Lulle
Silmät suurina ihmettelijä
Juhannuksena rv 15+6 makasin selällään sängyllä yrittäen vähän levähtää (puhuen samalla tätini kanssa puhelimessa) ja tunsin masussa jotain taianomaista, ihan kuin kuplintaa. Kerroin asiasta tädilleni ja hän sanoi, että ne olivat varmaankin vauvan liikkeitä. Lomani jatkui juhannuksen jälkeen "kiireisenä", enkä ehtinyt oikein enää kuulostalla masuani.
Meni kolmisen viikkoa (reissatessa), enkä tuntenut samanlaista tunnetta ollenkaan. Vain sellaista jännää painetta aika ajoin. Ystävälläni on laite, jolla kuulee sydänäänet, joten sain kuulla Sykerön sykkeen rv 18+5. Samalla kertaa tuli potku - kuulosti tosi voimakkaalta laitteessa, mutta tuntui vain pienen pieneltä hipaisulta masussa. Nyt, kun taas työt jatkuivat, niin koitan aina iltaisin rauhoittua kuuntelemaan ja tunnustelemaan masuani. Samoin mieheni tunnustelee masuani, eikä malttaisi odottaa, että hänkin tuntisi lapsensa liikkeet. Eilen hän väitti tunteneensa jonkun terävän iskun, mutta en kyllä tiedä, oliko se vain hänen kuvitelmaansa, sillä se ei tuntunut mulla ollenkaan.
Innolla odotan, että liikkeet voimistuvat ja säännöllistyvät, jotta voin joka päivä kommunikoida pikkuiseni kanssa...
Meni kolmisen viikkoa (reissatessa), enkä tuntenut samanlaista tunnetta ollenkaan. Vain sellaista jännää painetta aika ajoin. Ystävälläni on laite, jolla kuulee sydänäänet, joten sain kuulla Sykerön sykkeen rv 18+5. Samalla kertaa tuli potku - kuulosti tosi voimakkaalta laitteessa, mutta tuntui vain pienen pieneltä hipaisulta masussa. Nyt, kun taas työt jatkuivat, niin koitan aina iltaisin rauhoittua kuuntelemaan ja tunnustelemaan masuani. Samoin mieheni tunnustelee masuani, eikä malttaisi odottaa, että hänkin tuntisi lapsensa liikkeet. Eilen hän väitti tunteneensa jonkun terävän iskun, mutta en kyllä tiedä, oliko se vain hänen kuvitelmaansa, sillä se ei tuntunut mulla ollenkaan.
Innolla odotan, että liikkeet voimistuvat ja säännöllistyvät, jotta voin joka päivä kommunikoida pikkuiseni kanssa...
