kun seuraillee kanssasisarien tarpomista yritysten ja menetysten ja sitten onneksi niiden onnistumisienkin kanssa, välillä tuntuu että miten niitä ihmeitä oikein edes tehdään? Ehkä se vain on niin että elämä vie omia polkujaan ja toiveet ja haaveet täyttyy aikanaa. Onko nyt jo minun ja meidän aikamma? Pari viikkoa ja uutta putkee ellei ole tärpännyt.
Plussatuulia ja kevät auringon säteitä kaikille![:D]