vauva ja lemmikit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Riitu87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Riitu87

Riitu87

Näppärä viestien naputtelija
huomenia mammat!

mä näin ikään kuin unta tästä aiheesta, olin luultavasti puoliksi hereillä ja puoliksi unessa, mutta aloin miettimään et miten koirien kannattaisi antaa tutustua vauvaan laitokselta kotiin tullessa? Valvotusti, tottakai, mutta miten?

haistaa pikaisesti turvakaukalossa vai ottaa vauva syliin ja mennä lattialle istumaan / sängylle makaamaan?  kuinka te muut joilla on lemmikkejä olette ajatelleet asian hoitaa?

meillä varsinkin tuo uros on ihan hulluna lapsiin, mitä pienempi sen parempi ja yrittää aina päästä nuolemaan korvat ja jos ei niihin ylety ni sormet tai naama muuten kelpaa, narttu on sitten huomattavasti varovaisempi ja arempi..voi olla että siitä tulee jopa mustasukkainen [:o]

laitanpa vielä huvikseni kuvan tuosta meidän uroksesta [:D]




 
Meillä kanssa kotona viisi koiraa.. Mä kuulin viime viikolla vihjeen, että sairaalassa kannattais pitää hetki jotain harsoa tms. jonka iskä voi sit tuoda kotiin nuuskittavaksi jo etukäteen. Mä oon ajatellut, että koirat saavat nuuskia heti tulokkaan, mutta eivät liikaa: oon kuullut kauhutarinoita, miten koira omii vauvan ja lapsen lähtiessä liikkeelle "kouluttaa" sitä kuin omaansa näpsien jne. Joten mä en halua, että niin käy: tietty "etäisyys" ehkä pidetään. Saa nähdä.. enkä kyllä usko, että kovin lähelle tuuppaavatkaan. Ehkä. Kamalan vaikeeta: mä niin toivon, että koirien kanssa menisi hyvin.. ovat kaikki niin rakkaita! [:)]
 
heh, olishan se koiralle normaali tapa tutustua kun työntäs takapuolen ensimmäiseksi nenän eteen, mutten taida kuitenkaan kokeilla [:D] tuo harso juttu saattas vaikka toimiakkin...

Mua kans vähän pelottaa miten tuo narttu suhtautuu vauvaan sitten varsinkin kun se lähtee liikkeelle...neiti on niin tarkka omista karvoistaan ja ärähtää jopa meille jos esim. harjatessa sattuu...saati sitten jos toinen on pikku kätösin kiinni turkissa [8|] tietty lapselle opetetaan ettei koiria saa vetää turkista, mutta kun on olemassa mahdollisuus ettet ennätä siihen väliin [:o] oman kokemukseni perusteella lapset lähes poikkeuksetta "hoitaa" vähän liian kovakouraisesti varsinkin silloin kun vasta harjottelevat käsien käyttöä...

En usko että tuon uroksen kanssa tulee olemaan ongelmia, se on niin luttonen et saa kääntää vaikka solmuun ja kun serkun vuosikas tyttö on kerennyt napata karvoista kiinni, poika lähtee vaan etemmäs tilanteesta...tosin se on varmasti ainakin aluksi niin innokas hoitoapu että olen sen takia pulassa [:D] poika kun on varma että hänen apuaan tarvitaan kun vauva itkee [8|][:D]

Voihan se olla että kaikki tämä stressi siitä miten koirat suhtautuu on ihan turhaa ja kaikki menee hyvin, mutta kun ei nuista elukoista koskaan tiedä mitä niiden korvien välissä liikkuu..
 
no toi on kyllä totta...

äh..ei pitäs ottaa itelleen paineita tästä asiasta...en tosiaan usko minäkään et vauva hirveesti tykkää jos ensimmäisenä toinen on kieltä tunkemassa silmille [8|] kun ei siitä tykkää kukaan muukaan [:'(] ihme pakkomielle on tuolle koiralle ne korvat varsinkin [:-] täytyy varmaan anoppia pyytää käyttämään koirat joko metsälenkillä tai sit pitkällä kävelylenkillä, etteivät olis liian innokkaita...tosin tuo uros on semmonen durasel ettei sitä saa lenkillä väsytettyä [8|]
 
Musta on kanssa hyvä neuvo tuo rätin tuominen kotiin etukäteen, siitä myös itse lukenut. Myös kannattaa ottaa huomioon että koira(t) ovat yli-innokkaita moikkaamaan äitiä kun tulee parin päivän poissaolon jälkeen kotiin, joten voi olla helpompaa että vauva on tällöin isän sylissä.

