Vauva nukkuu, äiti ei

R

Ramsi

Vauhtiin päässyt keskustelija
Nyt alkaa oikeasti ottaa pannuun tämä unettomuus. 7 kk ikäinen vauva vetelee ihan kunnollisia 11-12 tunnin yöunia ihan yhtä soittoa, mutta minä vaan valvon. Eilen illalla väsytti niin, että oli huono olo ja silmät meinasi mennä väkisin kiinni. Menin sitten sänkyyn ajoissa puoli kymmenen aikaan. Ja lopputulemana katsoin kelloa vielä 23.30 aikoihin enkä ollut nukkunut yhtään. Sen jälkeen olin nukahtanut, mutta havahduin jälleen ja kun katsoin kelloa se oli 1.40. Jee! Ja sitten taas pyörimistä ja ihmettelemistä, että miksi uni ei tule.

Näitä öitä on nyt ollut muutama peräkkäin ja alkaa oikeasti olla pinna aika kireällä. Koko ajan väsyttää ja pää särkee, mutta unta ei vaan saa. Luonnollisestikaan ipana ei nuku kunnollisia päikkäreitä, koska yöt ovat niin hyviä eli päivän aikana en saa lepoa oikeastaan ollenkaan.

Olen yrittänyt kaikki mahdolliset keinot, kahvia en juo enää klo 16 jälkeen, käyn päivittäin ulkoilemassa n. tunnin lenkin vaunujen kanssa, syön säännöllisesti ja ennen nukkumaan menoa yritän rentoutua ja rauhoittua ainakin puoli tuntia tai tunnin (vauva menee nukkumaan n. klo 20). Olen yrittänyt nukkua viileässä ja lämpimässä ja tehdä rentoutus ja mielikuvaharjoituksia sängyssä, mutta ei vaan toimi. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että kohta jo pelkään nukkumaanmenoa ja sehän ei luonnollisesti paranna tilannetta yhtään. Olen aina ollut unilääkkeitä vastaan, mutta kohta on pakko harkita asioita uudelleen. Ei tästä näinkään mitään tule. Ottaa pannuun!
 
Ootko kokeillu esim lämmintä maitoa tai jos ei uppoa ni vähän kaakaoo sekaan? Kyl luontaistuotekaupoista muistaakseni löytyis jotain nukahtamiseen tai ylipäätänsä rentoutumiseen tarkoitettua valmisteita.
Tai jos ihan lääke puolelle mennään ni onhan nukahtamislääke hieman "lempeämpi" kuin unilääke..

Tokkopa mun neuvoista apua oli mut tulipahan yritettyä edes :smiley-bounce015
 
Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen sama homma, en muista kauanko sitä kesti mutta unettomuus meni niin pahaksi että johti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En siis vaan kertakaikkiaan nukkunut vaikka vauva tosiaan kyllä olisi siihen antanut mahdollisuuden. Lopulta neuvolapsykologin ja nukahtamislääkkeitten avulla pääsin pahimman yli ja tilanne helpottui pikku hiljaa. Sun pitää kyllä nyt sanoa tuosta neuvolassa ja hakea apua ajoissa! Tällä hetkellä odotan toista lastani aivan loppusuoralla ja kieltämättä pelottaa jo valmiiksi josko taas joudun siihen samaan tilanteeseen.. Tästä aiheesta varmaan meillä riittäisi puhuttavaa enemmänkin, mulla ei ainakaan tuolloin ollut mitään vertaistukea josta varmaan olis ollu apua.

Onko sulla muuten aiempaa historiaa unettomuudesta tai masennuksesta? Tää tuntuu olevan sellainen aihe mistä ei oikein puhuta, että ajatellaan että tottakai se äiti nyt saa levätä ja nukkuu aina kun vauvakin nukkuu! Ärsyttää todella kun tilanne on todellisuudessa aivan toinen ja itse kulkee jaksamisensa äärirajoilla.
 
Minä väsytin itteni ihan piippuun lapsen syntymän jälkeen. Yöt meni suht vähin unin kun tyttö söi sen kolme kertaa yössä ja mä en syöttövälien aikaan saanut kunnolla nukuttua. "Sinun pitää nukkua päivällä, kun lapsikin nukkuu", oli lause, mikä sai näkemään punasta!! En mä osannut nukkua päiväunia, en oo oikein koskaan osannut (paitsi raskauden viimesellä kolmanneksella :D). Tytön päikkäreiden aikaan mä siivosin, tein tiskihommia, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä .. Tein ihan kaikkea muuta, paitsi nukuin! o_O

Väsynythän mä todella sitten kans olin.. Tähän auttoi se, et mies otti hetkeksi vastuun yösyötöistä, ja kun mä olin saanut enimmät velat kuitattua, ni sit otin kontolleni syötön kerrallaan! :) Loppujen lopuksi mies hoiti sen ekan syötön joskus puoliltaöin, ja mä hoidin loput, kunnes tyttö ite alko vähentämään yösyöttöjään. Kun niitä oli enää yksi, niin mä syötin tytön ja opin sit iteki nukkumaan yöt eri tavalla.

