Vauva nukkumaan...

A

annel

Vauhtiin päässyt keskustelija
...heti omaan huoneeseen vain samaan huoneeseen vanhempien kanssa? Miten te olette ajatelleet järjestää nukkumisjärjestelyt?
 
Meillä esikoinen nukkuu edelleen meidän kanssa samassa huoneessa, joten myös tämä kakkonen tulee nukkumaan samassa huoneessa. Tämä ihan käytönnön syistä, koska en halua herätä "kunnolla" rampatessa toiseen huoneeseen ja tietty että en halua että hän nukkuu yksin! Pitää sitten miettiä tämän kakkosen kohdalta, koska hänen "vieroitusikänsä" on, ajattelin että ykkönen ja kakkonen saisi sitten muuttaa samaan aikaan samaan huoneeseen...kun sen aika on.
 
Meillä periaate, että vauva siirtyy omaan huoneeseen kun nukkuu täydet yöt.
Esikoisen kohdalla tämä tapahtui 4kuukauden iässä. Ja Turo-Eemilin huone on ihan meidän huoneen vieressä. 
Siihen tottuu nopeeta, nyt kun ollaan sitten jossain yötä ja "jooudutaan "nukkumaan T-E:n kanssa samassa huoneessa niin ei saa ite nukuttua. Koska  poika tuhisee, kääntyilee, vääntyilee, ja jopa "puhuu" unissaan.... emoticon
 
Meillä esikoinen nukkuu omassa huoneessa ja muutti sinne jo aika aikaisessa vaiheessa, yösyötöt kun jäi melko aikaisin pois... Vauva tulee luonnollisesti meidän huoneeseen ja muuttaa esikoisen huoneeseen sitten jossain vaiheessa. Ei varmaankaan yhtä aikaisin kuin esikoinen muutti, syynä juurikin toi annelin mainitsema "kunnolla herääminen". Viimeistään kuitenkin sitten vuoden kieppeillä...
 
Ounou emoticon , pitääkös mamman alkaa pikku hiljaa käsittelemään omaa "läheisriippuvuutansa", kun olin sitä miltä että esikko nukkuu vielä miedän kanssa kun muutetaan uuteen kotiin emoticon  emoticon !!? Just aamulla puhuttiin miehen kanssa miten järkkäämme nämä huoneet kun niitä nyt on mistä valita emoticon . Meidän likka olis varmaan eka yön jälkeen saanut muuttaa omaan huoneeseen, koska hän on aina nukkunut hyvin yönsä ja ei myöskään vähästä herää. Minä oon itse huono nukkuja (aina ollut), mutta se ei haittaa jos mun ei tartte alkaa kenenkään kanssa seurustelemaan yöllä emoticon .
 
Varmaan nyt alussa vauva tulee nukkumaan perhepedissä tai sitten meidän sängyn vieressä omassa sängyssään. Katsotaan, mikä toimii tän vauvan kanssa parhaiten! Mua hirvittää ajatus, että vauva laitetaan omaan huoneeseen. Tuskin saisin nukuttua kun kätkytkuolemat ja muut onnettomuudet pyörisi mielessä! Tokihan jokainen tekee tavallaan, mutta itselleni tää vauvan nukkuminen omassa huoneessa on kyllä tosi kumma ajatus. Minä haluan vauvani kainaloon. emoticon

Tuskin muutenkaan vauveli tulee piiiiitttkäään aikaan muuttamaan eri huoneeseen. Sitten kun alkaa itsenäistymään muutenkin. Toista lasta kun tuskin nyt ihan heti on tulossa...(kuuluisat viimeiset sanat?)
 
