Vauva ja parisuhde

[Onneli84]

Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun. Vauvan tulo on varmasti muuttanut jokaisen suhdetta puolisoon, ravistellut rooleja ja aiheuttanut muutoksia. Olisi ihana kuulla muiden kokemuksia, niin hyviä kuin haastavampiakin.

 

[Onneli84]

Meillä ollaan vähän erkaannuttu toisistamme. Tuntuu, että ollaan vain äiti ja isä. Itse saan niin paljon läheisyyttä vauvalta, etten jaksa olla miehen lähellä. Mies kyllä kaipaisi varmasti enemmän läheisyyttä. Tuntuu vain, ettei aikakaan riitä! Miehen työt, kummankin harrastukset, vauvan hoito/syöttö/nukutus, oma nukkuminen... Missä välissä ehdittäisi jutella muuta kuin pakollisia arkiasioita?! Tunnen syyllisyyttä, kun välillä miehen seura tuntuu niin raskaalta. Olen introvertti luonteeltani ja kaipaisin yksinoloa välillä. Seksiä meillä on viimeksi ollut varmaan tammikuussa... En sitä itse juuri kaipaa, mies varmastikin.

Sanokaa kokeneemmat, että tämäkin vaihe menee ohi? Toivoisin pojan alkavan nukkua paremmin, jolloin meille jäisi ehkä enemmän sitä parisuhdeaikaa. Tuleeko siitä helpompaa? Palaavatko haluni imetyksen loputtua?

 

[Onneli84]

Lisätään vielä, että ollaan tehty pahimman myllerryksen aikana (pojan ensimmäiset viikot) vauvavuosisopimus. Tiedostetaan kumpikin, että vauvavuosi on vähän poikkeuksellinen aika, ja suurin osa kiukutteluista ja riidoista johtuu väsymyksestä ja tunnemyllerryksestä. Sovittiin siis, että vauvavuoden aikana ei erota. Ei vaikka mikä olisi. Jos vuoden jälkeen tilanne on ennellaan, eikä saada korjattua voidaan asiaa harkita. Onneksi tilanne on nyt paljon parempi, mutta silti arki tuntuu raskaalta.

 

[Pihla]

Mä nyt yhden lapsen kokemuksella (lapset 2v 4kk ja 5 kk) sanoisin, että parisuhde alkaa normalisoitua kun lapsen kanssa alkaa homma sujua ja vanhempien stressi helpottaa. Sitten jaksaa muutakin kuin selvityä arjesta. Toki pienten lasten kanssa on kausia, että on helpompaa ja sitten taas tulee joku vaihe, mikä vaikuttaa yöuniin tms. Meillä oli hyvä vaihe kun esikoinen oli 1-vuotias. Nyt taas myllerrystä vauvan myötä. Eiköhän se tästä taas helpota ensi kesänä.

Ja tuo vauvavuosisopimus olisi hyvä ulottaa 2 vuoteen, koska rankkaa se voi olla 1,5-vuotiaan kanssakin. Ei siis mitään radikaaleja päätöksiä parisuhteen osalta kun perheessä on alle 2-vuotias lapsi.

 

[Mrs. Peek-a-boo]

Olin varautunut siihen, että kaikki muuttuu lapsen saamisen jälkeen. Meillä ei kuitenkaan muuttunut kun se, että yhteistä aikaa on vähemmän. Seksielämä ja riitojen määrä ovat säilyneet yllättävän vakiona, mutta toisaalta vastahan tässä on mennyt 4,5 kk. Pidän miehestäni enemmän nykyään, jos vain mahdollista, koska hän on hyvän aviomiehen lisäksi hyvä isä lapselleni.

 

[Misu91]

Mä oon yllättynyt kuinka vähän asiat on muuttunut. Meillä on edelleen paljon yhteistä aikaa, tyttö on mennyt alusta asti nukkumaan jo 19-19.30 välillä joten illat on aina yhteistä aikaa. Seksiä on yhtä paljon kuin ennenkin. Muuta Läheisyyttä ehkä enemmän kun aiemmin. Ei riidelty juurikaan ennen vauvaa eikä olla riidelty vauvan tulon jälkeenkään. Saa nähdä jatkuuko asiat näin sitten kun toinen tulokas saapuu ja on kaksi pientä, alle 1.5 vuotiasta.

 

[Dee]

Kahden edellisen lapsen kokemuksella; kannatti sinnitellä se vauvavuosi. Nyt kolmannen kohdalla on kaikista vaikeinta kun imetyshormonit on vieneet multa halut, mutta eiköhän ne palaile taas jossain vaiheessa. Yritän nyt pitää mielessä, että noin vuosi synnytyksestä parisuhde alkoi taas parantua.

 

[Sugarplum Sprite]

Meillä seksiä on vähemmän (mutta se mitä on, on todella hyvää :D), mutta muuten parisuhde toimii todella hyvin. Miehelle tai siis mieheen tulee vaan turhan helposti purettua kaikki väsymys ja stressi kiukutteluna, kun meillä on ollut todella huonon nukkumisen aikaa. Mun mies on ollut aivan ihana tän koko ajan, en mä oikein vois kuvitella, miten vois olla parempi. Mä sit puolestani oon ollut ihan kamala. Mutta pitääkin koettaa itsellä huomioida miestä enemmän ja antaa sitä kiitosta.