vauva ja perheen eläimet

Rauha

Rauha

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Aloitanpa tässä taas uuden ketjun...
eli miten teillä on perheen lemmikit ottaneet vauvan vastaan?

Meillähän on 4 kissaa. 2 kastraattikollia ja 2 leikkaamatonta naarasta.

Kun tultiin kotiin sairaalasta niin kissat kävivät kaikki Nelliä haistelemassa turvakaukalossa ja menivät sitten pikkuisen paniikissa muualle. Illemmalla makoilin Nelli sylissä nojatuolissa niin jokainen kissa kävi vuoronperään mun jalkojen päällä makoilemassa. Tosin kai niillä oli muakin kova ikävä kun yli viikon olin sairaalassa...

Meillä on verkko-ovi makuuhuoneeseen joten kissat eivät yöllä tule kanssamme sänkyyn. Aiemmin tytöt nukkuivat jopa peittomme alla.

Yleisesti ottaen kissat eivät Nellistä juuri välitä. Kotikissamme Ramses on kova puskemaan meitä ja hän on jopa Nelliä puskenut kun Nelli ollut mun sylissä. Ja joskus ollessa tissillä on joku käynyt Nellin päätä haistelemassa.

Ollaan oltu myös päiväunilla makuuhuoneessa niin että Nelli nukkuu omassa sängyssä ja minä omassa sängyssä ja kissat saaneet tulla nukkumaan meidän kanssamme. Ovat nukkuneet joko lipaston päällä josta näkee ikkunasta ulos tai sitten ovat olleet minun vieressä sängyssä.

Toistaiseksi kaikki on siis hienosti. Ajat muutuvat varmasti kun Nelli alkaa kissoihin enemmän kiinnittämään huomiota [:D]
mut onneksi kissat ovat tottuneet jo miehen poikiinkin joten uskon että meidän kaikkien yhteiselo onnistuu oikein hyvin. (KOP KOP KOP [;)])
 
Kissa A: juoksi karkuun kauan. Nyt ruokailee jo samassa huoneessa vauvan kanssa, ulkona käppäilee vaunujen vieressä, on käynyt pari kertaa haistelemassa vauvaa.

Kissa B: ei huomioinut vauvaa mitenkään. Nyt on käynyt sohvalla vauvan vieressä nukkumassa. Sängyssä tuli rintani päälle nukkumaan ja vierähti siitä minun ja vauvan keskeen, kolmistaan siinä pötkötettiin kylki kyljessä. On testannut päiväuniaan vauvan hajuissa kaukalossa ja vaunuissa (kun vauva ei ole paikalla).

Kissa C: ensimmäisestä päivästä lähtien on juossut vauvan perässä. Vahtii vauvan unia makuuhuoneessa, olohuoneessa ja keittiössä. Nuolee, puskee ja koskettaa tassulla. Nukkuu hoitoalustalla. Tyttökissa ja selvää äitiainesta.
 
Kotiintulopäivänä Minni oli piilossa koko illan, ei näkynyt eikä kuulunut. Seuraavana päivänä kävi jo vähän haistelemassa ja sitä on tehnyt siitä asti. Äänistä ei enää välitä ja tulee jo välillä syliin kun syötän poitsua. Nyt on kisusta vaan tullut koko ajan röyhkeämpi. Eilen tuli syötön aikana syliin ja yritti vauvan päälle. Samaten öisin on pakko aina pinnasängyn päältä kulkea [&:] Meillä on äp-laatikko pinnasängyssä ja sen päällä verkko aina kun poitsu siellä nukkuu. Ovea ei voitu suunnitelmista huolimatta pitää kiinni kun niillä helteillä mitä oli kotiin kun tultiin niin me kaikki kolme oltais läkähdytty tuonne makkariin jos ovi olis ollu kiinni...
 
Meillä kaksi kissaa. Vanhempi kävi heti haistamassa tulokasta mutta lähti pinkomaan karkuun kun se liikahti [:D] on käynyt tämän jälkeen muutaman kerran haistamassa vauvaa, mutta murjottaa sitä että mun syli onkin niin paljon varattu vauvalle. Tää kissa on ollu oikein mammanpoika ja rakastaa olla mun sylissä! Nyt on hoksannut jo muutamana päivänä tulla syliin silloin kun vauva nukkuu sitterissä [:)] mutta vauva ei oikeastaan kiinnosta kamalasti.