hei, tämä on nyt vähä off topic; mutta samaan aiheeseen jollain tapaa liittyy.... 
Eli, onko monen esikoinen/joku lapsista tai onko aikomusta tuleva vauva ottaa viereensä/väliin nukkumaan ? 
Tätä mä jollain tapaa "vastustan". Tuo "vastustan" on väärä sana muttta en tiedä muutakaan sanaa tiedä?  Meillä ei koskaan ole Turo-Eemil ollut välissä nukkumassa.  Enkä otakkaan; paitsi sitten kun tulee niitä että "äiti mä näin pahaa unta, saanko tulla viereen " " NO TOTTAKAI" 
Syys  tähän on se, että me ollaan molemmat miehen kanssa hyviä nukkujia, niin ei vaan uskalleta ottaa sitä riskiä että sattuus jotain.... Tokihan sen tiedostaa, että pieni siinä on ja nukkuu varmasti varovaista unta ja varoo joka liikettä; mutta ei siltikään !!!
En halua myöskään, että vauva siihen oppisi.... 
JOten meillä on aina ollut ehdoton ei välissä nukkumiseen !
Mutta jäski käteen tässäkin asiassa; eli jos sattuukin, että meidän tuleva vauva onkin huono nukkuja, ja ei meinaa nukkua, ja pitää nukuttaa ( meillähän ei esikoista nukuteta) koliikia, masu kipuja ym; niin siinä vaiheessahan on yks hailee missä vauva nukkuu, kunhan nukkuu, eli on se sitten vaunuissa tai  meidän välissä.... 
Eli aina se maalaisjärki ;)
Älkää nyt kukaan ottako itteenne; tää on mun mielipide, enkä mä mitenkään muiden mielipiteitä  ja päätöksiä tuomitse. [:
 
Meillä esikoinen saa nukkua samassa huoneessa omassa sängyssä kunnes yöt sujuu heräilemättä, sitten saa siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan. 

Mulla on aikalailla sama ajatusmaailma tuosta vauvan nukkuminen vieressä. Johtunee varmaankin siitä että itse nukun sikeää unta ja kääntyilen sängyssä. En halua ottaa sitä riskiä että vauva jää minun alleni tms. ja sattuu yön aikana jotakin. Ja oppii ainakin sitten vauvasta asti nukkumaan omassa sängyssä ja helpompi minun mielestäni siirtää omaan huoneeseen kun ei ole sitten niin riippuvainen läheisyydestä. Mutta tämäkin on minun kantani, kaikki tekee kuten itse parhaaksi näkee. Ja vauvankanssa elää tilanteen mukaan, kaikki ovat niin yksilöllisiä ja joillakin voi olla koliikkia yms. jonka nukkuminen&nukuttaminen ei sitten sujukkaan "normaaliin" tapaan.
 
Mä kyllä ymmärrän Jennin pointin täysin, koska mua pelottaa jo nyt etukäteen, että jos vauvaa pitää välillä ottaa meidän väliin nukkumaan niin en saa kyllä ite yhtään nukuttua, koska meillä mies nukkuu niin sikeästi, ettei varmaan huomais vaikka kääntyis unissaan vauvan päälle. Mutta voihan toki olla niinkin, että mieskin alkaa nukkumaan kevyempää unta kun lapsi on siinä vieressä. Meillä vauva tulee nukkumaan samassa huoneessa, koska asutaan 55neliöisessä kaksiossa, joten vauvalla ei ole edes omaa huonetta. Onko täällä muuten muita äitejä jotka asuvat sellaisessa asunnossa, jossa vauvalla ei ole omaa huonetta? Musta tuntuu nyt mitä oon teidän juttuja lukenut, että kaikilla on vauvalle jo oma huone joka on sisustettu yms. :)
 
Mä en oo oikeen osannut nukkua vauva vieressä... On niitä silti semmosia öitä ollut, että ollaan viereen otettu. Alussa nukahdin itse kesken imetyksen, niin vauva jäi viereen nukkumaan. Jossain vaiheessa en saanut vauvaa enää aamuyöllä omaan sänkyyn nukkumaan, niin jäi meidän väliin kun siinä kerran nukkui. Sitten n. puolen vuoden ikäisenä alkoi ihan kamalat yöhulinat... Sillon otettiin vauvaa useinkin viereen, mutta eipä meistä kolmesta silloin kukaan saanut nukuttua. Koko ajan joku oli hereillä. Pidin n. 9 kk iässä unikoulun ja siitä lähtien on nukkunut meidän välissä tasan kerran, kun oli kuumeessa. Ja kyllä mä toivon, että tää masuasukkikin nukkuisi omassa sängyssä. Esikoinen siis nukkunut 90 prossasesti omassa sängyssään. Jotenkin se vaan on tuntunut kaikkein luontevimmalta meille kaikille.
 
