Vauvakupla, babyblues tai sekä että?

[Vargynja]

Elittekö vauvan ensimmäiset päivät tai viikot suloisessa vauvakuplassa? Vai iskikö babyblues? Vai ehkä sekä että?

Esikoisesta en enää muista kunnolla. Kuopuksesta oli vähän sekä että. Välillä olo oli kevyt, onnellinen ja rakastunut. Välillä itkin pienimmästäkin syystä tai mieliala oli muuten alamaissa. Enemmän meni kuitenkin vauvakuplan puolelle. Melkoinen vaikutus hormoneilla joka tapauksessa tuntuu olevan.

 

[Foreverfever]

Kyllä ihan täydessä onnellisuuskuplassa mennyt lähes kaikki vauvavuodet. Raskausajat voin henkisesti huonommin, niin heti synnytyksen jälkeen ollut aivan ihanaa saada oma itsensä takaisin ja ihana vauva vielä siihen kaveriksi.
Aina ajatellut että äitiyslomalle jäädessä teen sitä ja tätä kun on aikaa, pyh mikään ei sitten silloin kiinnostanut. Vauvan kanssa kotiuduttua on sitten saanut virtaa noihin tekemättömiin juttuihin, eikä kyllä millään ole malttanut levätä kun vihdoin jaksaa taas tehdä kaikkea.

 

[AnniMaria]

En tiedä olinko itse missään vaiheessa vauvakuplassa. Olin toki todella onnellinen lapsesta, mutta raskauden jälkeen meni jonkun aikaa että tunsin itseni taas jotenkin omaksi itseksi. Oma keho tuntui ja näytti lähinnä vieraalta ja väärältä. Päivystyksessä selkäsärkyjen vuoksi vietetty pitkä ilta vauvan ollessa 2 viikon ikäinen ei auttanut asiaa. mutta jo raskausaikana tiesin ehkä olevani altis babybluesille ja pelkäsin että vierastaisin alkuun lasta, vaikka tämä toivottu olikin. Onneksi tätä ei sentään tapahtunut. Mutta monesti alussa olisin vain halunnut olla yksin. Nyt tilanne jo tasoittunut kehon pikkuhiljaa palauduttua olo tuntuu taas normaalilta ja vauvan kanssa on kiva puuhastella

 

[Puar]

Minulla on ainakin nyt ekalla viikolla vähän blues. Vauva on tosi ihana ja on mukava köllötellä ihokkain, mutta muuten jotenkin ahdistaa rytmittömyys, jatkuva imetys ja vähäiset unet. Päivistä ei oikein saa otetta ilman mitään rytmiä, enkä tiedä, miten lapsen kanssa voi lähteä minnekään, kun ei ole selkeitä uniaikoja ja ruokailut vaatii satunnaisesti jotain vartin ja kahden tunnin väliltä. Pelottaa, että tämä on aina tällaista, vaikka tiedänkin, että vauva koko ajan kasvaa ja päiviin tulee omalla ajallaan jotain rytmiä.

 

[O.O]

Ensimmäisen lapsen kohdalla olin alamaissa ja surullinen ja väsytti ja itketti. Vauvakin oli huono nukkuja ja itkuinen toisen kohdalla ei ollut samanlaista. En ollut itkuinen tai surullinen ja vauvakin oli rauhallinen ja nukkui suht hyvin. Hänen vauva aikaa en kyllä ihan kunnolla muistakkaan Nyt kolmannen kohdalla olen ihan onnellisuuden kuplassa ja kaikki ihanaa vauva on iloinen ja nukkuu hyvin. Ja nyt kolmannen kohdalla on osannut ottaa kaikki asiat jo rennommin kuin mitä ensimmäisen kohdalla

 

[Lavendel]

Tätä oon miettinyt just tänään.. Näin ulkona tuoreen äidin vastasyntyneen vauvansa kanssa nauttimassa aurinkoisesta kevätpäivästä ja tuli itku kun ajattelin meidän ekoja viikkoja. En tiedä mikä se vauvakupla on, en saanut sitä kokea. En muista alkuajasta kuin lähinnä ne kamalat hetket kun on vain täytynyt selvitä vaikka voimat on olleet lopussa. Puoli vuotta on ollut rankkaa aikaa, vauva on nykyään toki jo tyytyväisempi mutta edelleen herätään vähintään kolme kertaa yössä ja se vaikuttaa suuresti omaan mieleen. Tuntuu myös että en ole pystynyt antamaan vauvalle parasta mahdollista alkua elämään vaikka parhaani olen aina yrittänyt.