Nuorempi kissa on aina inhonnut lapsia, kun kaverit tulee pienten kanssa kylään tämä sähisee ja juoksee sängyn alle! Mutta meidän pojan tämä on ottanut heti vahdittavakseen [:D] kun poika alkuun kiljui mahaansa mun olkapäätä vasten pari iltaa, kissa tuli mun syliin katsomaan ja naukui surkeasti että mikä sitä vaivaa!! Sillä oli kamala hätä pienen pojan tuskista! Nytkin tykkää käydä silloin tällöin haistelemassa. Pääsääntöisesti kissat ei kyllä ole kamalan kiinnostuneita vauvasta, mutta pidän kyllä öisin vauvan makkarin huoneen oven kiinni, ihan vaan varmuuden vuoksi - poikahan sais sydänhalvauksen kun 6 kiloa kissaa hyppäisi päälle keskellä yötä!! [:D]
 
Linnut kiljuvat ihan samaan tahtiin, kuin ennenkin. Mutsia vaan raivostuttaa pikkasen vähemmän kun ei viitsi alkaa hermostumaan ettei hermostuta pikkuista. Lintu ihmetteli kyllä kovasti peiton alla venyttelevää vauvaa [:D]
 
12-vuotias koira: vähän kävi haistelemassa, mutta ei juuri mitään väliä hänelle. käy vieläkin välillä vähän nuuhkasemassa, mutta ei sen suurempia tunteenpurkauksia [:D]

11kk koira: kovasti haluaa haistella ja pesiskin samaan hintaan jos vaan antais [;)] mutta tämä neiti on kaikkia "vieraita" vastaan samanlainen rakkauden osoittaja. kaikkia ois kiva päästä nuolemaan ja haistelemaan. nyt alkaa vähän rauhoittumaan, mutta vieläkin tekis mieli päästä etenkin hiuksia nuolemaan. Jalkoja annetaan haistella rauhassa, mutta kun ylös päin mennään niin kira innostuu liikaa niin pitää vähän estellä. ois kiva tietää mitä Kiran päässä liikkuu. Kira on myös meidän itkuhälytin jos vauva sängyssä ja ovi kiinni. Kira menee oven eteen haistelemaan oven alta jos pieninkin vinkasu kuuluu ja alkaa uikuttamaan [:D] Meidän baby-sitter [8|]
 
Meilläkin elämä yhdessä vauvan ja hankalan koiran (saksanpaimenkoira) kans lähti yllättävän hienosti käyntiin, suurista peloistani huolimatta, alkuvaikeuksien jälkeen.

Kotiintulopäivänä koira oli kiinnostunut vauvasta lähinnä silloin, kun tämä itki. Aina kun kuului pienikin inahdus, koira oli ensimmäisenä paikalla (ongelma nro 1: kuinka olet nopeampi kuin koira).

Kun vauvaa näytettiin koiralle, tämä käänsi päänsä pois, mutta kun vauva oli esim. sohvalla, koira yritti livahtaa meidän huomaamatta tutustumaan vauvaan (ongelma nro 2: kuinka yksi ihminen voi koko ajan seurata, missä koira on, ja hoitaa samalla kotiaskareet yms.)

Matkustaminen samassa autossa med vauva ja koira tuntui ihan mahdottomalta, kun koira saa hirmu raivokohtauksen nähdessään mopon, polkupyörän, kissan, koiran, oravan, pupun, potkukelkan.. vauvahan saa sydänkohtauksen, kun kaiken hiljaisuuden keskellä alkaa armoton räyhääminen (ongelma nro 3: kuinka koko porukka matkustaa, kun käytössä on vain yksi auto.)

Koiran ulkoiluttaminen ei onnistunut raskauden aikana, koira kun ei osaa käyttäytyä lainkaan toisen koiran tullessa vastaan, joten miten homma onnistuisi nytkään? Mies käy töissä, joten homma jäisi minulle. (ongelma nro 4: kuinka käytät koiraa ulkona, yli 10h on ehkä vähä liian pitkä aika olla käymättä.)