Toi perhepeteily vissiin herättää tunteita. Kauhean moni on sitä mieltä, että se on vauvalle vaarallista. Ei ole, mutta perhepetiin ei voi tulla esim. alkoholia nauttinut aikuinen. Äidille vauvan vieressä nukkuminen on luonnollista, äiti on ns. virittynyt vauvan taajuuksille luonnostaan. Vauvoja ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa laitettu yksin nukkumaan mihinkään, koska äidin keho on toiminut myös vauvan suojana uhkia vastaan. Ihmiset eivät ole tästä muuttuneet miksikään, vain kulttuuri on. Äidin vieressä nukkumisesta on paljon etua vauvalle (äiti vastaa nopeasti vauvan nälkään yms. tarpeisiin ja myös äidin uni on parempaa kun vauvan vuoksi ei tarvitse nousta sängystä tai mennä toiseen huoneeseen) ja tutkimusten mukaan nukkumis- ja nukahtamishäiriöitä esiintyy vähemmän. Lapsi myös itsenäistyy helpommin, koska runsas läheisyys äidin kanssa auttaa turvallisuudentunteen muodostumisessa (päinvastoin kuin luullaan, niin aikainen "vieroittaminen" äidistä aiheuttaa usein itsenäistymisongelmia myöhemmässä iässä, esim. puolen vuoden ikäinen vauva ei ole henkisesti kypsä eroon äidistä vaikka se kuinka olisi meillä "normaalia").

(Käytännössä äidit on peloteltu vauvan tukehduttamisella niin pahasti, että vaikeudet nukkua vauvan vieressä johtuvat usein tästä eikä todellisesta pelosta..)

Varsinaisia vaaroja ei oikein todellisuudessa ole, paitsi ehkä se humalainen isä (tai äiti). Joka ei perhepetiin siis kuulu. Monesti pieni lapsi nukkuu äidin puolella, jotta isä ei vahingossakaan unissaan pääsisi kierähtämään vauvan päälle. Näitäkään tapauksia ei kyllä juurikaan ole, kyse on enempi lietsotusta pelosta ja ennakkoluuloista. Isäkin kyllä virittyy alitajuisesti vauvan läheisyyteen, mutta ei niin automaattisesti kuin äiti.

Jos ajattelee asiaa luonnollisuuden ja lapsen kannalta, niin eri sängyssä nukkuminen on lapselle täysin vierasta ja luonnotonta. Meidän kulttuurissamme on vain totuttu tähän ja siksi sitä pidetään "oikeana tapana". Esim. monissa Aasian maissa lapsia ei nukuteta omissa sängyissä saati omissa huoneissa. Sielläpä ei esiinny monia niistä ongelmistakaan mitä meillä, esimerkiksi koliikkia ei Aasian maissa tunneta. Siellä lapsi on fyysisesti erossa äidistään (muistaakseni) 6% koko ajasta, kun taas Yhdysvalloissa vastaava luku on jopa 65%. Suomen lukuja en muista, mutta meillä esiintyy samaa "yksinäisyyteen ja liikkumattomuuteen" totuttamista. On vaunut, on sitterit, vauva makaa aina jossain yksin. Onkin esitetty, että koliikki-itkulla voisi olla tekemistä fyysisen läheisyyden puutteen kanssa. Itse paljonkin eri Aasian maissa matkanneena (Vietnam, Kiina, Laos, Kambodza) voin sanoa, että lapsen itku on siellä harvinainen ääni. Samoin vaunut, vauvat ovat aina kantoliinassa. Siellä myös pienet lapset ovat huomattavasti itsenäisempiä ja sosiaalisempia kuin meillä, vaikka ovat kasvaneet äidin kainalossa eikä yksikään ole koskaan käynyt päiväkodissa.