Meillä kotona yksi yli-energinen 3-vuotias sekarotuinen, enkä niinkään pelkää että koira tahallaan satuttaisi vauvaa, mutta kun on massaa 30kiloa ja innostuessaan ei oikeen kuule eikä näe mitään, niin vahinkoja voi sattua [:(]
Koira tuli meille vasta reilu vuosi sitten, ja sillä on vähän vaikeampi menneisyys, joten koitetaan tehdä mahdollisimman helpoksi vauvan tulo kotiin, jottei ongelmia synny [:D]    Koirallekkin helpompaa, kun ne asiat jotka muuttuvat vauvan tullessa, ovat jo muuttuneet sitä ennen. Jottei vain syntyisi mustasukkaisuudelle tilaa, kun koira yhdistäisi muutokset vauvaan..
Ollaan jo pari kk "totutettu" koiraa vauvan tuloon. Se on ollut tähän asti perheemme ainoa vauva, joten huomio tulee sitä kohtaan varmasti vähenemään, mistä saattaa seurata mustasukkaisuutta, varsinkin kun koira on ihan YLI-seurallinen, koko ajan tahtoo olla mukana kaikessa mitä tehdään. Nyt on pidetty joka päivä sellaisia aikoja jolloin koira ei saa mitään huomiota, vaikka mitä tapahtuisi. Alkuun protestoi kovinkin, mutta nyt on tottunut että puuhaillaan välillä asioita joissa se ei voi olla mukana, eikä saa lainkaan huomiota. Parempi että on kiukuttelut siitä kiukuteltu valmiiksi vauvan tullessa[:)]
  Seuraavaksi alkaa vauva nuken kanssa harjoittelu...... [8|]  Tulee varmasti fiksu olo heilua kotona nukke sylissä, mutta tämäkin vinkki on hyväksi havaittu ystäväpiirissä! Eli koira tottuu siihen että jotain kanniskellaan kotona, jotain jota ei pääsekkään tutkimaan milloin vaan, ja jolle se kaikki huomio kuuluu välillä..

Nämä siis vinkkejä joita itse olen saanut, ja tosiaan "normaaleilla" koirilla nämä voi olla vähän ylilyöntejä, mutta me otetaan ihan varmanpäälle koiran taustoista johtuen. Ei siis ole mikään agressiivinen kaveri, vaan kovin innokas kaikesta! [:D]
 
kiitti miu *hali*

itse olisin sitä mieltä et koirien ei enää annettais tulla sänkyyn, jottei sitten vauvan kanssa satu mitään vahinkoa, että hyppäävät päälle yms. mutta tuo minun mies on sitä mieltä "et pitäähän pikkukoirien päästä sänkyyn" ja oikein lässyttävällä äänellä [:@] vaikka koirat ei painakkaan kun max.10kg ni siinäkin on se 10kg liikaa painoa jos sattuu tulemaan vauvan päälle...

En vaan tosin tiedä miten koirat vois opettaa nyt ennen vauvan tuloa siihen ettei sänkyyn saa hypätä, kun ovat saaneet koko ikänsä tulla sänkyyn. Ei sillon ajateltu asiaa pidemälle kun narttu otettiin [8|] ja kun narttu sai tulla sänkyyn oli uroksellekkin lupa annettava...huoh!
 
Meillä on kaks huonetta, minne koirat ei tule ollenkaan: meidän makkari ja lapsen huone. NIissä on ovella portit. Soffalle saavat tulla ja tulevatkin välillä kaikki viisi.. [:D] Mietittiinkin, että siellä imettäminen ei kyllä onnistu: eivät voi ymmärtää, ettei saa yhtäkkiä tunkea lähelle.. ja en tod. halua, että imetettäessä viisi naamaa on lapsessa kiinni.. joten ehkä jonkinlaisen tv-tuolin tms. hankinta tulee eteen, ellen suostu aina imettämään eri huoneessa. Tylsää... [8D] Siskollani on reilu 5kk vanha vauva, jonka kyläilyt on menneet hyvin. Joskin koirat välillä tunkee toooosi lähelle. Puklujen toivossa.. [:D] Mut mä uskon, että kyllä se hyvin menee. Maalaisjärjellä.. ehkä. [:D]
 
Meilläkin on kolme koiraa, joista kaksi rescue-tapausta, joten tätä juttua on mietitty tässä pitkin kevättä, että kaikki menisi mahdollisimman helposti ja turvallisesti kaikkien kannalta.
 
