Vauvahaaveet kriisien keskellä

  • Ketjun aloittaja Toisentoivoja
  • Aloituspäivämäärä
T

Toisentoivoja

Vieras
Venäjän toiminta Ukrainassa on varmasti herättänyt paljon erilaisia ajatuksia. Vaikuttaako tilanne raskaustoiveisiisi?

Minusta oli yllättävää että korona nosti Suomessa syntyvyyttä. Toisaalta itsekin aloittimme yrittämään toista lasta koronan aikana. Yritys jatkuukin edelleen, mutta sain nyt kuulla ensimmäisen kerran ”te varmaan ette enää yritä kun on sotaa”. Onko kukaan siirtänyt lasten hankintaa Venäjään liittyvien pelkojen vuoksi? Onko tyhmää jatkaa yrittämistä edelleen?
 
Me odotamme nyt esikoista. Toki sota mietityttää, mutta ihan yhtä lailla henkilökohtaisessa elämässä voi tulla yllättäen vaikka mitä kriisejä, sairastumisia, työttömyyttä yms. Jos lapsihaaveista luopuisi pelon takia, ei koskaan olisi hyvä aika. Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, murehtisin sitä sitten, etukäteen en jaksa pelätä enkä suunnitella elämääni selviytymissuunnitelman varaan.
 
Nilan sanoma "Jos lapsihaaveista luopuisi pelon takia, ei koskaan olisi hyvä aika."

Tähän kiteytyy hyvin se mitä ajattelen. Vaikka olenkin huolissani ja pelkään ja välillä itken ja mietin, onko mitään järkeä yrittämällä yrittää lasta tällaiseen maailmaan. Ja kuitenkin ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki voi sittenkin mennä aivan hyvin.

Edit. Siis yritämme edelleen lapsettomuushoitojen avulla.
 
Ei meilläkään oo vaikuttanu sota vauva haaveisiin. Ja kyllähän nyt ollaan eletty melkoisen oudoissa poikkeusoloissa jo kauan. Alotettii esikoisen yrittäminen kauan ennen koronaa, sit tuli korona ja jatkettiin ihan samalla tavalla keskellä sitäkin alun hässäkkää. Oon kans sitä mieltä et sitä oikeaa aikaa ei tulis ikinä, jos sitä jäis oottelee. Eli ei tyhmää jatkaa ollenkaan. Onnea teille yritykseen ja toivottavasti plussa tulee pian :smiling-eyes:
 
Perinteisesti sodan (tai minkä tahansa kriirisin) alkaminen aiheuttaa vauvabuumin. Eli on ihan täysin normaalia ja luonnollista jopa aloittaa lasten teko sodan vuoksi.

Sitten on joukko ihmisiä, joiden mielestä lapsia yrittäville on sopivaa kertoa, miksi juuri silloin (ja joka hetki löytyy joku heidän mielestään hyvä syy) ei ole oikea hetki tehdä lapsia. Tämä ei kerro mitään siitä, pitäisikö lapsia tehdä tai olla tekemättä, vaan tämä kertoo eniten asian sanovasta ihmisestä.
 
Meillä tuntuu nyt lapsiluku täydeltä, mutta jos parhaillaan yritettäisi, en usko sodan siirtävän yritystä. Se on kamala asia, mutta elämää pitää silti jatkaa. En halua luopua omasta elämästä, omista haaveista sen takia. Se ei edes vaikuta suoraan Suomeen enkä haluaisi siirtää haaveita jossittelun takia. Kuopus tehtiinkin koronasta huolimatta ja olen iloinen että tehtiin.
 
Esikoisen vauvavuonna iski korona, siitä huolimatta kuitenkin toinen sai luvan tulla, kun ajatus oli, että pakkohan niiden poikkeusolojenkin joskus on loppua. Nyt sit loppusuoralla tän toisen kanssa ja meno vaan muuttuu hurjemmaksi. Mut pakko kai se on vaan elää niin normaalia elämää, kuin näissä olosuhteissa vaan voi. Yritän kyllä katsoa mahdollisimman vähän uutisia. Jos olisin nyt vasta raskautta suunnittelemassa niin en usko, että antaisin Ukrainan sodan vaikuttaa. En haluaisi jättää elämääni elämättä pelon takia.
 
En ole laittanut yritystä tauolle, vaikka toki sitä miettii, millaisessa maailmassa lapsi joutuu elämään. Mutta enpä nyt suoraan sanottuna halua, että joku Putin voi vaikuttaa meidän perhesuunnitelmiin. Eikä tässä tiedä, kuinka pitkään tilanne kestää, ja toisaalta siinä yhdeksän kuukauden aikana ehtii tapahtua vaikka mitä sellaista, mistä emme vielä tiedä mitään.
 
Kieltämättä omat vauvahaaveet ovat karisseet. Epätoivoista vauvankaipuuta se on ollut jo kaksi vuotta mutta nyt tuntuu että en ehkä haluakaan vaikka yritys päätettäisikin aloittaa nyt eikä joskus.
 
Olipa kiinnostavaa lukea viisaita kommentteja tässä ketjussa. Sain näistä viesteistä paljon voimaa! Plussasin samalla viikolla, kun sota syttyi. Hormonimyllerryksen keskellä ei ole ollut helppoa sulattaa uutisia. Haluan ja yritän ajatella, että elämä jatkuu ja tässä tilanteessa on erityisen tärkeää pitää omista haaveista kiinni. :red-heart:
 
On ajatuksena hurja jos sota syttyisi tänne Suomeen. Olen raskaana ja mies tietenkin lähtisi sotimaan. Mutta sitten tilanne olisi niin. En usko että vauvahaaveet olisi isketty jäihin, tai voi olla että mies olisi päättänyt laittaa sen jäihin. Miehellekin voisi olla karmiva paikka miettiä miten pärjäisin raskaana ja lasten kanssa. Ja mitä jos pitäisi synnyttää jossain muualla kuin sairaalaolosuhteissa? Itsellä tulossa varmaan suunniteltu sektio isojen repeämien jälkeen niin kyllä sitä pelottaisi miten toipuisi synnytyksestä ilman sairaalahoitoa. Itseäni ommeltiin puolitoista tuntia leikkaussalissa alatiesynnytyksen jälkeen.
 