Lapselle ero äidistä ja äidin kehosta on luonnotonta. Lapsi ei tiedä, että meidän kulttuurissamme on normaalia nukkua omassa sängyssä, pieni vauva toimii vaistojensa varassa. Eri huoneessa nukkuvan vauvan tarpeisiin ei myöskään vastata niin nopeasti kuin lähellä nukkuvan, joka aiheuttaa lisää itkuisuutta. Tämä nyt ei tarkoita, että lapsi automaattisesti kärsisi omassa sängyssä nukkumisesta, mutta silläkin on eroa, nukkuuko vauva kuitenkin äidin läheisyydessä vai omassa huoneessaan. Näillä asioilla on vaikutusta myös lapsen psyykkiseen kehitykseen ja siksipä itse olen päätynyt tuohon perhepetiin. Tiedän muitakin "perhepeteilijöitä" ja kokemukset ovat tosi hyviä. Itselleni se myös tuntuu kaikista luontevimmalta vaihtoehdolta, ainakin nyt etukäteen. Katsotaan, mikä sitten loppujen lopuksi on meille se paras tapa, mutta eri huoneeseen tai kauas minusta vauvaa ei ainakaan laiteta.

Asioista saa olla eri mieltä, pitääkin! Mutta perhepeteily ei ole "vastuutonta" tai vaarallista. Puolet maailman väestöstä ei lisääntyisi, jos näin olisi. Itselleni kieltämättä tuo vauvan laittaminen omaan huoneeseen on aika karmaiseva ajatus, mutta yritän parhaani kunnioittaakseni toisten mieltymyksiä. emoticon
 
Jenni90; meillä likka nukku about 2 kk meidän välissä emoticon, mut sitten siirty omaan sänkyy kun huomasin kerran että on huomattavasti niskaystävällisempää nukkua vähän väljemmin.Tähän vaikutti kait myös sen sektion jälkitila, kun sen jälkeen oli niin hankalaa se ylösnouseminen... Mies meillä pelkäs, että hän kääntyy unissaan likan päälle, mutta anto hänen siinä olla kun sanoin että hän voi mennä muualle nukkumaan jos ei mahdu. Tämä toka tuskin tulee meidän väliin missään vaiheessa nukkumaan, kun olen huomannu omatila on KIVA.
 
Tuossa Saigonin jutussa on mun mielestä myös hyvin paljon perää, mutta koetan kans kuunnella sitä omaa sisäistäääntäni, että koska me oltais valmiita nukkumaan erillään...emoticon
 
Juu, ja puhuin tuossa kirjoituksessa pienistä vauvoista. Mikä nyt kenellekin on pieni, minulle alle 1 v. Ikuisesti ei siis tarvitse olla äidin kainalossa, mutta minusta pikkuruiset vaavit kuuluvat sinne. Vaikka nyt omassa sängyssä nukkuisivatkin. emoticon

Ja tuo mitä kirjoitin on vain lukemaani teoriatietoa. Toki sekin pohjautuu käytännön kokemuksiin, mutta aina asiat eivät mene niin kuin opuksissa. Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa olla äiti, eikä jonkun toisen tapa sovi välttämättä toiselle!
 
Meillä on suunnitelma, että vauva nukkuisi omassa pinnasängyssä, joka on aluksi meidän makkarissa. Siitä sitten siirretään pinnasänky vauvan omaan huoneeseen kun nukkuu täysiä öitä. Tämä siis suunnitelma mutta varmaan tulee mutkia matkaan kun vauva heräilee ja on niin kamalan mukavaa imettää sängyssä vauva kainalossa kun voi samalla itse torkkua. Voisin kuvitella, että myös tuo vauvan tuhinan kuuntelu ja nuuhkuttelu on niin ihanaa, että vauvan kanssa olisi ihana nukkua sylikkäin. No katsotaan miten menee. Suunnitelma on kuitenkin oma sänky. emoticon
 
Kukin tavallaan ja en moiti !
Aika  montakin ajastusta herätti tuo Saigonin teksti; mutta mutta.... sanon vain , että  vain "ennen  on tehty niin ja näin " niin ajat muuttuu, ihmiset muuttuu; ihan joka asiassa ja niin meidän yhteiskunta kehittyy ja niin se kuuluukin mennä.... ja mä oon täysin eri mieltä.... tekstisi on varmasti totta, en mä sillä. Mä/me ei vain koskaan tulla noin tekemään....
Mutta ihanaa Saigon että haluatte "vaalia jotain vanhaa " <3
en halunnut kenenkään mieltä pahoittaa [:
 
