Vauvat on ankeita

B

bassaria

Jostain jotain jo tietävä
Kyllästyttää koko paska välillä. Ei jaksais joka kristuksen aamu herätä siihen ajatukseen, että: "Oon raskaana, oon raskaana."
Tekis mieli vetää kunnon telaketjukännit ja lähtä liput liehuen baariin, mutta eipä voi.

Joka hetki mielessä on hankinnat, äitiyslomat, vakuutukset, syömiset, neuvolat ja muu tylsä sonta.

Töissä pitää ajatella olevansa raskaana, liikenteessä pitää ajatella olevansa raskaana, ravintolassa pitää olla raskaana ja nukkuessakin pitää tietää miten päin olla raskaana.

Jos yrittämällä yritän, saan ehkä miehelleni välillä puhuttua muutaman lauseen muustakin, ku vauvasta. Ennen pitkään siihen palaa taas huomaamattaan. Kaverit ei ole muusta kuullutkaan kuukausiin, ku vauvasta ja sisaruksetkin lakkaa kohta soittelemasta.

Saisinko itteni takas kiitos?! Vauvat on ankeita.
 
En voi sanoa ymmärtäväni todella sinua, koska itsestäni ei koskaan tuntunut tuolta, kun olin monta, monta vuotta sitten raskaana (siis kauemminkin kuin nuo muutamat viikot, jolloin on mennyt kesken). Mutta kaipa se voi välillä jurppiakin, tuo raskaus. Koita vaan kestää, kyllä se siitä asettuu, varmaan helpotti jo se, että sai sen kirjoittaa tähän :)
 
No, helpotti! :D

Sitte saman tien hävetti ja harmitti. Hih, semmosta se on välillä kun kaikki tuntuu niin hankalalta ja vastenmieliseltä. Pitäis aina muistaa pitää mielessä, että kuin kovasti tätä lasta yritettiin ja kuin paljon oli mutkia matkassa keskenmenoineen päivineen. Kiitollinen saa olla.
 
Jos raskaus nyppii niin ajattele positiivisesti, se on suhteellisen lyhyt aika ihmisen elämässä ja palkintona on sitten maailman ihanin asia :) Toivottavasti raskaus muuttuu sinulle mieluisammaksi asiaksi loppua kohden :D
 
Mulla oli vähän samanlaisia tuntemuksia raskaana ollessa. Tottakai oli ihanaa että saadaan vauva ynnä muuta mutta musta se oli silti ihan perseestä. Tuntu ettei eläny omaa elämäänsä ollenkaan vaan sen kasvavan ihmisalun siellä masussa. juu, eli raskaana oleminen ei ollu kyllä yhtään mun juttu, mutta sen jälkeen saikin jotain maailman parasta elämäänsä ja nyt taas tuntuu että on saanu oman elämänsä takaisin vaikka toki vauva sitä rajoittaa mutta ei sentään ahdista niinku sillon. ja se ku hormoonit heittelee mielialaa lattiasta kattoon. huoh. Mutta lohdutuksen sananen, se on ohi enneku ehit huomatakkaan ja tuut vielä kaipaan sitä aikaa. :)
 
Takaisin
Top