Mut apua herkästi vaan pyytämään Ramsi! Ja mielellään hyvissä ajoin.
 
Täällä kans yks huono nukkuja..Tyttö valvoo yöllä turhan mielellään, tai siis ei syötön jälkeen malta nukkua omassa sängyssä vaikka tissille nukahtaakin..Sit päivällä nukkuu välillä jopa 4 tuntia mut enhän mie saa unta vaikka väsyttäiskin! Ja ollaan oltu kotona vasta viikko...Huh huh, mihinkähän tässä vielä joutuu... :sad001
 
Unettomuus on kyllä semmoinen helvetti, että kannattaa oikeesti hakea apua pian. Mulla itellä ainakin yöt vaikuttaa hyvin pitkälti koko kroppaan ja jaksamiseen. Jos muu ei auta, niin lääkkeitä kannattaa kokeilla. Usein niitäkään ei kauaa tarvitse syödä, että löytää taas sen luonnollisen unirytmin. Onko asiat muuten hyvin elämässäsi? Itellä on nyt ainakin ollut vaikea vaihe elämässä, vaikka esikoinen onkin jo kolme vuotta. Mutta unet häiriintyneet sillai, että en saa enää unen päästä kiinni, jos herään aamuyöstä. Ja siitä onkin sir tullut semmonen oravanpyörä just sir kun sitä ressaa etukäteen. Mulle määrättiin kunnon lääkkeet ja tehtiin miehelle selväksi että hän hoitaa pojan jos yöllä sattuu heräämään. Oikeastaan pari viikkoa söin vahvempaa annosta ja yöt tasaantuivat, toki nyt muutenkin olo on parempaan päin et sekin vaikuttaa. Nyt oon jo vähentänyt puoleen ja edelleen nukun hyvin. Eli pian loppuu kokonaan. Mulla on normaalisti todella hyvät unenlahjat ja jos yöllä herään ja käyn vaiks vessassa niin saman tein saan nukahdettua uudelleen. Onko lapsesi rauhallinen nukkuja, tai siis tarkoitan että häritseekö sun unta lapsen ääntely ym. Silloin kun esikko oli vauva, niin mä en muuta tehnytkään yöllä kun kuulostelin kaikkia ääniä enkä itte saanu nukuttua. Sir sain tarpeekseni ja kokeilin korvatulppia ja niillä nukun edelleen tänäkin päivänä :) Kaikkeen oleelliseen ja tärkeään herää, nyt sit se kaikki ylimääränen peittojen kahina, pienet tuhinay ym ei häiritse.

Jaksamista tilanteeseen, toivottavasti saat apua!
 
Anell En tiiä tarkotitko viestis mulle vai kenelle..Mut siis ongelmaa eniten aiheuttaa just se ku tyttö ei nuku yöllä,vaan päivällä. Ja mie en taas päivällä oikein ossaa nukkua ja kun ei oikein väsytäkkään..Sit loppuillasta ku tyttö vaan kitisee ja asuu tissillä nii menee hermo ja toivois ite pääsevänsä jo nukkumaan.. :sad001 Kaipa se pitää vaan kestää nää ekat kuukaudet ennen ku alkaa vuorokausirytmi vähä ees löytymään tytölle..
 
AP: Melatoniinia taitaa nykyään saada pieninä annoksina ilman reseptiäkin. Se on kehon luonnollinen unirytmiä ylläpitävä aine, joka ilta samaan aikaan naamaan ja ainakin minulla oli suuri apu. Saa myös reseptillä hieman vahvempina annoksina ja esim. itselläni terveyskeskuslääkäri aikanaan sanoi ihan suoraan, että hän ei kirjoita MITÄÄN muuta unettomuuteen (jätti sitten psykiatrisen puolen arvioitavaksi kaikki muut mahdollisuudet, minusta kyllä vähän turhan suoraviivainen lähestymistapa, joskin hyväntahtoinen).
 