 

[O.O]

Tätä oon miettinyt just tänään.. Näin ulkona tuoreen äidin vastasyntyneen vauvansa kanssa nauttimassa aurinkoisesta kevätpäivästä ja tuli itku kun ajattelin meidän ekoja viikkoja. En tiedä mikä se vauvakupla on, en saanut sitä kokea. En muista alkuajasta kuin lähinnä ne kamalat hetket kun on vain täytynyt selvitä vaikka voimat on olleet lopussa. Puoli vuotta on ollut rankkaa aikaa, vauva on nykyään toki jo tyytyväisempi mutta edelleen herätään vähintään kolme kertaa yössä ja se vaikuttaa suuresti omaan mieleen. Tuntuu myös että en ole pystynyt antamaan vauvalle parasta mahdollista alkua elämään vaikka parhaani olen aina yrittänyt.

Mulla samanlaiset tunteet ensimmäisen lapsen vauva ajasta Ja sitä harmittelen edelleenkin ja hän on jo kohta 9v.

 

[Lavendel]

Mulla samanlaiset tunteet ensimmäisen lapsen vauva ajasta Ja sitä harmittelen edelleenkin ja hän on jo kohta 9v.

Sitä vain pohtii että kumpi oli ensin, seurasiko vauvan tyytymättömyys äidin olotilasta vai oliko äidin olotila seurausta vauvan tyytymättömyydestä. Että olisiko jotain voinut tehdä toisin. Mutta oletkos huomannut että tämä vauva-aika olisi jotenkin vaikuttanut lapseen myöhemmällä iällä?

 

[O.O]

Sitä vain pohtii että kumpi oli ensin, seurasiko vauvan tyytymättömyys äidin olotilasta vai oliko äidin olotila seurausta vauvan tyytymättömyydestä. Että olisiko jotain voinut tehdä toisin. Mutta oletkos huomannut että tämä vauva-aika olisi jotenkin vaikuttanut lapseen myöhemmällä iällä?

Niimpä. Kaikkea on kerinnyt miettiä. Mutta hänellä oli selvästi itkuisuutta mahakipujen takia en kyllä osaa sanoa onko vaikuttanut. Pienempänä oli aika ujo. Hän on kyllä todella herkkä ja varmistelee asioita.

 

[Lavendel]

Niimpä. Kaikkea on kerinnyt miettiä. Mutta hänellä oli selvästi itkuisuutta mahakipujen takia en kyllä osaa sanoa onko vaikuttanut. Pienempänä oli aika ujo. Hän on kyllä todella herkkä ja varmistelee asioita.

Kylvän tätä nyt kaikkialla mutta voisiko teillä kyseessä olla tavallista herkempi, ns. erityisherkkä lapsi? Olen vähän itse epäillyt meillä syyksi sitä. Mutta en vielä ihan ole ottanut selvää olisiko vauvalla sitä. Itseltäni erityisherkkyyden jo tunnistankin, se toki voi yhtenä tekijänä vaikuttaa siihen että vauva-arki on ollut raskasta.

 

[Suski75]

Ei vauvasta tule tyytymätöntä äidin olotilan takia. Kuten yksi tuttu lastenlääkäri sanoi, terve vauva nukkuu tyytyväisenä, kun vauva on saanut mahansa täyteen maitoa. Jos lapsi ei nuku tyytyväisenä, on vauvalla vaiva, johon hän tarvitsee apua. Meillä lasten itkuun oli syynä mahakivut, ja niiden syynä maitoallergia. Jotta allergioita yleensäkään edes tutkitaan, pitää vanhempien olla aktiivisia, koska neuvolasta ja lääkäristä tarjotaan roskakoridiagnoosia nimeltäön koliikki, jonka alle voi kätevästi lakaista kaiken, jotta mitään ei tarvitse tutkia.

 

[Aaltokukka]

Minulla on ainakin nyt ekalla viikolla vähän blues. Vauva on tosi ihana ja on mukava köllötellä ihokkain, mutta muuten jotenkin ahdistaa rytmittömyys, jatkuva imetys ja vähäiset unet. Päivistä ei oikein saa otetta ilman mitään rytmiä, enkä tiedä, miten lapsen kanssa voi lähteä minnekään, kun ei ole selkeitä uniaikoja ja ruokailut vaatii satunnaisesti jotain vartin ja kahden tunnin väliltä. Pelottaa, että tämä on aina tällaista, vaikka tiedänkin, että vauva koko ajan kasvaa ja päiviin tulee omalla ajallaan jotain rytmiä.

