En enää muista, miten paljon/vähän poika aikanaan vauvana soseita söi per ateria, hyvällä ruokahalulla kyllä niitä söi, sen muistan. Itse rupesin antamaan pojalle lehmänmaitoa vasta kun hän oli yli vuoden ikäinen. Korviketta hän on saanut ehkä viitenä päivänä koko eälmänsä aikana. Poika oli siis täysimetyksellä 4kk:n ikään asti, ja sen jälkeenkin äidinmaito oli hänen pääasiallinen ravintonsa vielä pitkään. Poika on nyt 3v, ja imetän vieläkin satunnaisesti. Toki nyt jo syö tavallista ruokaa, samaa mitä me muutkin, ja on kohtuullisen kaikkiruokainen.
Pojan ollessa vähän alle 2-vuotias, päästiin lastenallergologille pojan pahojen iho-oireiden takia, ja hän mittautti ferritiinin kaiken muun mukana. Allergioita ei verikokeiden perusteella löytynyt, mutta ferritiiniarvo oli 12, joka oli allergologin mukaan hyvin alhainen, hemoglobiini oli 112 tuolloin. On kuulemma erittäin tyypillistä, että 1-2-vuotiaiden lasten rautavarastot tyhjentyvät nopeasti kasvun ja kehityksen mennessä nopeasti eteen päin. Annoimme pojalle sitten neljän kuukauden ajan lisärautaa, ja puolen vuoden päästä ferritiini oli noussut arvoon 25, joka oli terveyskeskuslääkärin mielestä ihan ok, itse en ole aivan vakuuttunut asiasta, mutta mitään kättä pidempää ei itselläni ole perusteluiksi, koska lapsille ei ole omaa viitekehystä ferritiiniarvoille. Nyt syksyllä viimeisimmässä mittauksessa ferritiini oli taas vain 16, ja tk-lääkäri ei ottanut kantaa siihen, pitäisikö/voisiko pojalle antaa lisärautaa edelleen. Ei nyt sitten olla annettu. Poika syö normaalia ruokaa, ja juo aterioilla lehmänmaitoa, joten ravinnosta saatavaan rautaan saattaa olla imeytymisestettä maidosta. Jos lisärautaa tarvitaan, niin rautavalmisteista ainakin Maltofer on sellainen, ettei maidolla ole väliä, ja se rauta-annos pitää ottaa ruokailun yhteydessä, rauta on siinä eri muodossa kuin ruoassa. Maltoferista ei tullut vatsavaivojakaan, kun tosiaan muisti antaa sen ruoan kanssa. Jaettiin päiväannos vielä kahteen annokseen, toinen annettiin aamiaisella ja toinen iltapalalla.
Tämä meni nyt vähän aiheen ohi, mutta meidän kokemus saattaa auttaa muitakin, jos on epäilystä siitä, saako lapsi ravinnosta tarpeeksi rautaa. Edelleen moni lääkäri on sitä mieltä, että ferritiiniarvon mittaus on muoti-ilmiö. Itselleni tuli kyllä niin huono mieli kun pojan ferritiiniarvo saatiin, että en tiennyt lapseni olevan miltei anemian partaalla enkä ollut tajunnut edes ajatella asiaa, ja väkisinkin mietin, olenko nyt aiheuttanut hänelle jonkinlaista vahinkoa, kun rautavarastot ovat olleet noin tyhjät ties miten pitkään.
Yleensä annan maitoa ja soseita eri aterialla. Äsken söi 300g ja lopuksi tuli puklut päälle. En uskaltanut antaa enempää, vaikka vielä olisi ottanut.
Liha-aterian kanssa en anna maitoa, jotta rauta imeytyisi paremmin. Tyttö ei tosin kärsi anemiasta, ei ole ainakaan mitattu arvoja, mutta koitan ehkäistä raudanpuutosta. Normaalisti tyttö ei puklauttele koskaan. Ei sitten 3-4kk iän.