Suhwi - Etkö voisi koittaa lyhentää vauvan päiväunia tai jos nukkuu useammissa, lyhyissä pätkissä, jättää viimeisen pätkän kokonaan pois? Jos vauva näin saisi unta paremmin yöllä? Itse en silti vielä noista vauvanhoidoista kovin tiedä, kun ei ole kokemusta, olen kyllä kuullut, että vauvan pitäisi antaa nukkua aina, kun haluaa, mutta jos saisi jotenkin sen rytmin muutettua.

Esikoista odotellaan täällä ja unettomuutta on ollut lähes koko raskauden ajan. Alkuraskaudesta valvoin pitkin öitä ja päiviä muutaman kuukauden, keskiraskaudesta helpotti, sain nukuttua kunnolla ja nyt taas loppuraskaudesta ollut kamalaa unettomuutta öisin. Mies herää töihin aamulla n.4.00 aikaan ja joinain öinä on niin, että en ole saanut unta vielä siihen mennessä. Sitten nukahdan joskus 7.00 aikoihin ja nukun siihen asti, kun mies tulee töistä. Aivan kamalaa... Sitten olen koko loppupäivän väsynyt ja illalla taas piristyn, kun pitäisi käydä nukkumaan. Sitten siihen päälle vielä äitini valitukset, etten osaa huolehtia unirytmistäni ja olen laiska, kun en tee päivisin mitään........ Teen kyllä paljon kotitöitä (töissä en ole ollut nyt hetkeen juurikin unettomuuden vuoksi) aina, kun jaksan ja niinä päivinä, kun olen pirteä, touhuan paljon ja toivon saavani illalla sitten unta: lopputulos on, että makaan yöt valveilla, entistä väsyneempänä ja lisäksi kärsien niin kovista iskiaskivuista, etten pääse vessaan kävelemään...

Tuon melatoniinin olen minäkin kuullut helpottavan! Tai sitten ihan vaan lääkäriltä resepti unilääkkeisiin. Jos elämässä on muitakin ongelmia, myös niistä puhuminen saattaa auttaa.

Itse toivon, että oma unettomuuteni johtuu vain raskaudesta ja nukkuminen helpottuisi taas vauvan synnyttyä ja voisin tehdä juuri niin, että nukun, kun vauvakin nukkuu, vaikka päikkäreillä, jos yöunet ovat jääneet lyhyiksi. Suuret suunnitelmat on kyllä yösyöttöjen ja päivärytmin suhteen, mutta voi olla, että vauvalla on toisen suunnitelmat.
 
Väliaika päivitys. Unettomuusjakso meni onneksi ohi itsestään. Nyt nukun jo suhteellisen hyviä yöunia sen minkä neiti antaa nukkua. Yösyötöt on tosiaan jääneet pois jo kuukausia sitten, mutta nyt alkaa ilmeisesti mielikuvitus kehittyä, koska itkeskellään unissaan ja heräillään ns. huutoitkuun ikään kuin pahaan uneen tai vastaavaan. Onneksi tuota tapahtuu suht harvoin ja ihme ja kumma olen alkanut nukahtaa uudelleen aika nopeasti heräämisen jälkeen. Parina yönä olen jopa nukahtanut, vaikka vauva on ollut meidän sängyssä (otettu joskus siihen aamuyöstä n. 5 aikaan, jos ei meinaa millään rauhoittua pinniksessä) ja se on mulle ihan ennen kuulumatonta.

Nyt taas on menossa jatkuvan väsymyksen jakso :D Voisin vain nukkua ja nukkua ja nukkua. Kai sitä sitten otetaan niitä univelkoja takaisin, joita tuossa reilu kuukausi tuli kerättyä. Enpä tiedä onko tämä sitten hormoneista vai mistä johtuvaa, mutta näyttää menevän jollain tapaa kausittain. Sekin muutos on ollut, että tuolloin unettomuuden aikaan päivät olivat aika tylsiä. Oltiin ipanan kanssa kaksi kotona ja tekemistä ei meinannut keksiä. Nyt viimeisen kuukauden mies on ollut lomalla kotona ja ipanakin on oppinut liikkumaan, joten ollaan oltu koko ajan menossa ja tehty remppaa ja juostu ipanan perässä. Eli olisiko silläkin sitten vaikutusta, että kun päivällä todella touhuaa ja tekee niin yöllä sitten oikeasti nukuttaakin. Jos vain on ja "rötväilee" tekemättä "mitään niin ei sitten ole oikeasti väsynytkään. Tämä siis vain tällaista sohvapsykologiaa, mikä itselle tulee mieleen.
 
Takaisin
Top