Super isot onnittelut vauvasta!!
Suht pian helpottaa se sinullakin liikkeelle lähtö helpottaa ja yhteinen rytmikin alkaa pikkuhiljaa myös löytymään.
Se massu on noilla pienillä alussa tosiaankin aika pieni, herne -mansikka ja olikohan pari viikkoisena jo peräti luumun kokoinen! Joten siksipä se nälkä tulee suht usein... Yritä vain olla armollinen itsellesi+vauvalle ja unohtaa kaikki muu kuin oma syöminen/juominen ja vauva noin kolme ekaa viikkoa. Neuvolaan on toki hyvä ajallaan selviytyä!
Ainakaan mulla poika ei osaa vieläkään vaunuissa/turvakaukalossa, nyt jo 3,5kk ikäisenä, olla ruokaa lyhyillä (alle tunti) reissuilla olla vailla. Pidemmät reissut pitää suunnitella imettämis mahdollisuudella. Toki lähdetään aina kuivalla vaipalla ja suht täydellä massulla.
Ehkäpä se tuntemasi pelko on viisaan kehosi tapa turvata vauvan alkutaivalta ja siten menee aikanaan kuin itsekseen ohi, kuten valtaosalla äideistä. Yritä nyt nauttia vauvakuplasta, olette molemmat sen ansainneet!

 

[O.O]

Ei vauvasta tule tyytymätöntä äidin olotilan takia. Kuten yksi tuttu lastenlääkäri sanoi, terve vauva nukkuu tyytyväisenä, kun vauva on saanut mahansa täyteen maitoa. Jos lapsi ei nuku tyytyväisenä, on vauvalla vaiva, johon hän tarvitsee apua. Meillä lasten itkuun oli syynä mahakivut, ja niiden syynä maitoallergia. Jotta allergioita yleensäkään edes tutkitaan, pitää vanhempien olla aktiivisia, koska neuvolasta ja lääkäristä tarjotaan roskakoridiagnoosia nimeltäön koliikki, jonka alle voi kätevästi lakaista kaiken, jotta mitään ei tarvitse tutkia.

Saman minäkin sillon aikanaan huomasin. Ei tosissaan otettu kun sanoin että vauva vaan itkee ja joutuu yöt sylissä kantamaan. En oikeestaan neuvolasta mitään apuja saanut.

 

[O.O]

Kylvän tätä nyt kaikkialla mutta voisiko teillä kyseessä olla tavallista herkempi, ns. erityisherkkä lapsi? Olen vähän itse epäillyt meillä syyksi sitä. Mutta en vielä ihan ole ottanut selvää olisiko vauvalla sitä. Itseltäni erityisherkkyyden jo tunnistankin, se toki voi yhtenä tekijänä vaikuttaa siihen että vauva-arki on ollut raskasta.

Tunneyliherkkyyttä saattaakin olla

 

[Puar]

Minulla on ainakin nyt ekalla viikolla vähän blues. Vauva on tosi ihana ja on mukava köllötellä ihokkain, mutta muuten jotenkin ahdistaa rytmittömyys, jatkuva imetys ja vähäiset unet. Päivistä ei oikein saa otetta ilman mitään rytmiä, enkä tiedä, miten lapsen kanssa voi lähteä minnekään, kun ei ole selkeitä uniaikoja ja ruokailut vaatii satunnaisesti jotain vartin ja kahden tunnin väliltä. Pelottaa, että tämä on aina tällaista, vaikka tiedänkin, että vauva koko ajan kasvaa ja päiviin tulee omalla ajallaan jotain rytmiä.

Pitääpä kommentoida tätä, kun satuin löytämään vanhan ketjun. Ekat pari-kolme viikkoa olin todella alamaissa, ja olin ehtinyt jo päättää, että jos ei seuraavaan neuvolaan mennessä helpota, sanon siellä, että olen masentunut. Sitten jokin hormonivyöry tasoittui, ja yhtenä aamuna vain heräsin ja tunsin oloni omaksi itsekseni (sen verran kuin voi tuore äiti tuntea ). Minulla ja vauvalla on hyvin samanlainen rauhallinen temperamentti ja hän löysi tosi pian oman päivärytminsä, mikä helpotti oloani, ja monella tapaa vauvan kanssa oleminen on tuntunut luonnollisemmalta kuin odotin.

Jotenkin jäi harmittamaan tuo ekojen viikkojen blues: tuntuu, että missasin jotain, enkä saa enää takaisin ensimmäisen lapsen ihmeellisyyttä ja alun rinnalla pesimistä (jota silloin vihasin ja nyt tuntuu, että haluaisin kokea uudelleen nykyisillä tiedoillani). Vaikka kyse oli lyhyestä ajasta, tuntuu, että jotenkin "petin" vauvani, kun kaikki tuntui jotenkin huonolta, enkä olisi halunnut olla koko ajan hänen kanssaan.