Vauvan koliikki, refluksi, allergiat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Windy87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Windy87

Windy87

Piirimestaruustason postaaja
Joulumammat 2016
Syysmammat 2018
Laitanpa nyt tällaisen "täsmäketjun" sitten tällekin aiheelle, sillä täällä alkaa olla aika väsähtänyt mamma yhden jokaisen valveillaolohetkensä huutavan vauvan kanssa..

noin viikko sitten alkoi tämä huuto, ja alkuun luulin että on vain huonoja päiviä. huuto on kuitenkin ollut nyt vain lisääntymään päin, ja noin kolme vuorokautta on menty niin että vauva vaatii jatkuvaa huomiota, huutaa kaiken valveillaoloaikansa.

lopulta nyt refluksiksi tämän olen ajatellut, sillä on nyt noin viikon oksennellut vanhoja maitokokkareita, nieleskelee kovasti valveilla, hengitys välilä rohisee, aivastelee, hikkailee.. kaikki oireet taitaa löytyä, ainut mikä puuttuu on tuo ylenmääräinen puklauttelu eli ei juurikaan puklauttele, tulee vain enempi tai vähempi näitä vanhan maidon oksennuksia, ja nekin on usein sellaisia todella märkiä röyhtäyksiä että vähän suupielestä sitten valuu.

Alan olla lopenuupunut tuohon jatkuvaan selkä kaarella huutamiseen, siihen voimattomuuteen ettei toista osaa auttaa. onneksi sentään yöt menee hyvin, mitä en oikein ymmärräkään. kun nukahtaa illalla, herää yöllä syömään ja syö hyvin, nukahtaa heti uudelleen. ei itkua, ei rökimistä, ei oksennustakaan kuin korkeintaan aamupuolella. en tiedä muuta eroa päivään kuin pidemmät syöttövälit.

maitohappobakt. tippoja olen nyt tänään hankkinut ja antanut, pystyasento tuntuu auttavan vähäsen, mutta mitä ihmettä muuta voi tehdä? te joilla mahdollisesti kokemusta, auttaako pidemmät syöntivälit? kun en ole osannut vaivaa mielessäni aiemmin nimetä, olen sitten antanut päivällä jatkuvasti lohtutissia kun on ollut sitä vailla, ja tuntuu ettei se ole ainakaan auttanut. tuttia ajattelin nyt alkaa tarjoamaan lohduksi.. onko ketään jolla nämä vaivat helpottaneet ennen kiinteisiin siirtymistä, kun nyt tuntuu jo kolmannen päivän jälkeen että olen täysin loppuunpalanut, ja vihaan sitä, että tämä vauva-arki menee vain siihen että odotan vauvan nukahtavan seuraavan kerran :(
 
Koliikkiin auttaa aika ja tieto, että se loppuu n. 3kk iässä. Meillä viimeksi 2kk. Tuttuja tunteita, viimeksi pelkäsin, että vauva herää vikoilta päiväunilta, koska se tietää vähintään 4h huutoa selkä karrella. Kunnon hytkytys sitterissä ja vaunujen rytkytystä pitkin sorateitä auttoi myös välillä....
 
meillä auttoi tähän asti nuo vaunut aina, mutta tänään puklasi maitokokkareita vaunuissakin, ja huusi koko lenkin :sad001 auttaa se tieto että nämä joskus helpottaa - mutta se aika näyttää nyt niin etäiseltä..
 
Se on ohi nopeemmin kuin arvaatkaan! Ja sit oot jo unohtanut heti koko kauden! Niin kävi mulle...
 
Mie kans jo googlettelin koliikkikeinua siinä pelossa että tälle se tulee koska nyt oireilee mahansa kanssa ja kakkii koko ajan. Vielä ei huudeta kaikkea hereillä oli aikaa mutta paljon kumminkin. Ja ei naurata yhtään ajatus siitä että se kestäisi kolme kuukauttakin. Tänäänkin olin heräämisen jälkeen vaihtanut kakkavaippaa ni melkeen heti teki uudet oikein kunnolla ja sit hirvee huutorääkyminen ku mamma ei kerinny vaihtaa heti vaippaa ja rauhotella. Tääl on hikkaa ja puklua
 