Meillä koirat eivät ole vuodenvaihteen jälkeen saaneet mennä vauvan huoneeseen, oviaukossa on kyllä portti, mutta toistaiseksi pelkkä kielto on riittänyt.
 
Myöskään sänkyyn ei ole mitään asiaa, meillä on kaikille pedit makuuhuoneessa. Siirsin valmiiksi jo toiselta puolelta sänkyää peditkin kauemmas ja tilalle kehdon, jota olen nyt sitten keinutellut ennen nukkumaanmenoa.
 
Olohuoneessa meillä on kaksi sohvaa, toiselle sohvalle eivät saa tulla. Toiminut ihan hyvin kun otettiin uusi käytäntö voimaan samalla kun vaihdttiin uusi sohva aikoinaan..
 
Pari harsoa mäkin olen jo pakannut valmiiksi mukaan sairaalaan, täytyyhän sieltä jotain hajua saada etukäteen. Melkoinen shokki voisi olla vaan ilmestyä haisevan ja huutavan nyytin kanssa.. Mä uskon ja toivon että kaikki menee hyvin, mä olen meillä kuitenkin pomo, eikä pomon pentuun kosketa ilman lupaa.
 
 
 
Itsellä ei ole lemmikkejä, mutta ystävän koira muutti omatoimisesti pois sängystä nukkumasta kun vauva tuli sinne. Ei vissiin kestänyt jatkuvia herätyksiä [:D]
 
Meillä on kaksi terrierinarttua. En voisi kuvitellakaan nukkuvani samassa sängyssä niiden kanssa, luulisivat heti olevansa ylimyksiä. Arvojärjestys pysyy kohdillaan, kun johtajat nukkuvat talon yläkerrassa, mihin koirilla ei ole koskaan ollut asiaa, ja siellä tulee olemaan myös vauvan huone. Portaikossa ei ole edes porttia, mutta siitä huolimatta koirat eivät tule porrastasannetta ylemmäs.

Koirat saavat liikuskella alakerrassa vapaasti ihmisten ollessa kotona. Yksinollessaan ja öisin koirat ovat portin takana omassa huoneessaan. Ne vetäytyvät sinne iltaisin nukkuman ollessaan väsyneitä jo paljon ennen, kuin niitä sinne edes käsketään, joten ovat hyvin omaksuneet sen omaksi tilakseen. Toisella koirallamme on eroahdistusta, joka ilmenee liiallisena juomisena ja lattialle pissaamisena ja kakkaamisena. Tätä tapahtuu aina kausittain. Välillä on parempia, välillä huonompia jaksoja. Tämänkin takia on hyvä, että koirilla on oma huone, ettei tarvitse koko taloa siivota kotiintullessa.

Kellariin koirat saavat tulla vain ihmisten mukana "auttamaan" kodinhoito- tai nikkarointihuoneeseen, tai saunomaan. Sohvalle eivät koirat edes yritä, koska eivät ole siellä koskaan olleet. Kun istumme sohvalla, ne makaavat kulmasohvan nurkassa lattialla tyytyväisinä.

Lelujen ja puruluiden kanssa koirat voivat touhuta vain valvottuna, sillä toisella neropatilla on tapana rikkoa ihan kaikki (myös gongit!) alle minuutin ja syödä ahneuksissaan kaikki syötäväksi jotenkuten kelpaava. Kahdeksankiloinen koira voi todellakin syödä päivässä ranteenpaksuisen gigabite-solmuluun! Meillä ei siis lattioilta löydy muita kuin suuria täyskumisia palloja, jotka tosin kiinnostavat nekin vain tätä ahmattia.

Omapäisten jässiköiden kanssa on ollut pakko pitää tiukka järjestys, mikä varmasti helpottaa vauvaan tottumista, kun koirien ei tarvitse luopua mistään vauvan takia. Silti jännittää todella paljon tuon rauhallisemman koiran suhtautuminen vauvaan. Se on helpommin opetettava ja fiksumpi, kuin tuo toinen, mutta myös paljon jääräpäisempi ja "omanarvontuntoisempi". Se ei myöskään ole koskaan ollut tekemisisssä lasten kanssa ja suhtautuu lapsiin pomoillen ja ärähdellen.

Toinen koira, joka on höselö ja hieman heikkolahjainen hölmö, joka ei opi mitään, on taas lauhkeampi, alistuvampi ja kärsivällinen lasten suhteen. Se kantaa jopa ainokaiset lelunsa, nuo kumipallot ystäväni 2-vuotiaan jalkoihin, vaikka aikuiselle ei meinaa millään niitä antaa.