Kare: itse asun tällä hetkellä vielä pienessä kaksiossa eli vauva tulee kyllä sitten samaan huoneeseen nukkumaan :)

Itse olen ajatellut että vauva nukkuu samassa huoneessa juuri niin kauan kun tarttee öisin heräillä syömään, sen jälkeen siirtyy muksu omaan huoneeseen (jos vaan siihen mennessä on vauvalle oma huone :D)
Viereen en ota nukkumaan, sillä olen todella sikeä nukkuja ja nukun tosi levottomasti. Olen ajatellut että JOS vauva jostain syystä sängyssä nukkuu niin saa nukkua ihan omalla puolella sänkyä kauheiden turvaviritelmien välissä tai äitiyspakkauksessa etten vaan vahingossakaan kierähdä päälle tai muuta.
 
No mun mielestä näistä asioista on ihan turha loukkaantua. Tapoja on niin monia kuin on lapsia ja aikuisiakin. Ja lopulta aina tarvii ottaa huomioon sen lapsen yksilöllisyys, ei mitään voi etukäteen suunnitella. Itselle vain ajatuksena tuo "perhepeti" (mä en oikein tykkää tuosta termistä) tuntuu mieluisalta. Toki meillä lapsi tulee sängyssäänkin nukkumaan, ei kaiken tarvitse olla joko-tai. Ehkä se vähän särähtää korvaan kun moni puhuu äidin vieressä nukkumisesta kuin se olisi suoranaista lapsen terveyden vaarantamista. Kyse on kuitenkin asiasta, joka on täysin luonnollinen aika suurelle osalle maailman väestöä. Kehitys ei aina ole positiivista, esimerkiksi moni asia, jota pidettiin "ainoana oikeana tapana toimia" vielä 20 vuotta sitten, on huomattu nyt todella vahingolliseksi. Siksi tykkään itse kyseenalaistaa asioita.

Mut sanon vaan sen, että tuolla luonnollisuudella (ehkä se on aika huono termi, koska mitään luonnollista ei ole olemassakaan, sitten loppujen lopuksi) lastenkasvatuksessa viitataan siihen, että yhteiskunta kehittyy ja kulttuuri. Lapset syntyvät kutakuinkin samanlaisina kuin tuhansia vuosia sitten, eikä se mikä meille aikuisille on luonnollista, ole luonnollista lapselle. Itse tykkään miettiä eri vaihtoehtoja ja hankkia tietoa, sitten sen pohjalta muodostaa oman käsitykseni ja tapani toimia. Katsotaan sitten mitä käytäntö tuo tullessaan. Voihan olla, että juuri meidän vauva nukkuukin parhaiten omassa sängyssään. ;)
 
Aloitettiin jo aikoja sitten remppa isoimmasta makuuhuoneesta juuri siksi, että "sitten kun vauva tulee" niin vanhempien makkarissa on hyvin tilaa myös pinnasängylle. Eli itselle on ollut itsestään selvää, että vauva nukkuu aluksi meidän huoneessa. Nopeammin voi reagoida vauvan tarpeisiin yöllä, vähemmällä vaivalla, ja uskon että unessakin äidin ja vauvan "toistensa haistelu" voi olla hyödyksi imetykselle. Sitten kun yösyönnit jää, niin katsotaan sitten. Toisaalta en osaa kuvitella vauvaa ainakaan lähtökohtaisesti meidän väliin, ollaan molemmat sellaisia pyörijöitä että hyvä jos itse mahdutaan sänkyymme :) Mut voihan se olla, että jos on kovin yötissittelevä vauva niin siihen tissille se seitsemännellä yöherätyksellä unohtuu, ja toisaalta sitten uni on varmasti herkempää enkä pelkää vauvan puolesta - enintään oman yöunen rauhallisuuden puolesta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top