Meidän tyttö on kohta 3 kk ja viimeisen parin viikon aikana on alkanut esiintyä varsinkin iltaisin "isäraivoa". Ensimmäisen kuukauden isä oli isyyslomalla ja kotona siis myös koko ajan. Sen jälkeen oli palattava töihin ja on oltu tytön kanssa päivisin kaksistaan. Nyt parin viikon ajan, kun vauva on ollut kahdestaan isän kanssa vauva saa jossain vaiheessa aivan totaalisen huutoraivarin. Huutoraivari voi tulla myös, vaikka olen itsekin kotona, mutta isä pitää/hoitaa vauvaa. Rauhoittumaan ei meinaa saada millään, mutta kun pääsee äidin syliin, menee hetki ja vauva rauhoittuu. Isän mukaan huutoraivari saattaa kestää puolikin tuntia, jos olen poissa kotoa. Ja se on siis todella huutoraivari, naama tummanpunaisena suoraa huutoa niin paljon kuin vauvasta lähtee. Raivari on pahimmillaan nimenomaan iltaisin eli ilmeisesti väsyneenä.
Olen yrittänyt neuvoa isää mm. vauvan pitelemisessä ja kokeiltu on samoja asioita, joilla minä saan vauvan rauhoittumaan, mutta mikään ei tunnu tehoavan. Ainoastaan se, että vauva lopulta väsyy ja yleensä nukahtaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Auttaako tähän muu kuin aika? Olen jo sopinut reilun kuukauden päähän menon, jolloin olen yön poissa kotoa ja hirvittää jättää isää vauvan kanssa. Ei se vauva siihen kuole ja huutaa sen minkä huutaa, mutta eihän se ole kivaa kenellekään, jos vauvalla on paha olla ja isällä menee kuulo ja hermot. Vinkkejä otetaan vastaan, mikä auttaa, jos mitään on tehtävissä muuta kuin odotella vauvan kasvamista.
Niin ja lisättäköön tähän vielä, että vauva on saanut syntymästään asti pelkästään korviketta ja olemme molemmat isän kanssa syöttäneet häntä siitä alkaen, kun päästiin sairaalasta kotiin. Tissittämistä ei siis ole tapahtunut ensimmäisen viikon jälkeen ja siitä ei ole kyse.