Olin ihan varma, että vauvaa ja koiraa ei saa mahtumaan saman katon alle. Kuten sanoin, alkuvaikeuksien jälkeen hommat alko toimia. Enää vauva ei kiinnosta pätkän vertaa, ellei joku vähemmän tuttu ihminen mene vauvan lähelle. Ilmeisesti jonkin asteinen suojeluvaisto on koiralla herännyt?
Alkaa ilmeisesti koirallekin tulla järkeä päähän iän myötä (pian 3v), kun on oppinut, että hänellä on tietty alue käytettävissään kun ollaan sisätiloissa.
Auto-ongelma ratkaistiin vaihtamalla auto: nyt on sellainen, josta koira näkee ulos vain takakontin lasista, jolloin muiden elukoiden yms. havaitseminen on huomattavasti vaikeampaa.
Pissaongelma ratkaistiin sillä, että mies käyttää koiran töihin lähtiessään, ja jos vaikuttaa siltä että koira on kovin hätäinen, käytän minä tämän pikapisulla talon nurkalla vauvan nukkuessa sisällä (oi, ihanat itkuhälyttimet!).
 
Onkos teillä tilanteet muuttuneet?

Meillä on ollut silleen et välillä osa kissoista on saanut tulla meidän kanssa nukkumaan.
Ite asiassa on ollut pakkokin ottaa välillä joku meidän viereen jäähylle kun olkkarissa harrastettu öisin haureutta... [;)]

Viime yönä oli ovi auki ja tietääkseni vain 1 kissa nukkui meidän sängyssä (usein peiton alla).
Aamulla ku noustiin Nellin kanssa niin silloin oli muutkin kissan meidän kanssa. Cooni nukku kuljetusboxissa joka sängyn vieressä ja joku tais olla jalkopäässä ja joku vissiin lipaston päällä... Ja tuolloin siis Nelli nukku mun vieres meidän sängyssä.

ja nytkin on ovi auki makkariin. Sängyssä miehen vieressä yx kissa. Muut ovat olkkarissa; 1 sohvalla, 1 nojatuolissa ja 1 kiipeilypuussa.

Eli olen tyytyväinen tilanteeseen.
Mii lai <3

Niin ja nyt on toiveissa et 1 kissoistamme olisi kantavana... Eli saa nähdä mitä sit tapahtuu kun jos tulee kissanpentuja [;)]
 
Kissa-vauva-tilanne ennallaan, tosin vauva on ruvennu kiinnostumaan kissoista. Seurailee niitä ja hymyilee, kun ne tulevat lähelle ja tilaisuuden tullen tarttuu turkista kiinni. Vaarallista kuitenkin kun nuo pikkusormet puristuvat tiukasti karvoihin ja vetävät niitä irti, aina ei ehdi vahtimaan. Ei varmastikaan kissoista mukavaa. 
 
Meillä tiput pelkää edelleen vauvaa vaikka vähemmän kuin aluksi. Nyt voivat jo olkapäällä istua, jos vauva on sylissä. Mutta jos alkaa huitoa, niin ei kyllä voi tipu antaa itseään rapsuttaa, kun koko ajan pitää vauvan liikkeitä vahtia - eihän sitä tiedä, koska se "hirvio" huitaisee häntä [:D]
Milja tosin on kovasti kiinnostunut tipuista; kun röyhtäytän Miljaa mahan päällä ja kasvot häkkiin päin niin siellä riittää sitten seuraamista! Samoin jos lintu on olalla tai kädellä niin sitä seurataan kovasti katseella.
 