Refluksilapsen äitinä osaan antaa neuvoksi vain että käy lastenlääkärillä ja hanki koliikkikeinu. Meitä ei paljon kuunneltu neuvolassa vaan sanottiin että vauvat itkee. Yks vuorokausi meni miltei täysin kantaen kaarella huutavaa lasta, silloin varasin Terveystalosta ajan lastentautien erikoislääkärille. Lääkäri sanoi jo oireiden perusteella että kyseessä on refluksitauti ja määräsi tytölle lääkkeet. Lääkkeet aloitettiin heti ja illalla katsottiin miehen kanssa huuli pyöreänä nukkuvaa lasta että ihanko oikeasti se nukkuu tuossa rauhassa. Vaikka lääke auttoi niin se silti oireili ajoittain joten koliikkikeinu oli yksi parhaimmista hankinnoista että ei tarvinnut aina kantaa ja hytkyttää.
 
Ei se todellakaan naurata, mut oman mielenterveyden kannalta koliikkivauvelin kanssa koin ite tärkeäksi ns. Oman ajan ja kotoa pois lähtemisen. Mies oli meillä ainakin järkevämpi ja jaksoi sitä huutoa ilman että ite itkis. Vastuuta kannattaa myös antaa innokkaille isovanhemmille...
 
no täällä on just se ongelma että mies ahdistuu niin tuon huutamisen edessä kun ei voi mitenkään sitä helpottaa/saada loppumaan että jaksaa ehkä maks. 10min joten eipä tästä paljon lähdetä. sehän tässä eniten ahdistaakin kun ei pääse lataamaan hermoja missään välissä. yöt on tosiaan meillä hyviä, mutta pitää silloinkin nousta imettään 2 tunnin välein ettei sekään ihan täyttä lepoa ole. suihku on päivällä ainut paikka missä saa olla yksin eikä itkukaan kuulu.. aika uuvuttavaa alkaa kyllä olla.
 
Windyn tilanne kuulostaa samalta (myös miehen pinnojen suhteen) kuin mulla täällä. Meillä vaivana ovat vauvan ilmavaivat, on kuin olisi kaasuhana auki koko ajan vauvalla kun sen pierun saa ulos. Sitten jos ei saa, niin vauva vain känisee kaikki valveillaolonsa ja välillä heräilee kun masussa vääntää. Kuplatonista ei ole mitään hyötyä. Alkaa meitä molempia miehen kanssa välillä väsyttämään ja harmittamaan, etenkin iltaisin on tunne, että voiko vauvan vielä lähettää takaisin sinne mistä tulikin. Onneksi yöt nukkuu hyvin, aamuyötä kohdin ehkä alkaa ähisemään enemmän pierujen kanssa ja minä tietenkin heräilen niihin ähinöihin. Huh ei tää vauvan kanssa olo aina kivaa ole, toivottavasti tämä alkaisi pian antamaan eikä vain ottamaan.
 
Joillain on disflatyl auttanut, jos cuplatonit ei oo toiminut. Sitä vois kokeilla? Aloin ite antaa tota disflatyliä, ni johan Alko tulla kaasua! Varsinaiseen koliikkiin en nähnyt tipoissa hyötyä. Kyllä sen miehen on sitä huutoa sitten jaksettava, kun "vaan lähette" kotoa. Ite koliikkivauvan kanssa itkin kotona ja lauloin kyyneleet silmissä kehtolauluja ilman hyötyä. Kotona en pystynyt huutoaikana relata, vaikka oli isin sylissä. Sit ku lähti pois eikä kuullut sitä huutoa, niin se auttoi. Olin ihan surutta pois pahimmat huutoajat ainakin kerran viikossa. Kaupassa kiertelin ihan rauhakseen, kävin katsomassa balettia, futismatseja ym.

Kerran olikin kunnon huutopäivä ja sit kun lopulta sain naperon unille (ja kirosin mielessäni koko ajan, että minäkö se *piip* täällä aina nukutan), niin mies oli laittanut ulos paljun lämpimäksi, kynttilöitä ja kuoharia laseissa. Itkuhan siinä tuli sit ihan ilosta vaihteeksi. Kotonakin kannattaa panostaa, niin jaksaa taas! Kyllä vauva - aika on harjoittelua myös parisuhteelle, mutta se helpottuu koko ajan! Tsemppiä! <3
 