Jossain toisella keskustelupalstalla oli hyvä linkki, missä oli erinomaisia neuvoja siihen, miten totuttaa koira uuteen tulokkaaseen. Käykäähän koirienomistajat tutustumassa tähän http://www.shepmates.net/Shepmate's%20kids.htm
 
Mun koira sai tulla sänkyyn elämänsä ensimmäiset 3 vuotta. Sitten rupesin seurustelemaan miehen kanssa joka oli hieman allerginen koiralle joten koira ei sitten enää saanut tulla sänkyyn nukkumaan. Ja hyvin se sen oppi ettei sinne enää mennä. Nykyään en tuon miehen kanssa ole mutta koira ei siltikään saa nukkua sängyssämme. Eikä se nukukkaan siellä kun ollaan kotona mutta heti kun koira jää yksin niin se menee sänkyymme nukkumaan, ja kun ulko oven avaa niin se juoksee äkkiä vastaan ovelle joten rysänpäältä sitä ei enää kiinni saa. Toisaalta oon ajatellu et sallittakoon se pieni ronttius sille kunhan ei mene mun nähden sänkyyn nukkumaan.

Vauvan kanssa en usko että tulee minkään laisia ongelmia koska koirani on jo pentuna tottunut lapsiin ja on kärsivällinen heidän kanssaan. Todennäköisesti alkaa vartioimaan vauvaa ja suojelemaan.
 
löysin sattumalta tuon saman linkin minkä pajunkissa oli laittanut ja mielestäni siellä oli hyviä neuvoja juuri vauvan tuloa varten.

Meillä narttu on alkanut myös päivällä nukkua sängyssä, yleensä yön se nukkuu omalla pedillään, kun ei tykkää että sitä potkitaan yöllä [:D] uros nukkuu toisinaan sängyssä ja sitä jos vahingossa potkaisee se vain vaihtaa paikkaa...

Aamulla kun narttu kuulee että alan heräillä, se hyppää sänkyyn ja alkaa tuuppiman ja kerjäämään rapsutuksia...yleensä käännään sille vain selän siinä vaiheessa enkä rapsuta sillon kun se vaatii, vaan sitten vasta kun osaa odottaa nätisti..ja jos ei ala asettua vaan höyryää innoissaan, komennan sen rauhoittumaan, mikä yleensä auttaa...

Täytyykin alkaa tästä päivästä eteenpäin kieltää koirilta sänkyyn tulo..jos se miestä ahistaa niin menkööt koiran viereen lattialle nukkumaan, kuten miu (melkein) ehdotti [:D][:D] Anoppilassa koirat saa olla sängyssä, mutta siellä vauvan ei tarvitsekkaan nukkua/olla imetettävänä sängyllä...Minun äidin luona koirat ei oo koskaan saaneet tulla sängylle eikä sohvalle ja aika hyvin ovat sen oppineet, joskus innoissaan erehtyyvät hyppäämään sohvalle, mutta kun niille huomauttaa asiasta poistuvat yleensä samantien...

Ehkä tästä selvitään [:D]
 
En jaksanut tuota linkkiä katsoa, saattaa olla että toistan sitä.. Komppaan edellisiä ja suosittelisin vielä, että vauvan kanssa kotiin tullessa menet yksin edeltä ja tervehdit koiria kaikessa rauhassa. Vauva varmaan voi odottaa sen aikaa autossa isän kanssa. Tuttavaperheessä ainakin toimi hienosti, kun sessut saivat touhottaa emännän kotiin palaamista ja sitten rauhoituttuaan tutustua vauvaan [:)] Ja jos yhtään epäilyttää että koira omin päin tutustuessaan näykkäisee tms vauvaa, valmiiksi ote pannasta.

Näin ajattelin itsekin tehdä kunhan menen ekaa kertaa käymään kotipaikallani vauvan kanssa. Koiruus pitää minua vieläkin mammanaan, on änkeämässä syliin ja innostuu kovasti näkemisestäni vaikka olosuhteiden pakosta ei olla saman katon alla asuttu puoleentoista vuoteen [:D] Nytkin saa jo olla kädet masun edessä ettei kolkyt kiloinen seropi riemuissaan hyppää syliin.. Muuten on kyllä oikein mussukka otus, hieman yli-innokas vain [;)]
 