Meillä on kolme koiraa. Kotiin tullessa pelkäsin et mitäkhän siitä oikeen tulee ku kaikki on niin ihmisrakkaita et pitäs aina päästä mahollisimman lähelle et vois saada rapsutuksia[;)]..
No kumminkii, kotiin tultaessa kaikki oli tietysti hyvin kiinnoatuneita mutta....
Rocky (7-v. uros sakemanni): otti heti vauvan omakseen. Oli turhankin innokas menemään meidän sänkyyn ku vauva oli siellä köllimässä (eivät siis saa sänkyyn eikä sohville tulla). Aina ku vauva itki makkarissa tuli rocky hakemaan meidät "hei, nyt se itkee" ja juos takas makkarin ovelle. Nyttemmin ei oo enää niin kiinnostunu mut tulee silloin tällöin aina haistelemaan. Antaa myös Maxin tulla päälle makoilemaan eikä välitä vaikka pikkuset tahmaset sormet joskus vähä turkista repii[:D]..
Sigmund (5-v. uros sekarotuinen): ei edes tajunnu et mikä Max on... Haisto mut ei mitää reaktiota sen kummemmin. Nyt haluais kamalasti pussailla Maxia ja hoitaa mut ei aina ja koko ajan. Silloin ku on itekki hellyyden kipee[;)].. Antaa kans Maxin makaa päällään ja vedellä turkista. Eilen Max otti jopa Siken nenästä ja huulesta kiinni mut ei ollu milläskään.
Hiro (2-v. uros pitkäkarv. sakemanni): hivenen vierasti poikaa ku kotiin tultii. Haisteli kyllä mut ku ei tajunnu et mikä se on.. Nyt on kauheen kiinni pojassa esim. ku ne tulee pihalta sisälle ni Hiron on ekana tarkistettava et Max on kotona[:)].. Ihana! Ku Hiro on ollu tähän mennes aina se meiän vauva mut on kyllä hyvin luovuttanu paikkansa pojalle. Vielä ei anna Maxin tulla päälleen (on tosin kova päinen koira eikä tykkää selätyksestä), mut antaa silittää naamasta. Hiro vahtii ulkona vaunujen vieressä ku Max nukkuu. On muutenki tosi kova pihavahti; kellään vieraalla ei oo mitää asiaa portista sisään.

Mut kaiken kaikkiaan meiän pojat on hyväksyny toisensa oikein hyvin. Eiköhän Hiroki lämpene lisää ku Max alkaa kävelemään[:D]. Peloistani huolimatta meillä menee tosi hyvin. Ei tarvi pelätä et jotain mustasukkasuus juttuja tulis heti ku silmä välttää..
 
Meilläkin on tilanne ihan jees. Ei ainakaan pahentunu mitenkään [:)]
Meidän hauvaa ei juurikaan kiinnosta neiti, joskus käy haistamassa kun tyttö kopassa odottelee lähtöä.
Jos neiti on vaunuissa, niitä vahtii herkeämättä. Muut (ihmiset ja mun vanhempien koira) eivät saa tulla ihan noin vaan vaunujen lähettyville. Vaiks pelättiin sillon alkuun että koirasta tulee mustasukkainen miehestä, niin näin ei onneks käyny. Joskus kun mies leikkii tytön kans, tuo koira lelun että hänenki kans pitäs leikkii..
mut ei mitään sen ihmeempiä. Vaikka ei tartte pelätä että koira tekis vauvalle jotain, niin en silti jätä hetkeksikään tilannetta niin, että en tiedä missä koira on. Vaikka päälle päin näyttää, että koira on ihan sinut vauvan kans, nii eihän sitä tiedä, jos jotain joskus tapahtuu! Koskaan ei voi olla liian varma.
 
Aivan, Riinu!
Pitää olla silmät selässäkin... Eikä pidä luottaa ku koirasta ei koskaan tiedä vaikka päälle päin näyttäs hyvältä..
 
Meillä on lemmikkinä 3 vuotias hermeliini poika. Meillä pupu on päivittäin vapaana, joten tuttavuutta on tehty [:)]. Kania kiinnostaa ihan hirveesti Juhon leikkimatto, se peitto minkä päällä makoillaan lattialla ja vaunujen tavarakori [8|]. Sieltä vaunujen tavarakorissa pupu käy makailemassa päivittäin. En kyllä uskalla jättää poikia kahdestaan. Pupu on tosi nuuka häkistään, eli saattaa purra jos sinne menee tosta vaan ronkkimaan [&:]. Ja saattaa tuo ärsyyntyä muutenkin vaan, kun on vapaana. Vauvaa käydään nuuskimassa silloin tällöin, mut muuten ovat omissa oloissaan. On Juho muutaman kerran osunut kädellä kaniin, mutta ei tuo ole pahakseen pistänyt [:)]
 
Mun hevoseni mielestä vaunut on ihan ok. Saan heijata niitä trpeen vaatiessa tulematta selästä alas.  [:D] Tosin jos vaunut huutaa tosi kovaa, silloin hevonen ei ihan tajua, mistä ääni tulee.