toivotaan että helpottuu :) ja onhan se niin että kyllä tuon miehenkin olisi opittava kestämään nuo itkut mutta jotenki toisaalta tuntuu että hyvä kun toinen meistä saa edes hengittää.. ja se toinen on vielä se jonka pitää jaksaa raskas fyysinen työ ja paskat työajat.. luulen että alkaa näitä vuoronvaihtoja tapahtua tässä muutaman viikon päästä kun alan itsekkin luottaa että tuo pärjää hetken ilman minuakin ;) hei, nyt on muuten ollut refluksin suhteen huomattavasti parempi päivä kuin eilen, en tiedä onko auttanut kun on tänään ollut pidemmät syöttövälit! (1h-1.5h) oksennusta ei kertaakaan, yksi puklu ja aamulla nousi vähän nestettä suuhun. mutta aika suuri ero eilliseen kun happoja oli kokoajan rinnuksilla ja suussa. rauhoittui jopa iskän rinnan päällekin nukkumaan puoleksi tunniksi.
 
Pari cuplatonii annettu nyt, molemmilla imetyksillä mojovat pierut ilman mitää väänteitä. Oi ku tää oliski pelastus :)
 
Cuplaton auttoi meillä pieruvaivoihin ja sakeuttaja puklaamiseen. Vielä tulee kyllä puklua mutta ei joka kerta eikä läheskään niin paljoa! Syöttöväli 3h paitsi yöllä saa nukkua 4-5h.. huomenna yritän saada aamusta neukkutädin kiinni että päästään punnitukseen, muuten joudutaan ajamaan sen takia jorviin asti. Jos nyt ei ole paino noussut niin on se kumma :o
 
Täällä kans vatsavaivat alkanu ja huudetaan selkä karrella..cuplaton ei auttanu meillä, mutta eilen alotin ton disflatylin niin se näyttäis auttavan.. tosin vaihdettiin korviketta nanista tutteliin.. imetän päivät ja yöllä vauva saa korviketta. Päivisin myös jos tuntuu ettei saa vatsaa täyteen mun maidosta.
 
Windy, on hienoa, että ajattelet toisenki parasta, mutta muista että taitaa teillä kummallaki olla raskas työ ja paskat työajat. uupumuksen yks oire on muistaakseni korvaamattomuus.. Vaikka työ muualla on raskasta niin siihen kuuluu tauot ja ruokatunnit, koliikkivauvan hoitamiseen ei. Ei miestäkään lämmitä jos olet koliikkivaiheen jälkeen täysin piipussa ja mies saa hoitaa sekä sinua että vauvaa. Minulla ei ole ollut koliikkivauvoja, mutta mielenterveydelle on ollu tärkeetä, että mies herää hyssyttämään vauvaa yöllä tms. Jos oma pää tuntuu hajoovan (riippumatta miehen hyvin lyhyistä yöunista työaikojen takia). En käyttänyt sitä huvikseen, mutta tietokin mahdollisuudesta helpotti. Ja kaveripiirissä on ihmisiä, jotka ovat "jaksaneet yksin ja ilman omia tarpeita" vauva-ajan ja masentuneet/ahdistuneet vasta vauvan kasvettua. Lyhyesti siis, pitäkää molemmat huolta omasta ja jaksamisesta ja toisistanne raskaassa vaiheessa!
 
tänään onkin ollut sitten helpompi päivä.. en vielä tiedä johtuuko siitä, että jätin nyt kokeeksi d-tipan tauolle pariksi päivää vai onko vaan sattumaa.. itkuntuherrusta on kyllä ollut ja kiukunpuuskia mutta 0 oksennusta toistaiseksi! voi kun olisi nyt noin yksinkertanen ratkaisu.. syönyt on kyllä tunnin välein ja yksin ei viihdy lainkaan mutta ei ole suoraa huutoitkua ollut. jos ei syy ole tipoissa, taitaa seuraava osoite olla refleksologi ja vyöhyketerapia, siitä tieten jotku saanut avun. neuvolasta ei saanut kyllä mitään apua kun sinne soitin aamulla, harmitteli vain ja vähän kuulosti ettei oikein ottanut tosissaan. "ettei vain olisi tavallista puklailua"....... käski sanoa lääkärille joka 13. päivä mutta on sinne vaan matkaa jos hirveä huuto taas alkaa.
 
Me aloitettiin kans se d-vitamiini ja kas kummaa tämänkin lapsen kohdalla alkoi jäätävä kipuitku samana päivänä. Tänään on menty ilman vitamiinia ja tyytyväinen tyttö ollut koko päivän.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top