On ajatuksena hurja jos sota syttyisi tänne Suomeen. Olen raskaana ja mies tietenkin lähtisi sotimaan. Mutta sitten tilanne olisi niin. En usko että vauvahaaveet olisi isketty jäihin, tai voi olla että mies olisi päättänyt laittaa sen jäihin. Miehellekin voisi olla karmiva paikka miettiä miten pärjäisin raskaana ja lasten kanssa. Ja mitä jos pitäisi synnyttää jossain muualla kuin sairaalaolosuhteissa? Itsellä tulossa varmaan suunniteltu sektio isojen repeämien jälkeen niin kyllä sitä pelottaisi miten toipuisi synnytyksestä ilman sairaalahoitoa. Itseäni ommeltiin puolitoista tuntia leikkaussalissa alatiesynnytyksen jälkeen.
Mulla vaikean synnytyspelon ja nyt kahden aiemman sektion jälkeen ainoa vaihtoehto on sektio, kolmannella kertaa tulisi viimeinkin automaattisesti eikä siitä tarvitsisi vääntää. Samoja mietteitä siis tuosta, että mitä jos sairaalahoitoa ei olisikaan, miten kävisi? Muutenkin pelottaa ajatus vielä yhdestä sektiosta ja pärjäämisestä lapsikatraan kanssa ilman lähellä olevia apukäsiä.

Ihanan positiivisia ja toivoa herättäviä kommentteja ja ajatuksia tässä ketjussa, kiitos niistä! Viisaita sanoja, elämä jatkuu ja niin pitääkin.:red-heart:
 
Sota mietityttää ja myös maapallon tilanne. Mutta tänne on nyt esikoinen saatettu koronan keskellä ja toinen olisi vielä haaveissa.. Ei vielä ajankohtaista tosin, mutta oma ikäkin tulee pian vastaan, joten kauaa ei voi lykätä. Kyllä sitä miettii ja murehtii, että mikä heidän tulevaisuutensa on. Mutta pakko on yrittää pysyä positiivisella ja optimistisella asenteella.. Onhan historiaan mahtunut synkempiä ajanjaksoja ja niistä on selvitty, ja maapallon tilanteeseenkin toivottavasti on herätty ja asioiden eteen tehdään jotain, viimein, toivottavasti ajoissa... Ei voi tietää tulevaa millään muullakaan tavalla, joten kuten edellä edesmennyttä presidenttiämme siteerattiin, olettakaamme, että käy hyvin. :red-heart:

On kyllä tökeröä toiselle tuumata noin, että nyt ette varmaan enää yritä. :Angry Face:
 
Juuri luin vaikeiden tunteiden helpottamiseksi kriisin eri vaiheista, miten me ihmiset kriisiin suhtaudumme ja miten niistä selviämme. Kriisi etenee mielissämme tutkitusti seuraavan kaavan mukaan: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja viimeisenä uudelleen suuntautumisen vaihe. Tunnistin ainakin itsessäni näiden vaiheiden elementtejä ja jollain lailla se rauhoitti. Että tämäkin kriisi on sellainen, jonka osalta saavutamme uudelleen suuntautumisen vaiheen jollain tavalla jossain vaiheessa.
Järkyttävän tapahtuman johdosta palaset hakevat aluksi pään sisällä paikkojaan vimmaisesti, mutta jossain vaiheessa jotenkin ajatukset asettuu ja sitä kykenee taas järkevään ajatteluun, kun järkytys ei sekoita päätä.
 
Juuri luin vaikeiden tunteiden helpottamiseksi kriisin eri vaiheista, miten me ihmiset kriisiin suhtaudumme ja miten niistä selviämme. Kriisi etenee mielissämme tutkitusti seuraavan kaavan mukaan: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja viimeisenä uudelleen suuntautumisen vaihe. Tunnistin ainakin itsessäni näiden vaiheiden elementtejä ja jollain lailla se rauhoitti. Että tämäkin kriisi on sellainen, jonka osalta saavutamme uudelleen suuntautumisen vaiheen jollain tavalla jossain vaiheessa.
Järkyttävän tapahtuman johdosta palaset hakevat aluksi pään sisällä paikkojaan vimmaisesti, mutta jossain vaiheessa jotenkin ajatukset asettuu ja sitä kykenee taas järkevään ajatteluun, kun järkytys ei sekoita päätä.
Minusta mediassa on liikkunut aika paljon tätä teoriaa siltä kantilta ajateltuna, että kriisi pitää hyväksyä sellaisenaan, eikä siltä kannata edes yrittää suojautua mitenkään. Tällä viestinnällä hoidetaan lähinnä päättäjien eliittipaniikkia. Eliittipaniikissa päättäjät keskittyvät kriisinhallinnan sijasta kontrolloimaan alaisiaan, koska eliitti pelkää yleistä paniikkia enemmän kuin kriisiä. Tämän päättäjät tekevät valehtelemalla ja vähättelemällö kriisiä, esittämällä, että alaisten reaktiot ovat harvinaisia ja vain heidän omassa päässään, ja että mitään varautumista ei tarvitse missään tilanteessa tehdä -- samalla kun eliitti itse varautuu kyllä tilanteeseen henkilökohtaisella tasolla. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Elite_panic
 
Takaisin
Top