Vauvaa se haluaa haistella. Raskausaikanakin se oli turpa kiinni mahassani. Kesällä oli hellyyttävän näköistä, kun hävin hevosia moikkaamasssa laitumella tyttö kantoliinassa. Tytöllä oli hauska ilme, kun tammat haistellessaan kutitteli sen käsiä turpakarvoillaan.[:D]
 
Meitin kissa käy välillä päivisin haistelemassa jos Joaa syötetään tai oikeastaan lähinnä iltaisin kun tietää että ollaan Joa laittamassa yöunille. Muuten se on päivisin lähinnä omissa oloissaan ja illalla tulee sitten hakemaan sen hellyyden mitä tarvitsee ku Joa nukkuu ja tietää että saa meidän jakamattoman huomion [:)] Jos ollaan oltu viikonloppu pois niin protestoi nukkumalla Joan sängyssä joskin vain kun se on tyhjä. Mutta ihan hyvä tasapaino tuntuu olevan. Kissakin on ihan tyytyväinen ja hakee läheisyyttä myös sillä että tulee meidän sänkyyn ja eritoten mun päälle nukkumaan mitä ei oo koskaan aikasemmin tehnyt.
 
Kiara (5v parsonrussellinterrieri narttu).
 
Eka 24h sairaalasta kotiutumisen jälkeen murinaa, hyökkimistä, haukkumista, päin hyppimistä. Sen jälkeen taisi tajuta että tuo kakara kuuluu laumaan, josta lähtien on suorastaan palvonut Eemeliä. Tykkää olla lähellä ja oikeen työntää päätä retutettavaksi. Ei ilmekään värähdä vaikka Eemeli on joskus turhan kovakouraisesti vetänyt korvasta, huulesta, naamakarvoista tms, oikeen haluaa lisää retuutusta. Ainut ongelma on liian innokas vauvan hoitaminen, eli olisi jatkuvasti nuolemassa pojan naamaa... [:D]
 
Meillä on 2 ranskanbulldog urosta 3 ja 4v. Ja sairaalasta tullessa itkin jo koti pihassa että tästä elämästä ei tuu mitään vauvan ja koirien kanssa. Meillä tuo vanhempi vihaa kaikkia lapsia etikä päästä ketään lähelle ja nuorempi taas on vähän liiankin ihmis rakas..
Mutta vastoin kaikkia mun pelkoja meidän elämä on mennyt tosi hienosti! Koirat käy aina tarkistamassa että Inka on kotona ja kaikki hyvin, mutta eivät koske leluihin eikä tuu leikkimatolle yms. Oon tosi ylpee pojista! <3
Tietty saa olla silmät selässäkin kokoajan koska Inka rakastaa poikia niin paljon et kokoajan pitäis saada rapsuttaa yms.. :D
Mutta onneks näin ettei jouduttu luopuun kummastakaan pojasta! :)
 
Mullaki oli, Himpula pelko että jouduttais jostain hauvasta luopua mut onnex ei[:D].. Meilläki lelut on saanu olla rauhassa ja muutenki kaikki tietää paikkansa tässä meiän laumassa..
 
Oi kun ihana kuulla!!!

Meillä on yleensä 2 kissaa ollut lähettyvillä jos imetän. Ja nykyään tosiaan Nelli haluu tarraa kiinni turkkiin.
Meidän kotikissalla on sellainen keskipitkä mut silti lyhyt turkki ja siitä saa niiiiiiin hyvin kiinni... tai korvasta [;)]
Ei ole vielä mitään neidille tehnyt, kerran katsoi aika pahasti. Jos on poikia tassuttanut niin ei ole onneksi kynsiä käyttänyt eli meillä se tulee aivan varmasti Nelliä napauttamaan jossain vaiheessa mut tieto siitä ettei käytä kynsiä helpottaa kummasti. Meillä kun nuo 2 kissaa on sen verran jääräpäisiä et tietää ettei ne karkuun lähde [:D]

Ja sekin on hassua et meillä ei olla vielä kertaakaan pelätty koiriakaan. Mun serkulla suursnautseri ja nyt vkl oltiin kylässä jossa bordercollie ja berni eli on sit vaikka kuinka iso niin ei olla silti pelätty... Vähän hienoo.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top