Meillä kans kolme koiraa. Kaksi kiinanharjakoiraa,karvallisia versioita ja yks monirotuinen maastomakkara.
Vanhimmat koirat nukkuivat sängyssä rapiat 7 vuotta, sitten kun tuli tämä nykyinen puolisoni kuvioon mukaan,koirat siirty lattialle omaan petiinsä.Nopeasti kyllä oppivat että mamman viereen ei enää pääse peiton alle.Ite epäilin kovasti,mutta osasivat yllättää. 4 vuoteen eivät ole nyt viereen pääseet
Nyt tänä kevättalvena, koiruudet on siirtyneet makkarista omaan huoneeseen nukkumaan.Portti oven suussa ja omat petit siellä. Pinnasänky kun tulee makkariin,niin ei oo oikein niiden peteille enää hyvää tilaa.Siksi päädyttiin tälläiseen ratkaisuun.Ja hyvin on sujunut. Ei tuu sitten mitään äkkinäistä muutosta niidenkään nukkumispaikkoihin kun tulee vauva taloon. Sohvalla saavat olla välillä,ja välillä komennan lattialle makoilemaan.

Ite en tressaa yhtään sitä miten nämä pallerot reagoivat tulokkaaseen.Luotan siihen,että kaikki sujuu hyvin ja tunnen koirani niin hyvin että tiedän itse kuinka tutustutan ne uuteen tulokkaaseen. En siis lue mitään vinkkejä mistään,kuinka "pitäisi" tehdä. Jokainen koira kun kuitenkin on oma yksilönsä, ja ite laumanjohtajana tiedät ja tunnet oman koirasi käytöstavat.[:)] Kaikki muut,(lue tutut,tulevat isovanhemmat jne) tuntuvat tressaavan sitä että kuinka mustasukkaisia niistä tulee jne jne...

Mua ei huoleta muu kuin se että entäs jos vauva tuleekin allergiseksi...
 
Omia kokemuksia koira- vauva:

- Koira oli hoidossa sen ajan kun oltiin laitoksella. Oltiin tultu kotiin jo enne koiran paluuta. Koira tuli hyvin innokkaana sisälle ihan normaalisti häseltämään ja tervehtimään. Mä istuin sohvalla vauva sylissä enkä ensin regoinut koiran vauhdilla lähestymiseen millään lailla. Koira hyppäs mun viereen sohvalle. Mut kuns e huomas vauvan se ihan jähmettyi[:D]. vauvan päälali oli sitä päin. Se jäi ensin katsomaan sitä 20cm päästä sitten se ihan ihan varovasti tuli lähemmäs sen kieli silleen värisi huulien välissä kun se yritti ottaa selvää tulokkaasta. Mua alkoi siinä vaihees vähä hirvittämään. Mut sit ku se ihan hetken sitä haisteli ja kieltään värisytti se lipaisi kielellään, boxerin siolla ja ja leveällä hyvin hyvin varovasti vauvan päätä. Sit se lähti pois ja oli taas ihan oma ittensä. Eikä asiasta millään lailla sen jälkeen keskusteltu. Tilanne oli jotenkin tosi jännittävä kun mä en yhtään tiennyt mitä koira meinas.

Mitään kavereita poika ja koira eivät ikinä sen kummemmin olleet. Koira mieluummin aina väisti lasta. Eikä poikakaan kauheasti sen perään ollut. Eli hyvin neutraalisti käyttäytyivät toisiaan kohtaan. Mutta omasta mielestäni molemmat kunnoittivat. Koira ei saanut koskea tai ottaa vauvan tavaroita/ leluja, eikä poika koskea koiran tavaroihin. Ja molemmat antoivat toisilleen tilaa ja jos poika yritti minusta liikoja sitä kiellettiin. Koira ei yleensä tarvinnut kieltää. Se väisti aina ensin.
 
Meillä on supersosiaalinen kissa, joka on tottunu nukkumaan sängyssä ja saamaan tietenkin kaiken mahollisen ylimääräsen huomion... Lapsiin kissa ei ole tottunut ollenkaan, joten saapa nähdä mitä tapahtuu, kun vauva sitten tulee kotiin. Oon kyllä varautunu muutamiin mielenosotuksiin, mutta toivottavasti muuten menee kissan kanssa hyvin. Muutamalta kaverilta oon kuullu rohkasevia juttuja, että lapsiinkin tottumattomat kissat on loppujen lopuksi tottunut uuteen tulokkaasen hyvin, yleensä joko kiertäneet vauvan mahdollisimman kaukaa tai sitten jättäneet sen kokonaan huomioimatta. [;)]
 
Ite oon pikkusen allerginen ja vähän kyllä jännittää se, että mahtaakohan vauvakin olla allerginen kissalle...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top